EU-oikeus, perus- ja ihmisoikeusnormit ja EIT:n ratkaisut tuovat vuolaana virtana uusia haasteita lakimieskunnan ammattitaidon ylläpitämiselle ja oikeuslähdeopin hallintaan.
Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo sanoo, että liittyminen eurooppalaiseen oikeusyhteisöön on ollut todella suuri murros, joka alkoi jo parikymmentä vuotta sitten. Hän törmää lähes päivittäin ilmiöihin, jotka osoittavat, että vielä on oppimista.
Koskelo käyttää esimerkkinä muutaman vuoden takaista sitaattia uuden lakikirjan rakenteesta kerätystä palautteesta: "Olen toiminut lakimiehen ammatissa lähes 30 vuotta tarvitsematta koskaan ottaa selkoa käytännön tasolla EU-säännöksistä, joiden ensimmäinen tehtävä minun ymmärtääkseni on ohjata valtiollista lainsäädäntöä. Sen vuoksi en ymmärrä, mikä funktio EU-säännöksien liittämisellä varsinaisen lakitekstin yhteyteen on arkipäivän tasolla".
Koskelo sanoo, että tuo kommentti oli hätkähdyttävä ja osoittaa, miten virheellisesti unionioikeuden merkitys saatetaan mieltää.
Koulutusta ja seurantaa
Kokenut perhe-, perintö- ja rikosasianajaja Riitta Leppiniemi, joka valmistui 25 vuotta sitten, sanoo pohdiskelleensa, pitääkö hänen käytännön toimijana seurata valtavaa säädöstulvaa. Leppiniemi sanoo, että käytännön elämässä työssä ei ole kyse ydinfysiikasta. Kokenut asianajaja pärjää rikosprosessien osaamisella ja intuitiolla ellei ota hoitaakseen hankalia asioita.
– Opiskeluaikanani ei opeteltu EU-oikeutta. Olen kuitenkin huomannut, että tietyt asiat on pakko osata, Leppiniemi toteaa.
Hänen mielestään käytännön työssä, jossa ei ole aikaa pohdiskelulle, pitää kuitenkin olla kaikista uusista ratkaisuista jonkinlainen haju. Tulvan hallintaan on kaksi tapaa: joko erikoistua tai kouluttautua jatkuvasti.
– On hyvä pitää mielessä tapaohje, ettei saa ottaa vastaan tehtäviä, jos ei ole ammattitaitoa, Leppiniemi muistuttaa.
Nuorena erikoistumisessa Leppiniemi näkee vaarana ajautumisen erittäin ka-pealle alalle. Näin voi käydä erityisesti isossa toimistossa.
– Asianajajalle tilanne on helpompi kuin tuomarille, sillä asianajaja voi valita toimeksiantonsa.
Leppiniemen mielestä asioista pysyy kärryillä, kun seuraa KKO:n lähettämiä uutiskirjeitä, Asianajajaliiton nettisivuja keskeisistä käytännöistä ja osallistuu koulutuksiin.
– Itse olen osallistunut muun muassa yli kymmenen vuotta rikosasianajajien koulutukseen, joka on alan omaa sisäistä yhteispohdintaa. Ainakin meidän keskuudessamme oman osaamisen jakaminen toimii.
Perus- ja ihmisoikeudet oikeuden mittatikkuna
Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen nostaa esiin perus- ja ihmisoikeuksien pluralismin. Kotimainen perusoikeusjärjestelmä, kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja perusoikeudet EU:ssa muodostavat kolme isoa kokonaisuutta, jotka limittyvät ja lomittuvat yhä enemmän toisiinsa.
– Kehitystendenssi on ollut, että oikeuslähteet ovat moninaistuneet, tiukat kansalliset oikeuslähteet ovat murtuneet 20 vuoden aikana ja oikeusjärjestys on niin sanotusti valtiosääntöistynyt, Ojanen luettelee.
Ojasen mielestä ajankohtainen kysymys on, miten nuo kolme kokonaisuutta suhtautuvat toisiinsa. Visaisin tilanne on EU:n perusoikeusjärjestelmien suhde kansallisiin perusoikeuksiin. Perusoikeuskirja pyrkii kokoamaan kaikki oikeudet yksiin kansiin.
Professorin mielestä perus- ja ihmis-oikeudet tekee kiehtoviksi se, että niitä voidaan käyttää voimassa olevan oikeuden kriittisenä normatiivisena mittatikkuna.
– Tuomioistuinkäytäntöjen merkitys oikeuslähteenä on korostunut. Perus- ja ihmisoikeudet ovat muutoinkin vahvistaneet tuomioistuinten roolia, kun historiallisesti on pohjoismaisittain painotettu kansaedustuslaitoksen asemaa. Ilman tuomioistuimia perus- ja ihmisoikeudet jäävät jollain tavalla ilmaan, Ojanen toteaa.
Ojasen mielestä oikeudellisessa argumentaatiossa yhä useammin punnitaan vastakkain kahta perusoikeutta: esimerkiksi yksityiselämän suojaa ja sananvapautta. Tämä ei tarkoita sitä, että "hävinnyt periaate" häipyisi täysin kuvasta, vaan sen soveltamista pyritään optimoimaan mahdollisuuksien mukaan.
– Perus- ja ihmisoikeudet tuovat oikeuteen sekä yhtenäisyyttä että uudenlaisia jännitteitä. Tänä päivänä on erittäin ajankohtaista, mikä on esimerkiksi turvallisuuden ja ihmisoikeuksien suhde.
EU-oikeuden soveltaminen ja kansallisen oikeuden sovittaminen on kuin palapelin rakentamista, jossa haetaan ratkaisua eri oikeuslähteistä. Sama pätee perus- ja ihmisoikeuksiin, pelkkä EIT:n ratkaisuihin tutustuminen ei riitä.
Perusperiaatteiden hallinta riittää
Pauliine Koskelo korostaa, ettei eurooppaoikeutta pidä pelästyä, vaan siitä pitää kiinnostua. Pelonsekainen asennoituminen johtuu varmasti siitä, että jos ryhtyy kylmiltään lukemaan unionituomioistuimen päätöksiä, ne saattavat vaikuttaa hallitsemattomalta kaaokselta.
– Pitää oppia tunnistamaan tilanteita, joissa unionioikeus on relevantti. Sen jälkeen pystyy etsimään ja myös löytämään oikeuslähteitä, Koskelo opastaa.
Korkeimman oikeuden presidentin mielestä lakimiehet joutuvat yhä useammin tekemisiin sellaisten tilanteiden kanssa, joissa unionioikeus on relevantti. On hyvin ikäviäkin esimerkkejä siitä, kuinka onnettomia seurauksia asianosaisille voi koitua, jos unionioikeutta ei hallita. Avainasia on opiskella unionioikeuden perusperiaatteita.
– Päätöksissä kerrataan näitä yleisiä periaatteita eli ei tarvitse lähteä liikkeelle vuosikymmenten takaa. Unionioikeuden vaikutus kansalliseen lainsäädäntöön on syytä osata, hän muistuttaa, mutta myöntää samalla, että massa on suuri.
Käytännön lakimiestyössä unohtuu helposti, että implementointivastuu on myös tuomioistuimella ja lain soveltajan on myös oltava sensori. Se mikä lakikirjassa lukee ei välttämättä vastaa todellista oikeustilaa.
– Tämä on meidän perinteisessä lakisidonnaisessa oikeuskulttuurissa ollut suuri haaste. Tuomarit joutuvat remonttimiehen rooliin, Koskelo muistuttaa.
Oleellisia oikeuslähteitä mahdoton listata
EU:n perusoikeuskirja on tuonut uuden ulottuvuuden perusoikeusjärjestelmään. Perusoikeuskirja voi kuitenkin tulla kuvaan mukaan vain sillä perusedellytyksellä, että oikeusjuttu kuuluu EU-oikeuden soveltamisalaan. Tästäkin syystä unionioikeuden yleisten oppien hallinta on tärkeää.
Mutta mistä sitten löytää yksinkertaisen luettelon oikeuslähteistä? Professori Tuomas Ojanen sanoo, että sellaisen listan laatiminen on "mission impossible".
– Yleispätevän listan – joka huomioisi kertaheitolla kaikki kansalliset, kansainväliset ja EU-oikeuden lähteet – laatiminen ja erityisesti painoarvojen mukaan järjestäminen on mahdoton tehtävä. Viime kädessä oikeus hahmotetaan suhteessa kulloinkin ratkaistavana olevaan oikeudelliseen ongelmaan.
IUS Forum on Lakimiesliiton Koulutuksen uusi koulutuskonsepti. Eurooppaoikeutta käsitellyt Lakimiehet oikeuslähteiden armoilla vai asiantuntijoina oli yksi IUS Forumin iltatilaisuuksista. Tänä vuonna tullaan järjestämään noin viisi vastaavaa iltatilaisuutta.
