Siinä se seisoo, komea punatiilinen rakennus, jonka julkisivussa voi nähdä vaikkapa tyylitellyn pylväsrivistön. Kesällä 2022 valmistunut Espoon oikeustalo sijaitsee Otaniemen kampusalueella, viimeisenä pitkässä rivissä, jossa on samanvärisiä ja -henkisiä Aalto-yliopiston rakennuksia. Talossa ovat Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden lisäksi Syyttäjälaitoksen ja Ulosottolaitoksen toimipisteet.
– Rakennus suunnitellaan tietysti ensi sijassa käyttäjilleen, mutta tuomioistuimella on myös rooli julkisessa kaupunkikuvassa. Sen on herätettävä luottamusta. Oikeustalon ei sovi olla mikä tahansa virastorakennus, vaan instituution on erotuttava myös rakentamisessa, sanoo oikeustalon suunnitellut arkkitehti Tuomo Siitonen.
Siitoselle kyse on jo toisesta oikeustalosta. 2000-luvun alussa hän oli toteuttamassa Helsingin Salmisaaren oikeustalon saneerausta Alkon vanhoihin tiloihin. Arkkitehdin mielestä yksi keino luottamuksen synnyttämiseen on pyrkimys pysyvyyteen ja ajattomuuteen.
– Oikeustalot edustavat arvokasta perinnettä ja jatkumoa. Arkkitehtuurin ei tarvitse olla konservatiivista, mutta lavastemaisuuden tai hetkellisten muotiaiheiden käyttö ei ole tarpeen.
Arkkitehtuurin ei tarvitse olla konservatiivista, mutta lavastemaisuuden tai hetkellisten muotiaiheiden käyttö ei ole tarpeen.
Siitonen antaa yhden konkreettisen esimerkin historiallisen jatkumon luomisesta rakennusten sisätiloissa: puuverhoilumateriaalina tammi liittyy luontevasti oikeuden käyttöön, ja sitä on hyödynnetty sekä Espoon että Salmisaaren oikeustaloissa.
Ideaali oikeustalo henkii avoimuutta
Luottamuksen ohella 2000-luvun tuomioistuinrakennuksen pitäisi Siitosen mielestä viestiä vahvasti myös avoimuudesta.
– Että myös arkkitehtuurin keinoin korostuisi toiminnan julkisuus ja avoimuus. Vähintäänkin aulatiloihin pitäisi tulla luonnonvaloa, ja myös salitiloissa voisi olla läpinäkyvyyttä ja yläikkunoita, hän sanoo.
Myös arkkitehtuurin keinoin tulisi korostua toiminnan julkisuus ja avoimuus.
Näin siis ideaalimaailmassa. Espoon oikeustalossa kaunis ajatus ei Siitosen mukaan täysin toteudu.
– Kun tarjouspyyntöjä kilpailutettiin, mukana oli oikeushallinnon tilakonsepti, jossa ei vaadittu – eikä muistaakseni edes toivottu – esimerkiksi salitiloihin luonnonvaloa. Ja tarjoaja tekee yleensä sen, mikä vähintään pyydetään. Toki on saleja, joihin luonnonvalo tulee luontevasti, mutta ei ole ryhdytty akustisiin erityisratkaisuihin, joissa yläikkunoilla tehtäisiin saleihin avaruutta.
Sen sijaan Salmisaaren oikeustalo on saanut huomiota avoimuutta korostavilla ratkaisuillaan.
– Vuosia sitten näytin kuvia Salmisaaren talosta Kiovassa Ukrainassa, ja siellä oltiin kiinnostuneita esimerkiksi siitä, että oikeusaleihin näki sisään, Siitonen kertoo.
Myös Yalen yliopiston oikeustieteen professori Judith Resnik on nostanut Salmisaaren tilat esimerkiksi avoimuutta edistävästä oikeustilasta, jossa on onnistuttu käyttämään hyväksi lasin läpinäkyvyyttä ja luotu oikeasti julkinen tila, ilman tarpeetonta byrokraattista rekvisiittaa. Resnik on kirjoittanut paljon oikeuden muuttuvista näyttämöistä.
Oikeushallinto määrittää raamit – jääkö tilaa luovuudelle?
Siitonen viittaa oikeustalojen arkkitehtonisista ratkaisuista puhuessaan usein oikeushallinnon tilakonseptiin. Millaisesta ohjeistuksesta on kyse?
– Oikeustalojen suunnittelun ohjeeksi on laadittu oikeushallinnon työympäristö- ja toimitilakonsepti. Konsepti sisältää tilaohjelmatyökalun, jonka perusteella voidaan kartoittaa kunkin kohteen tilatarpeet ja verrata niitä oikeustaloihin yleensä, kertoo erityisasiantuntija Marjo Hietikko Tuomioistuinvirastosta.
Tuomioistuinviraston tehtävänä on toimitilahankkeissa varmistaa se, että käyttäjien – siis tuomioistuimen asiakkaiden ja henkilökunnan – toiminnalliset tarpeet varmasti huomioidaan.
– Tuomioistuinten toimitilojen tulee olla turvalliset, terveelliset ja toimintaa tukevat. Istuntosalien osalta liika avoimuus voi jopa estää monikäyttöisyyttä, Hietikko toteaa.
Tuomioistuinten toimitilojen tulee olla turvalliset, terveelliset ja toimintaa tukevat.
Miten paljon yksityiskohtainen konsepti jättää tilaa arkkitehdin luovuudelle?
– Varmasti juuri siinä kaivataan luovuutta, että saa kaikki toiminnot ratkaistua tiukasti määritellyissä raameissa, Siitonen toteaa.
– Sinänsä tuomioistuinrakennuksen perusajatus on aika yksinkertainen. On henkilökunnan tilat, pidätettyjen tilat ja yleiset tilat, jotka kohtaavat istuntosalissa – ja nämä on pidettävä erillään.
Espoon oikeustalon kohdalla vaikeuskerrointa arkkitehdin työssä lisäsi se, että rakennus sijaitsee Natura-luonnonsuojelualueen laidalla, ja suunnittelun kuluessa kaavaan tuli muutoksia.
– Asemakaavassa on määräyksiä lintujen pesimäajan huomioimisesta. On tarkasti rajattu, kuinka lähelle Natura-aluetta autot saavat tulla ja kuinka estetään lintujen lento rakennuksen ikkunoita päin. Taloa jouduttiin esimerkiksi lyhentämään vielä suunnittelun kuluessa, ja olemassa olevaa paikoitusaluetta pienennettiin, Siitonen kertoo.
Tuomioistuin ja syyttäjä samassa tilassa – sopivaa vai ei?
Salmisaaren ja Espoon oikeustaloja voi vertailla myös siinä mielessä, että niissä molemmissa on sekä tuomioistuimen että syyttäjän tilat. Tuomo Siitosen mukaan Salmisaaren saneerauksen yhteydessä yhdistelmä herätti keskustelua.
– Pohdittiin, onko lainkaan sopivaa, että käräjäoikeus ja Syyttäjänvirasto ovat samassa rakennuksessa vai hämärtääkö tämä ihmisten kuvaa oikeuslaitoksesta. Ja pitäisikö instituutioiden erillisyys tuoda esille tilaratkaisuissa, hän sanoo.
Onko lainkaan sopivaa, että käräjäoikeus ja Syyttäjänvirasto ovat samassa rakennuksessa vai hämärtääkö tämä ihmisten kuvaa oikeuslaitoksesta.
– Syyttäjänviraston sisäänkäynti pyrittiinkin sitten saamaan erilliseksi muun talon sisäänkäynnistä.
Espoon oikeustalon kohdalla vastaavaa keskustelua ei enää käyty.
– Alusta asti pidettiin selvänä, että talossa on käräjäoikeuden, syyttäjän ja ulosoton tiloja, eikä tämä näy ulkoarkkitehtuurissa mitenkään, Siitonen sanoo.
Marjo Hietikon mukaan Espoon oikeustalon sisäänkäynti poikkeaa tämän osalta muista oikeustalohankkeista, mutta Tuomioistuinvirasto pitää silti instituutioiden erillisyyttä tärkeänä.
Teknologian ja turvallisuuden rooli entistä suurempi
Tuomo Siitosella on näköalapaikka oikeustalojen muuttuviin tarpeisiin, sillä Salmisaaren saneerauksesta on nyt parikymmentä vuotta. Esimerkiksi turvallisuuden merkitys on 2000-luvun edetessä kasvanut huomattavasti sekä asiakkaiden että henkilökunnan puolella.
Turvallisuuden merkitys on 2000-luvun edetessä kasvanut huomattavasti.
Käytännössä erot näkyvät vaikkapa siinä, että Salmisaaressa asiakaspalvelutiskit ovat täysin avoimia ja asiakkaat istuvat vierekkäin.
– Nyt tehdään suljettuja koppeja, joissa asiakas vetää oven perässään kiinni. Myös yksityisyyden vaatimus on kasvanut, Siitonen kertoo.
Hietikko lisää, että turvallisuuden korostuminen näkyy myös esimerkiksi niin, että tiloja on vyöhykkeistetty ja jo olemassa oleviin tuomioistuintiloihin on rakennettu pakoreittejä.
Toinen suuri muutos on tapahtunut oikeustalojen teknologiassa. Oikeushallinnolla on yhä enemmän sähköisiä palveluita, ja oikeudenkäynneissä syyttäjä, avustaja, asianomistaja tai todistajat saattavat olla videoyhteyden päässä.
– IT-teknologian määrä on lisääntynyt valtavasti. Tilantarve kaapeleille on nykyään sellainen, että Espoossa oikeussalit on toteutettu samalla idealla kuin 1970-luvun ATK-tilat: lattian alla on kauttaaltaan kaapelitilaa, jossa niitä voi vetää vapaasti, Siitonen sanoo.
IT-teknologian määrä on lisääntynyt valtavasti.
Myös oikeudenhoidon monet toimintatavat ovat muuttuneet ja laajentuneet 2000-luvun aikana. Esimerkiksi sovittelut ovat yleistyneet huomattavasti, ja niitä varten tarvitaan tiloja.
– Istuntosaleista pyritään rakentamaan entistä monikäyttöisempiä. Lisäksi uusimpiin oikeustaloihin on rakennettu erillisiä sovittelusaleja, joiden varustus ja kalustus poikkeavat muista istuntosaleista, Marjo Hietikko kertoo.
Entä kun tarpeet taas muuttuvat?
Oikeushallinnon työympäristö- ja toimitilakonseptia on viimeksi muutettu alkuvuodesta 2020, ja se kaipaa jälleen päivitystä. Oikeustaloihin kohdistuvat vaatimukset muuttuvat siis vauhdilla.
– Uusimpina tarpeina ovat erilliset videokuulemis- ja videoneuvottelutilat sekä todistajan kuulemisen videotallennus, joka hoidetaan istuntosalissa. Pieniä tarpeita syntyy koko ajan: kun istuntosaliin lisätään pöydälle näyttö, se vaikuttaa kalusteisiin, jotka ovat yleensä kiintokalusteita. Tai kun av-tekniikka lisääntyy, täytyy huomioida akustiikka ja laitteiden aiheuttama lämpökuorma, Hietikko kertoo.
Espoon oikeustalossa on yritetty varautua myös tulevaisuuden tarpeisiin, joista osaa ei ehkä osata vielä kuvitellakaan.
– Talo on hyvin joustava lähtien siitä, että kantavat rakenteet on minimoitu. Seinät ovat keveitä ja purettavissa ilman, että talo sortuu. Ja lattiat on tosiaan suunniteltu saleissa niin, että johdotuksia saadaan vedettyä miten päin vaan, Tuomo Siitonen sanoo.
Seinät ovat keveitä ja purettavissa ilman, että talo sortuu.
– Samoin työtiloissa talotekniikka – esimerkiksi ilmastointi ja valaistus – joustaa, kuten nykyrakennuksissa yleensäkin. Tarvittaessa voidaan tehdä avotilaa tai huonetilaa.
Teknologiaa lisätään vanhojen rakennusten rajoissa
Espoon uudessa talossa oikeushallinnon määrittelemät vaatimukset on voitu ottaa huomioon pieteetillä, mutta käräjäoikeudet ympäri Suomea toimivat hyvin vaihtelevissa tiloissa.
– Monet toimivat vanhemmissa, aikoinaan oikeustaloiksi rakennetuissa rakennuksissa tai peruskorjatuissa tiloissa, Marjo Hietikko kertoo.
Miten vanhoissa rakennuksissa pystytään ottamaan huomioon nykypäivän tarpeet?
– Meillä on esimerkiksi hanke, joka keskittyy oikeudenkäynneissä vaadittavaan salitekniikkaan. Kun todetaan puutteita, teknologiaa lisätään niissä rajoissa kuin se olemassa olevissa kiinteistöissä on mahdollista, Hietikko sanoo.
– Toinen raja on tietysti raha. Jossain kohtaa on todettava, että ei ole kannattavaa. Eikä joka paikkaan tietenkään kaivata samanlaista varustelua – esimerkiksi pienemmillä paikkakunnilla tai sivuistunto- paikoilla ei tarvita samaa massiivista tekniikkaa kuin pääpaikoissa.
