Onko lakimieskunta tiensä päässä, kysyi alan tulevaisuutta tutkinut brittiläinen oikeustieteen professori Richard Susskind vuonna 2008 ilmestyneessä kirjassaan The End of Lawyers?
Juristin työ ei ole vuosisadan aikana juurikaan muuttunut. 1900-luvun alun advokaatti voisi hyvinkin pärjätä samoissa töissä kuin nuorempi kollegansa. Tekstinkäsittely, sähköposti ja internet oikeudellisen tiedon lähteenä ovat maltillisia teknologisia harppauksia monen muun alan, kuten lääketieteen, kehitykseen verrattuna. Ammatinharjoittaminen kulminoituu yhä voimakkaasti perinteiseen toimeksiantaja-asiakassuhteeseen.
Yksilöllisesti räätälöidyt lakipalvelut ovat kallista käsityötä, johon yrityksillä ei enää ole varaa. Koska suurin osa juristin työstä on rutiininluonteista vakiolausekkeiden pyörittelyä, sama työ voidaan teettää teknisen alan työntekijöillä, ostaa halvemmalla ulkomailta tai tehdä tietokoneilla. Menestyäkseen lakimiehen on tuotettava tehokkaammin, enemmän ja halvemmalla tai vaihdettava alaa.
Kovin monta kakunsyöjää
Bureau of Labourin tilastojen mukaan Yhdysvalloissa oli vuonna 2010 noin 728 000 lakimiestä. Heistä 22 prosenttia työskenteli yrittäjänä, 51 prosenttia lakitoimistoissa ja muissa yrityksissä, 18 prosenttia valtiolla, kolme prosenttia rahoitus- ja vakuutusalalla ja kaksi prosenttia johtotehtävissä. Vuoteen 2020 mennessä lakimiesten määrään ennakoidaan noin kymmenen prosentin kasvua. Merkittävintä kasvu on yrittäjyydessä, valtiolla ja lakitoimistoissa. Hiipumista on odotettavissa kaikilla teollisuuden aloilla, etenkin öljy- ja rakennusteollisuudessa.
Suomessa on vajaat 20 000 juristia, joista noin 75 prosenttia kuuluu Lakimiesliittoon. Jäsenistä työskentelee yksityisellä sektorilla 45 prosenttia, valtiolla 47 prosenttia, kunnissa neljä prosenttia, yliopistoissa kaksi prosenttia ja muissa tehtävissä kaksi prosenttia. Opetus- ja kulttuuriministeriö on ennakoinut lakimiesten tarpeen kasvua ja esittänyt 90 aloituspaikan lisäämistä koulutukseen vuoden 2016 alusta. Itä-Suomen yliopiston juristikoulutukselle on osoitettu 40 aloituspaikkaa.
ISY:n tutkinnonanto-oikeutta on laajasti kritisoitu ja aloituspaikkojen lisäystä pidetty ylimitoitettuna. Valtion tuottavuusohjelma on karsinut oikeuslaitoksen resursseja, käräjäoikeuksia lakkautetaan ja yhdistetään, juristien tarve valtiolla ja kunnilla vähenee. Yritykset siirtävät toimintaansa ulkomaille, edullisempien työ- ja raaka-aineresurssien perässä. Sieltä löytyy koulutettua pienipalkkaista juristikuntaa, jotka mieluusti hoitavat samoja toimeksiantoja kuin suomalaiset kollegansa.
Suomen Asianajajaliiton vuoden 2007 Asianajajatutkimuksen mukaan kilpailu toimialalla on lisääntynyt selvästi. Lakiasiantoimistojen ohella kakkua syövät tilintarkastajat ja muut liikkeenjohdolliset konsultit, pankkien notariaattiosastot ja tilitoimistot. Yli puolet alan palkkiolaskutuksesta tulee muusta kuin perinteisestä tuomioistuintyöstä, esimerkiksi yrityskonsultaatioista. Laajeneva työkenttä edellyttää asianajajilta erikoistumista, jatkuvaa täydennyskouluttautumista ja pitempiä työviikkoja.
Mihin suuntaa tiensä juristi vuonna 2030, kun työ karkaa maailmalle ja väki vähenee Suomessa? Matkustaako hän uraa luoden maailmalla, väsyykö virkamiehenä virastossa vai hoitaako testamenttisotkuja käräjäoikeudessa?
