Urani jäätelökakun leikkaajana
Mikä on ura? Se on kysymys, jota monet meistä pohtivat, kun aloitamme työelämämme tai etsimme merkityksellistä polkua elämässämme. Ura on yksi niistä käsitteistä, jotka ovat läsnä lähes kaikkien elämässä, mutta samalla se on käsite, joka on usein määrittelemätön ja monitulkintainen.
Jos tarkastelemme uraa filosofisesti, huomaamme sen liittyvän syvempiin kysymyksiin ihmisen olemassaolosta ja elämän tarkoituksesta. Miksi me olemme täällä? Mitä haluamme saavuttaa? Mikä antaa elämällemme merkityksen?
Kiitos ChatGPT hyvästä introsta, jatkan tästä itse.
Ura on etymologialtaan mielenkiintoinen. Uran pitäisi mennä jotakin tiettyä polkua – uraa – pitkin. Mutta mitä jos se ei menekään niin? Mitä jos punaista lankaa ei löydy? Mitä jos tekoäly vie työpaikkamme ja kirjoittaa kolumnimme? Mitä jos putoan uralta?
Uran pitäisi mennä jotakin tiettyä polkua – uraa – pitkin. Mutta mitä jos se ei menekään niin? Mitä jos punaista lankaa ei löydy?
Oma urani on ollut poukkoileva. Kun muut vuosikurssini opiskelijat olivat harjoitteluissa asianajotoimistoissa, olin marketissa konsulenttina maistattamassa jäätelökakkua. Ajatus oman alan töistä tuntui raskaalta, enkä tuntunut sopeutuvan juristin muottiin. Myöskään opinnot eivät sujuneet aina mallikkaasti. Tunsin tästä yhdistelmästä häpeää ja syyllisyyttä. Ajattelin, että olin hukannut mahdollisuuteni.
Valmistuin keskinkertaisilla papereilla, kohtalaisen vanhana, ilman alan työkokemusta. Minua kiinnostivat kaikki muut asiat paitsi juridiikka. Toisaalta jäätelökakun myyjänä olin hyvä, ja varma rystypuolen kaatoni sai mummot ostamaan Viennettaa ostoskorit täyteen.
Ajatus oman alan töistä tuntui raskaalta, enkä tuntunut sopeutuvan juristin muottiin. Myöskään opinnot eivät sujuneet aina mallikkaasti.
Koska vanhoilla meriiteillä tai opiskelumenestyksellä ei voinut päteä, päätin suuntautua työssäni tulevaisuuden asioihin. Internetin mukanaan tuomat juridiset ongelmat olivat viisitoista vuotta sitten vielä aika uusia, ja ne tuntuivat tosi kiinnostavilta. Keräsin materiaalia, kävin läpi tapauksia ja lopulta päätin kirjoittaa kirjan aiheesta.
Nyt jo naurettavalta kuulostava teos ”Internet-Oikeus” oli itselleni iso juttu. Olin onnistunut kehittämään itseäni uudella toimialalla ja olin nyt sen asiantuntija. Mahdollisuudet päästä osaksi jotakin mielenkiintoista teosta? Heikot. Mahdollisuudet kirjoittaa oma kirja? Voisi onnistua.
Eräässä urani vaiheessa olin töissä isossa asianajotoimistossa. Olin niin sanottu ”vanha asso”, enkä päässyt etenemään toimiston melko hierarkkisessa rakenteessa. Päätin perustaa oman asianajotoimiston. Mahdollisuudet päästä osakkaaksi? Heikot. Mahdollisuudet perustaa oma toimisto ja samalla tehdä itsestään osakas? Voisi onnistua.
Jos oma urasi noudattaa jotakin peruskaavaa, olet onnellisessa asemassa. Uralla pysyminen ja kehittyminen on arvostettavaa ja vaatii paljon työtä. Mutta jos olet jo valmiiksi boksin ulkopuolella, sinun pitää kilpailla siellä missä itse olet vahvimmillasi.
Arvioi tilanteesi rehellisesti. Kiinnostaako sinua jokin uusi toimiala tai teknologia? Pyri sen asiantuntijaksi. Lähetä viestejä tuntemattomille ihmisille. Perusta yhdistyksiä ja yrityksiä. Tee jotain, jota muut eivät uskalla tai jaksa tehdä.
Tee jotain, jota muut eivät uskalla tai jaksa tehdä.
Samalla mieti sitä, mikä antaa työllesi merkityksen. Mitä koet, että maailmassa on väärin? Yritä intohimoisesti korjata sitä. Näistä saat jo aikaiseksi Venn-diagrammin, jonka keskeltä voi löytyä jotain mielenkiintoista.
Oma supervoimani on ollut sama, mitä olen työurallani hävennyt eniten. Monipuolinen työhistoriani ja vähän eriskummallinen taustani on auttanut ihmisten kohtaamisessa ja uusien asioiden omaksumisessa. Kakun leikkaamisesta on ollut hyötyä.
Työura saattaa olla aika anteeksiantamaton. Joskus mietin, että jos jostain syystä en pärjääkään juridiikassa, voisin hyvin palata takaisin vanhoihin hommiin. Se on itse asiassa aika lohdullinen ajatus. Uskon, että voisin edelleen myydä ennätysmäärän Viennettaa marketissa.
Kirjoittaja on CEO, Dot., antti@dot.legal
