Suomen oikeusjärjestelmän voimakas eurooppalaistuminen ja kansainvälistyminen alkoivat 1990-luvulla, toteaa Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani Pia Letto-Vanamo.
Samalla kasvoi tarve myös muulle kuin puhtaasti kansallisen oikeuden osaamiselle. Tämä johti siihen, että jo 2000-luvun alussa oli tavallista, että monet suomalaiset alan opiskelijat, mutta myös valmiit juristit lähtivät opiskelemaan ja töihin ulkomaille. Letto-Vanamo näkee kehityksen hyvänä.
– Ulkomailla opiskelu on hyödyllistä jokaiselle oikeustieteen opiskelijalle ja oikeusalan toimijalle. Juristin nykyisessä työympäristössä ei pärjää ilman kansainvälistä osaamista ja muiden oikeusjärjestelmien ymmärtämistä. Kaikissa työtehtävissä asianajajan töistä tuomarin tehtäviin on kansainvälisiä ulottuvuuksia, Letto-Vanamo korostaa.
Ulkomailla opiskelu on hyödyllistä jokaiselle oikeustieteen opiskelijalle ja oikeusalan toimijalle.
Oikeustieteen tutkijoille ja opettajille kansainvälinen yhteistyö ja muiden maiden tilanteen tunteminen ovat välttämättömiä, sillä ne vaikuttavat tieteen laatuun ja edistymiseen. Tämä ei tosin aina edellytä ulkomaille menemistä, sillä aineistoja ja kirjallisuutta saa nykyään hyvin myös digitaalisesti.
Aineistoja ja kirjallisuutta saa nykyään hyvin myös digitaalisesti.
– On kuitenkin valtavan suuri pääoma, kun näkee ja kokee toisen maan oikeuskulttuurin ja luo omia suhteita, Letto-Vanamo lisää.
Hän on itse tehnyt väitös- ja postdoc-tutkimusta Saksassa sekä toiminut vierailevana professorina Ruotsissa.
Maailmankuva avartui ulkomailla opiskellessa
Eniten suomalaisia oikeustieteen opiskelijoita suuntaa eurooppalaisiin yliopistoihin. Suomalaisilla yliopistoilla on esimerkiksi paljon kahdenvälisiä sopimuksia ulkomaisten yliopistojen kanssa EU:n Erasmus-vaihto-ohjelmassa, jolloin opiskelukustannukset jäävät pieniksi.
Eniten suomalaisia oikeustieteen opiskelijoita suuntaa eurooppalaisiin yliopistoihin.
Myös Atlantin takaiset alueet ovat houkutelleet monia suomalaisia opiskelemaan ja tutkimaan. Toni Malminen on hyvä esimerkki.
Vuonna 2006 hän suuntasi apurahojen turvin Yale Law Schooliin Yhdysvaltoihin suorittamaan LL.M.-tutkintoa ja tekemään oikeushistorian väitöskirjaansa, jonka aiheena on valtion roolin muutos oikeusajattelussa Pohjoismaissa ja Yhdysvalloissa 1800- ja 1900-lukujen taitteessa sekä oikeusrealismin synty.
LL.M. on kirjaimellisesti oikeustieteen maisterin tutkinto, mutta se on suunnattu yleensä ulkomaalaisille juristeille.
Tietyin edellytyksin LL.M.-tutkinto oikeuttaa suorittamaan joissakin osavaltioissa asianajotutkinnon. Koska Malminen ei tarvinnut asianajo-oikeutta Yhdysvalloissa, hän pystyi valitsemaan kurssinsa hyvin vapaasti. Malminen ei valinnut pelkästään itseään kiinnostavia kursseja vaan myös hyvinä tunnettujen opettajien kursseja.
– Opiskelu ulkomailla avartaa omaa maailmankuvaa. Jokainen meistä kasvaa peruskoulusta lähtien tietynlaiseen malliin siitä, miten yhteiskunta toimii. Ulkomailla huomaa, että oikeusvaltion voi järjestää ihan eri tavalla, Malminen korostaa.
Ulkomailla huomaa, että oikeusvaltion voi järjestää ihan eri tavalla.
Hän on ollut Yhdysvalloissa toisenkin kerran: Harvard Law Schoolissa vierailevana tutkijana viimeistelemässä väitöskirjaansa lukuvuonna 2009–2010. Tällä hetkellä Malminen toimii johtamisen ja talouden tiedekunnan yritysjuridiikan ma. yliopistonlehtorina Tampereen yliopistossa ja osa-aikaisena kilpailu- ja asianajajaoikeuden työelämäprofessorina Itä-Suomen yliopistossa.
Lisäksi Malminen tekee toista väitöskirjaa, tällä kertaa oikeustaloustieteestä. Asianajotyöstä Hannes Snellman Asianajotoimistossa hän on opintovapaalla.
Ulkomailla opiskelu tuo hyvät kansainväliset valmiudet
Malminen nostaa Yhdysvaltain kokemuksesta saatuina hyötyinä esiin myös kaksi muuta asiaa. Substanssiasia liittyy Yhdysvaltain oikeusperinnön ymmärrykseen – se vaikuttaa vahvasti muun muassa yhtiöoikeudessa ja arvopaperimarkkinoiden toiminnassa.
Lisäksi tulevat yleiset valmiudet toimia kansainvälisesti eli käyttää vieraita kieliä sujuvasti, argumentoida ja esiintyä myös ulkomailla.
Kansainvälisestä työskentelyotteesta on ollut paljon hyötyä asianajotyössä liikejuridiikan osaajana.
Kansainvälisestä työskentelyotteesta on ollut paljon hyötyä asianajotyössä liikejuridiikan osaajana. Tähän tehtävään Malminen hakeutui ulkomaanvuotensa jälkeen. Se oli urasiirto, jota hän ei ollut suunnitellut.
Saiko Malminen siihen inspiraation Yhdysvalloista, jossa opettajat opettavat muitakin oikeustieteen aloja kuin sitä itselle ominta – toisin sanoen menevät epämukavuusalueelle?
– Laaja-alaiset opinnot amerikkalaisesta oikeudesta ovat antaneet rohkeutta liikkua eri oikeudenaloilla, Malminen vastaa.
Laaja-alaiset opinnot amerikkalaisesta oikeudesta ovat antaneet rohkeutta liikkua eri oikeudenaloilla
Lisäksi Yhdysvaltain peruja on Malmisen halu ottaa kantaa sellaisiinkin oikeudellisiin aiheisiin, jotka eivät ole hänen ydinosaamistaan. Hän on kirjoittanut mielipidekirjoituksia muun muassa perustuslain tulkinnan poliittisuudesta sekä uskonnollis-eettisten erivapauksien asemasta Suomessa ja Yhdysvalloista.
Argumentointioppia oikeustieteessä Suomessakin
Osassa vaihtomaista on paitsi erilainen oikeusjärjestelmä kuin Suomessa myös erilainen tapa opiskella.
Kun Malminen opiskeli Yale Law Schoolissa, opetus perustui oikeustapausten viikoittaiseen käsittelyyn. Opiskelijat lukivat tieteellisiä artikkeleita, kirjoja ja sanomalehtijuttuja taustaksi.
– Yhteisissä kokoontumisissa keskusteltiin ja haastettiin sitä, miten oikeustapaus oli ratkaistu tai tieteellinen artikkeli rakennettu, Malminen muistelee ja kertoo vieneensä tätä oppia opetustyöhönsä.
Angloamerikkalaisesta tavasta opettaa on otettu mallia myös Suomessa.
Angloamerikkalaisesta tavasta opettaa on otettu mallia myös Suomessa. Esimerkistä käy Helsingin yliopistossa jokin aikaa sitten tehty opintojen uudistus, joka toi oikeustieteen opintoihin luentojen ja kirjatenttien rinnalle pakollisia ryhmätöitä. Niissä opiskelijat oppivat myös argumentaatiotaitoja.
– Opiskelijat oppivat puolustamaan kantojaan. Sitä taitoa tarvitaan juristin työssä, Letto- Vanamo toteaa.
Hänellä on kiinnostavia tietoja opiskelusta muualla Euroopassa. Isossa-Britanniassa, Saksassa ja Ruotsissa opintoihin sisältyy vuorovaikutteisuutta, mutta ranskalaisissa yliopistoissa opetus ”perustuu massaluentoihin, joilla kirjoitetaan ylös, mitä professori puhuu”.
Kannustan opiskelemaan aktiivisesti vaihtomaan kieltä, jotta itse elämä ja kulttuurikin tulevat tutuiksi.
Letto-Vanamo harmittelee, että ulkomailla vaihto-opiskelijat opiskelevat usein vain keskenään heille englanniksi järjestetyillä kursseilla, jolloin side paikallisiin opiskelijoihin voi jäädä ohueksi.
– Kannustan opiskelemaan aktiivisesti vaihtomaan kieltä, jotta itse elämä ja kulttuurikin tulevat tutuiksi.
Oikeustiede osa käytännön elämää
Malminen on pohtinut oikeustieteen ja käytännön elämän yhteyttä Yhdysvalloissa ja Suomessa. Hänestä juristit seuraavat aktiivisesti akateemista tutkimusta. Eroa on siinä, mitä tutkitaan ja miten tutkimusta hyödynnetään.
Juristit seuraavat aktiivisesti akateemista tutkimusta niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin.
– Täällä Suomessa lainsäätäjät ja tuomioistuimet tulkitsevat ja soveltavat lainsäätäjän tahtoa, ja Yhdysvalloissa tutkimus keskittyy oikeusjärjestelmien kehittämiseen tehokkaammiksi, Malminen kertoo.
Eräs hänen mainitsemansa esimerkki liittyy amerikkalaiseen oikeustaloustieteeseen. Tutkimuksen myötä kilpailuoikeus on muuttunut noin 50 vuodessa säännellystä oikeudenalasta vähemmän säännellyksi, kun markkinoiden toiminta on havaittu tehokkaaksi.
Oikeustieteen ja käytännön oikeuselämän yhteyttä tutkinut Letto-Vanamo iloitsee siitä, että Suomessa oikeustieteellä on – moniin muihin maihin verrattuna jopa poikkeuksellisen – arvostettu asema, ja sen harjoittajien yhteydet oikeuskäytäntöön ovat hyvät. Suomalaisprofessorit ovat myös usein käytettyjä asiantuntijoita eduskunnan valiokunnissa.
Suomessa oikeustieteellä on – moniin muihin maihin verrattuna jopa poikkeuksellisen – arvostettu asema.
– Suomalaisen oikeustieteen vahva asema on osittain historiallista perua. Mutta se liittyy lisäksi siihen, että eri oikeudenalojen yleisten oppien kehittäminen on ollut oikeustieteen keskeinen tehtävä samalla, kun lainsäädännössä on suosittu melko lyhyitä säädöksiä ja nykyään myös melko avoimia normeja.
– Pohjoismaathan ovat Euroopassa suuria poikkeuksia siinä, ettei meillä ole laajoja siviililakikirjoja, joiden ensimmäinen osa perinteisesti koskee yksityisoikeuden yleisiä periaatteita. Muista Pohjoismaista Suomi eroaa siinä, että oikeusteoreettinen tutkimus ja opetus on meillä niitä vahvempaa.
Varainkeruu arkea Atlantin molemmin puolin
Kymmenisen vuotta sitten tehty yliopistouudistus muutti suomalaisyliopistojen asemaa, kun niistä tuli oikeushenkilöitä. Muutos on näkynyt yliopistojen aktivoitumisena alumnitoiminnassa ja varainkeruukampanjoissa.
Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa varainkeräyskampanjojen tuotoilla on rahoitettu merkittävä osa, yli kolmasosa, professuureista.
– Olen iloinen tästä, mutta samalla huolissani perusrahoituksen jatkuvasta pienenemisestä. Meidän haasteemme liittyy laajaan yleistutkintoon, joka edellyttää riittävää määrää monien eri oikeudenalojen tutkijoita ja opettajia, Letto-Vanamo toteaa.
Halu antaa omalle tiedekunnalle jotain takaisin on suuri.
Itse alumnit näkyvät tiedekunnan arjessa muun muassa tiedekunnan neuvottelukunnassa ja opetuksessa, sillä halu antaa omalle tiedekunnalle jotain takaisin on suuri. Samoin on Yhdysvalloissa – opiskeluaikaisella yhteisöllä on tärkeä merkitys maassa, jossa muutetaan työn perässä paljon enemmän kuin Suomessa.
Yksittäisillä alumneilla on suurempi rooli myös rahoituksen kerääjinä Yhdysvalloissa.
– Minäkin saan vuosittain kutsun alumniviikonloppuun. Siihen liittyy usein rahan kerääminen yhdessä vuosikurssilahjoituksena johonkin professuuriin, Malminen kertoo.
Hän toivoo, että suomalaiset alumnit lähtisivät mukaan varainkeruutalkoisiin aktiivisesti. Helsingin Sanomissa 13.1.2021 julkaistussa mielipidekirjoituksessa hän ja toinen kirjoittaja Kari Lautjärvi ehdottavat lääkkeeksi opetuksen kehittämistä.
Yliopistoilta lahjoituskulttuurin kehittäminen vaatii paitsi suhdetyötä myös opetuksen kehittämistä.
”Yliopistoilta lahjoituskulttuurin kehittäminen vaatii paitsi suhdetyötä myös opetuksen kehittämistä. Opiskelijoille ei synny vahvaa tunnesidettä yliopistoon tai tiedekuntaan, jos henkilökohtaisen ohjauksen määrä on vähäistä. – – Opetuksen kehittäminen voi synnyttää kierteen, jossa tulevat alumnit ovat kiitollisia saamastaan koulutuksesta ja haluavat varmistaa, että tulevat opiskelijasukupolvet saavat samanlaiset mahdollisuudet”, he kirjoittavat.
Lukunostoja
461 kaupan, hallinnon ja oikeustieteiden opiskelijaa Helsingin, Itä-Suomen, Lapin ja Turun yliopistoista osallistui opiskelijavaihtoon vuonna 2019.
111 oikeustieteen opiskelijaa Helsingin yliopistosta osallistui vaihtoon vuonna 2019. Samana vuonna oikeustieteelliseen tiedekuntaan hyväksyttiin 239 opiskelijaa.
Erasmus-ohjelma tarjoaa Helsingin yliopiston oikeustieteen opiskelijoille 86 vaihtomahdollisuutta 26 Euroopan maassa ja 86 yliopistossa lukuvuosina 2020–21 ja 2021–22.
