|
Urheilujuridiikka on etiikan taka piru
Teksti Matilda Katajamäki Kuvat Futureimagebank Urheilu oli suomalaisessa yhteiskunnassa pitkään lakien ulkopuolinen ihmemaa, jonka katsottiin toimivan omien sääntöjensä ja ihanteidensa ohjaamana. Viattomuuden aika päättyi viime vuosisadan loppupuoliskolla, jolloin urheilu kasvoi ylikansalliseksi bisnekseksi. – Urheilun oikeudellistuminen on tapahtunut aaltomaisesti yleisen oikeudellistumisen vanavedessä. Näitä aaltoja ovat viime aikoina olleet erityisesti sopimus-, kilpailu- ja perusoikeudellistuminen, Helsingin yliopiston urheiluoikeuden professori Heikki Halila toteaa. Urheiluoikeuden tieteenala on melko pirstaleinen, koska tutkimusta yhdistää lähinnä konteksti, urheilu elämänalueena. Tästä syystä sen rajat ovat varsin joustavat. – Urheiluoikeus ei ole muotoutumassa samanlaiseksi kompaktiksi oikeudenalaksi kuin esimerkiksi työoikeus tai kilpailuoikeus, jotka perustuvat omaan lainsäädäntöön, teorioihin ja yleisiin oppeihin. Siksi puhutaankin urheilusta ja oikeudesta, urheilun ja oikeuden kohtaamisesta. Oikeudenalan olemassaoloa puoltaa urheilun oikeuskysymysten huomattava merkittävyys ja yleinen kiinnostavuus, Halila toteaa. Kehitys ilmentää hänen mielestään osaltaan oikeuden modernisaatiota. Lajiliitot vastustivat kehitystä Urheiluoikeuden käytäntö on painottunut pitkälti organisoidun kilpa- ja huippu-urheilun juridisiin ongelmiin. Tyypillisiä kysymyksiä ovat olleet urheiluliittojen ja –seurojen säännöstön tulkintakysymykset, joukkueurheilijoiden työoikeudellinen asema sekä urheiluun liittyvät vero- ja sopimuskysymykset. Merkittävän kansainvälisen uran urheiluoikeuden parissa tehnyt KHO:n hallintoneuvos Lauri Tarasti toteaa, että yleisjuridiikan soveltaminen urheiluun ei sellaisenaan useinkaan ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista. – Tämä koskee työsopimuksia ja työehtoja, verotusta, kurinpidollisia kysymyksiä, dopingia jne. Aivan samoin kuin urheilulääketiede on oma lohkonsa lääketieteessä, urheilujuridiikka on oma lohkonsa juridiikassa, toteaa Tarasti. Elinkeinoelämän Keskusliiton lainopillinen asiamies Hannu Rautiainen muistuttaa, että urheilun toimijat ovat myös vastustaneet oikeudellistumiskehitystä, koska se vähentää urheilun itsesääntelyn alaa. Lajien ja lajiliittojen valta on vähentynyt. Urheilujuridiikalla oikeudenalana on maailmalla jo useiden vuosikymmenien historia, mutta Suomessa alan tutkimus ja harrastus käynnistyi vasta 1990-luvun alkupuolella. Urheilun oikeusturvalautakunta perustettiin vuonna 1991 ja Urheiluoikeuden yhdistys vuonna 1994. Urheiluoikeutta opetetaan luentosarjoin Helsingin, Turun ja Lapin yliopistoissa. Helsingissä on maan ainoa, määräaikainen urheiluoikeuden professuuri, jota Halila on hoitanut alusta asti vuodesta 2001. Etiikka ja juridiikka Lauri Tarastin mukaan urheilun etiikka kulkee juridiikan edellä, mutta etiikka ei valitettavasti aina riitä. – Dopingtapaukset, sopupelit ja muut urheilun väärinkäytökset osoittavat, että jollei takana ole juridiikkaa eli rangaistuksia ja muita seuraamuksia, ei etiikalla ole riittävää voimaa. Kun urheilun etiikka pettää, tarvitaan juridiikkaa. Halila ja Rautiainen ovat samaa mieltä: etiikka saa kovan sisällön vasta, kun siihen liittyy oikeudellinen ulottuvuus.
– Huippu-urheilussa etiikka ja fair play eivät riitä. Menestyksen tavoittelussa sorrutaan ”kaikki keinot sallittuja” –ajatteluun, Rautiainen sanoo. Halilan mukaan vanha urheilutoimintaa koskeva kysymys on se, ovatko urheilun normit eettisiä vai oikeudellisia. Eettisyys tarkoittaa tässä kontekstissa ei-oikeudellisuutta. – Eettisyys ja oikeudellisuus ovat kohdanneet esimerkiksi vedonlyöntipetoksessa. Menettelyä on voitu pitää myös urheilun arvojen kannalta eettisesti tuomittavana, mutta oma kysymyksensä on, millainen toiminta johtaa rikos- ja velvoiteoikeudellisiin seuraamuksiin ja saa urheilun sisäisiä vaikutuksia kuten johtaa kurinpitotoimiin, Halila toteaa. Rautiainen valittelee olevansa kyynikko urheilun moraalin suhteen ja luottavansa vain oikeudellisiin normeihin ja tehosteisiin. – Samalla kuitenkin hiljaa toivon, että ainakin muussa kuin huippu-urheilussa fair play kukoistaisi. Urheilun ihanteet eivät toteudu lakikirjaa heiluttamalla. Lahden jupakka kovensi asenteita Viimeistään Lahden doping-vyörytys ja pesäpallon sopupelit murensivat uskon urheilun itsesääntelyyn. Halilan mukaan kumpikin tapaus osoitti urheilun oikeuskysymysten suuren merkityksen Suomessa. – Tapausten oikeudelliset vaikutukset ovat olleet monitahoisia: rikosprosessuaalisia seuraamuksia, kurinpito- ja boikottitoimia, valtionavun leikkaamista ja sopimusperusteisia korvausvastuita. Lahden jupakka johti myös Suomen antidopingtoiminnan uudelleen organisoimiseen, Halila muistuttaa. Rautiaisen mukaan tapaukset osoittivat, että kaikki on mahdollista – myös Suomessa. – Valitettavasti myös muut lajit kärsivät. Sponsorit vaativat entistä kovempia turvalausekkeita tällaisten hairahdusten varalle, mikä on ymmärrettävää, Rautiainen lisää. Kansallisuuskysymyksistä televisiointioikeuksiin Urheiluoikeus on Halilan ja Tarastin mukaan vakiinnuttanut asemansa niin meillä kuin maailmallakin. CAS:sta (Court of Arbitration for Sport) on tullut urheilun yleinen ja yhteinen kansainvälinen tuomioistuin. Doping-sääntöjen harmonisointi Maailman antidoping-koodin kanssa (World Anti-Doping Code WADC) on loppusuoralla eri lajien kansainvälisissä liitoissa. Urheiluoikeuden ajankohtaisia aiheita ovat tällä hetkellä dopingasioiden lisäksi muun muassa televisiointioikeudet, sponsorisopimuksiin liittyvät kilpailuoikeuden kysymykset ja ulkomaalaisen urheilijan oikeusasema. –Verotusongelmat näyttävät olevan Skandinavian maissa vielä suurempia kuin meillä, Halila sanoo. Työehtosopimuksia ja työsopimuksia koskevien lainsäännösten soveltaminen urheiluun aiheuttaa Tarastin mukaan edelleen erilaisia oikeudellisia ongelmia urheilun erityisluonteesta johtuen. Kilpailuoikeudellisten sääntöjen soveltaminen urheiluun on myös monin osin selvittämättä. – Uutena keskustelun aiheena on urheilijan kansallisuus, jota eräiden arabimaiden ryhdyttyä ostamaan afrikkalaisia urheilijoita pohditaan parhaillaan Kansainvälisessä olympiakomiteassa ja Kansainvälisessä yleisurheiluliitossa, Tarasti kertoo. Hän on itse mukana molemmissa elimissä. Rautiaisen mukaan raha on ajuri, joka kyseenalaistaa vanhat säännöt. – Sponsorit ja omistajat varautuvat riskeihin samalla tavalla kuin muussakin liike-elämässä. Otaksun, että sähköisen viestinnän oikeudet ovat alan seuraava ”big issue”. Halilan mukaan perus- ja ihmisoikeuksien korostuminen on viime vuosina vaikuttanut myös urheilujuridiikkaan. – Perusoikeuksissa vallitsee jännite kahden ulottuvuuden välillä. Nämä ovat urheilun autonomian perusoikeussuoja sekä urheilijaa suojaavat perusoikeudet. Kiintoisa, tutkimusta kaipaava kysymys on perusoikeuksien horisontaalisuoja urheilussa. Perus- ja ihmisoikeuskysymykset tulevat esiin doping- ja muissakin kurinpitoasioissa kuten siinä, voidaanko määrätä elinikäisiä kurinpitoseuraamuksia. Rautiainen uskoo myös EU-oikeuden merkityksen kasvuun urheilukysymyksissä. – Esimerkiksi työvoiman vapaa liikkuvuus on iso haaste urheilulle. Kansainvälinen oikeudenala Lauri Tarasti on alkujaan itsekin urheilija: hänellä on pikaviestin Suomen mestaruus vuodelta 1965. Tarastia kiehtoo oikeudenalassa sen kansainvälisyys. – Osallistun aktiivisesti ja laajalti kansainväliseen yhteistyöhön urheilun kaikilla lohkoilla olympialiikkeestä Urheiluoikeuden yhdistykseen. Heikki Halila tuli urheiluoikeuden kuvioihin alkujaan yhdistysoikeuden, SVUL:n projektien kautta 1980-luvulla. – Vaikka minulla ei ole urheilijataustaa, olen varsinkin nuorempana seurannut monen muun lakimiehen tavoin paljonkin urheilua. 1980-luvulla urheilun oikeudellistuminen alkoi tuntua erikoisuudessaan kiehtovalta. Ala on vaativa, kun se tavallaan jakautuu kaikkien oikeudenalojen kesken, mutta poikkitieteellisyys oikeustieteen sisällä on omiaan lisäämään sen kiinnostavuutta. Hannu Rautiaisesta tuli alan harrastaja sattuman kautta. – 1990-luvun alussa tutustuin Juha Rantasilaan ja Urpo Helkovaaraan. Joukkueurheilijoiden eläketurva oli silloin ajautumassa yleisen eläketurvan piiriin, ja se oli merkittävä uhka seurojen taloudelle. – Kehittelimme yhdessä joukkueurheilulle oman eläke- ja tapaturmaturvan. Ensiksi se tuli voimaan asetus- ja myöhemmin lakitasoisena. Leikillisesti voi sanoa, että työmarkkinoiden kolmikanta tuli silloin urheiluun, Rautiainen kuvaa. Sittemmin hän on ollut mukana monissa urheilujuridiikan tehtävissä eri urheilulajeissa. – Minulle urheilujuridiikka on hyvä harrastus. Ehkä se on myös syventänyt elinikäistä rakkautta sporttiin. Artikkelin lähteenä on käytetty haastattelujen lisäksi Essi Kinnusen artikkelia ”Mitä etuliite urheilu merkitsee oikeudessa?” kirjassa Urheiluoikeuden yhdistys 1994–2004.
|
