Työsyrjinnästä tiedetään liian vähän

Työsyrjinnän kohteet eivät joko uskalla tai halua viedä asioita eteenpäin. Huonon kielitaidon vuoksi maahanmuuttajat eivät myöskään välttämättä ymmärrä lain heille suomia oikeuksia.

– Tietoisuus syrjinnästä on huonoa. Se saattaa tulla ilmi jonkin muun asian yhtey­dessä, kun asioita ryhdytään selvittämään, Etelä-Suomen Aluehallintoviraston Marita Lepistö toteaa.

Toinen asioiden esille nostamista rajoittava tekijä on pelko vastatoimista: kunhan hyväksyy tilanteen, säilyttää työpaikkansa.

Vuonna 2004 voimaan tulleen yhdenvertaisuuslain myötä Suomeen tuli kuusi uutta yhdenvertaisuustarkastajaa. Laki sai kuitenkin niin vähän huomiota, että osa uusista tarkastajista tekee normaaleja lakimiehen töitä.

– Syrjintäasioiden eteenpäin viennissä on huomattavia alueellisia eroja. Oikeastaan me viemme suurimman osan asioista eteenpäin ja nyt hallitusohjelmassakin on tavoitteena, että valvonta olisi tasalaatuista koko maassa, Lepistö toteaa.

Terveydentila yleisin syrjintäperuste

Työsyrjintään liittyviä säännöksiä löytyy monesta eri laista ja niiden soveltaminen vaatii eri viranomaisten yhteistyötä. Suurin osa ilmoituksista tulee asiakkailta.

– Viime vuonna meille tuli noin 150 yhteydenottoa ja vireille saatettiin noin 120 tapausta. 20 niistä on viety esitutkintaan. Tänä vuonna on tullut todella paljon esitutkinnan lopettamis- ja syyttämättäjättämispäätöksiä, Lepistö kertoo tilastoista.

Yleisimmin koettu syrjintäperuste – lähes puolet tapauksista – on terveydentila. Muita yleisiä ovat sukupuoleen perustuva (myös raskaus) syrjintä, etninen alkuperä, ikä ja ammatillinen toiminta. Lepistö myöntää, että näytön hankkiminen esimerkiksi iän suhteen tapahtuvasta syrjinnästä on todella hankalaa.

Kiskonnantapainen työsyrjintä saa ­aikaan pelkoa muunkin kuin pelkän työpaikan puolesta. Lepistö kertoo esimerkkinä niin sanotun Savonlinnan kiinalaistapauksen, joka tuli ulkomaalaistarkastajan kautta, kun yksi uhreista otti juuri kyseiseen tarkastajaan yhteyttä.

Näkövammaisten Keskusliiton lakimies Liisa Murto harmittelee myös sitä, että oikeuskäytäntöjä on syrjinnästä todella vähän. Ihmiset eivät uskalla lähteä viemään juttua eteenpäin.

– Vaikka oikeudessa on jaettu todistustaakka, moni ei taloudellisista syistä pysty tai halua lähteä hakemaan oikeuksiaan. Oikeussuojakeinot ovat heikkoja, Murto toteaa.

Lain uudistustyö menossa

Yhdenvertaisuuslain uudistustyö on menossa työ- ja elinkeinoministeriössä. Liisa Murto toivoo, että siinä otettaisiin huomioon myös Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö ja YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus.

Yleissopimuksessa on vammaisuudesta uusi määrittely. Aiemmin se tehtiin lääketieteellisen diagnoosin perusteella, mutta nyt siinä otetaan huomioon, aiheuttaako yhteiskunta ja ympäristö ihmisen toiminnalle esteitä.

Suomi allekirjoitti sopimuksen jo vuonna 2007 ja se tuli voimaan 2008, mutta sitä ei ole vieläkään ratifioitu. Työ on käynnistynyt tänä syksynä ulkoministeriössä.

YK-sopimuksessa ei ole varsinaisesti mitään uutta, mutta toimenpiteet, joiden avulla yhdenvertaisuuteen päästään, on konkretisoitu. Lisäksi siinä on oma artiklansa, joka käsittelee työtä ja työllistymistä.

Moniperustainen syrjintä paremmin huomioon

Laki edellyttää nykyisin kohtuullisia mukautuksia vammaisten työhön pääsemiseksi, siellä selviämiseksi ja työuralla etenemiseksi. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi luiskan rakentaminen liikkumisen helpottamiseksi tai työaikajärjestelyt.

Kohtuulliset mukautukset ovat työn teettäjän velvollisuus ja niissä otetaan huomioon myös yrityksen koko, taloudelliset seikat sekä mahdollisesti muualta saatavat tuet. Jos kohtuullisia mukautuksia ei kuitenkaan tehdä, lain mukaan se ei ole syrjintää.

Perinteisesti syrjinnällä tarkoitetaan välitöntä ja välillistä syrjintää, häirintää taikka ohjetta tai käskyä syrjiä.

– Uudessa laissa toivottavasti otetaan huomioon myös moniperustainen syrjintä – esimerkiksi vammainen maahanmuuttaja. Läheissyrjinnästä on kyse silloin, jos ihmisen läheinen on vammainen. EIT:llä on yksi päätös, joka koski vammaisen lapsen äitiä. Tässä tapauksessa olisi pitänyt tehdä äidin työaikojen suhteen erityisjärjestelyjä, Murto esittelee toivomuslistaa.

Nyt yhdenvertaisuuslakia valmistellaan työ- ja elinkeinoministeriössä. Pelkona on, että syntyy erillinen laki työelämän osalta ja syrjinnästä muulla elämän ­alueel­la.

Rikosprosessit kestävät pitkään

Asianajotoimisto Matti Penttinen Oy:n OTK Emilia Kaikkonen on hoitanut viime vuosina monia rikostapauksia, joissa on ollut kysymys ulkomaalaisen työvoiman hyväksikäytöstä tai jopa työperäisestä ihmiskaupasta.

– Kiskonnantapaista työsyrjintää kutsutaan ihmiskaupan kaltaiseksi rikokseksi ja niiden tunnusmerkistöissä on yhteisiä elementtejä. Vaikka tapahtuman kululla olisi uhrin suostumus, se ei poista rangaistavuutta, Kaikkonen korostaa.

Rikokseen voi syyllistyä työnantaja tai sen edustaja. Perustapaus on vuokratyövoiman käyttö, jolloin käyttäjäyritys hoitaa työnantajan velvollisuuksia. Syrjintämenettelyllä on yleensä jokin muu motiivi, yleensä taloudellisen edun saavutta­minen.

Taloudellisen tai muun ahdingon hyväksikäyttämisestä voidaan puhua myös silloin, kun työn saadakseen joutuu maksamaan lähtömaassa esimerkiksi 8 000 – 12 000 euroa. Paluu tällaiseen velkasuhteeseen voi olla mahdotonta ja silloin hyväksytään mitkä työehdot tahansa.

Rikosprosessille on tyypillistä hyvin pitkä kesto. Asianomistajan kuulemiseen liittyvät myös kieli- ja kulttuurierot sekä auktoriteettien kunnioitus. Oikeudessa ei ehkä uskalleta enää kertoa samaa kuin poliisille.

– Usein harkittavaksi muodostuu, onko syytä hakea korvauksia siviilipuolelta. Tilanteet saattavat kuulostaa absurdeilta ja jos minulla ei ole selkeää näyttöä, näen sen työntekijälle niin suureksi kuluriskiksi, että asia hoidetaan rikospuolella, Kaikkonen toteaa.

Oikeustapauksia kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä: Helsingin HO Nro 1499, Dnro R 07/92, Tampereen KO Nro 09/6596, Dnro R 08/4187, Savonlinnan KO 09/60, Dnro R 08/206.
Törkeä kiskonta: Helsingin HO Nro 3385, Dnro 09/2463.