Yhdysvaltain korkein oikeus on maan liittovaltion korkein oikeusaste. Se ratkaisee sellaiset valitukset alempien tuomioistuinten päätöksistä, joihin se on myöntänyt valitusluvan ja joilla on suurta kansallista tai perustuslaillista merkitystä. Se tekee tuomioistuimia sitovia ennakkopäätöksiä ja voi tutkia lakien perustuslainmukaisuutta. Koska perustuslain merkitys Yhdysvaltojen yhteiskunnalle on suuri, korkein oikeus pitää hallussaan myös suurta poliittista valtaa.
Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden jäsenet nimittää maan presidentti. Toimikautena on elinikä. Tämä antaa presidentille suuret oikeudet vaikuttaa korkeimman oikeuden linjauksiin heiluttamalla nimityksillään oikeuden maltilliset, liberaalit vs. konservatiivit -akselia jompaan kumpaan suuntaan.
Viimeisiä kuukausiaan istuva presidentti George W. Bush on valtakautensa aikana nimittänyt korkeimpaan oikeuteen kaksi jäsentä: puheenjohtaja John Robertsin sekä Sam Alito jr:n. Näillä nimityksillään hän on vahvistanut maan korkeimman oikeusasteen kallistumista konservatiivisemmaksi.
– Kumpikin uusista tuomareista on vienyt oikeutta konservatiivisempaan suuntaan, USAn korkeinta oikeutta läheltä seuraava oikeustoimittaja Dalia Lithwick Slate-lehdestä totesi.
Hänen mukaansa Bushin aikana linjauksia on viety kohti konservatiivista ajatusmaailmaa erityisesti aborttikysymyksessä, koulujen rotuun perustuvassa oppilasvalinnassa sekä kirkon ja valtion suhteen arvioinnissa – asioissa, joissa erityisesti Aliton edeltäjä, voimakas vaikuttaja Sandra O’Connor, pyrki hakemaan hyvinkin maltillisia ratkaisuja.
– Lisäksi Bushin nimitysten jäljiltä korkein oikeus on suhtautunut suuryrityksiin selkeästi aiempaa myönteisemmin. Se on myös ollut taipuvainen pienentämään amerikkalaisten oikeuksia nostaa lakijuttuja, Lithwick analysoi.
Status quo vai konservatiivinen suunta?
Yhdysvallat sai uuden presidentin eilen pidetyissä vaaleissa, joissa selvisi hallitseeko maata seuraavat neljä vuotta demokraattien Barack Obama vai republikaanien John McCain. Dalia Lithwickin mukaan korkeimman oikeuden henkilövalintojen tulisi olla yksi presidentinvaalien tärkeistä teemoista.
– Korkeimman oikeuden tuomarien päätökset vaikuttavat yhteiskunnassa niin moneen asiaan, Lithwick perusteli mielipidettään.
Samaa mieltä on Yhdysvaltojen korkeimmasta oikeudesta bestseller-kirjan kirjoittanut toimittaja Jeffrey Toobin, joka pyrkii tuomaan myös tavallisen kansan tietoisuuteen, miten suuri merkitys maan ylimmällä oikeusasteella on itse asiassa koko maan tulevaisuudelle.
– Korkeimman oikeuden ja kansakunnan tulevaisuus ratkeaa marraskuun presidentinvaaleissa, Toobin totesi etukäteen.
Hän uskoo, että korkein oikeus on nimenomaan poliittinen instituutio, joka myötäilee yhteiskunnan poliittisia virtauksia, ja siksi vaalien merkitystä korosti se, että uusi presidentti saanee nimitettäväkseen kolme uutta oikeuden jäsentä. Paikkansa jättänee kolme nimenomaan liberaalisiiven tuomaria, joista varsinkin John Paul Stevens, 88 ja Ruth Bader Ginsburg, 75, ovat edustaneet oikeudessa maltillista vasemmistosuuntausta.
Tällä hetkellä Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa vallitsee eräänlainen status quo, sillä neljä sen jäsenistä on liberaaleja ja viisi konservatiivia.
– Jos John McCain voittaa, korkein oikeus siirtyy yhä selkeämmin konservatiiviseen suuntaan muun muassa aborttikysymyksessä sekä kirkon ja valtion suhteissa. Jos taas Obama voittaa, nykyinen tasapaino pysynee suurin piirtein samana, Toobin pohti ennen vaaleja.
Samalla linjauksilla oli myös Dalia Lithwick.
– McCainin voitto merkitsisi sitä, että hänellä olisi mahdollisuus nimittää yhdestä kolmeen tuomaria. Stevensin ja Ginsburgin korvaaminen kahdella konservatiivilla tarkoittaa suurta linjanmuutosta monissa asioissa, kuten aborttikysymyksissä, homojen oikeuksissa ja presidentin valtaoikeuksissa. Oikeudessa ei enää vallitsisi 5–4-tasapaino, vaan valtasuhteet muuttuisivat 6–3-asetelmaksi.
– Jos Obama voittaa vaalit, hän todennäköisimmin korvaa liberaalit liberaaleilla. Oikeus jatkaisi nykyisessä 5–4-tasapainossaan ja hyvin vähän muuttuisi. Sen sijaan dramaattisimmat muutokset koskisivat liittovaltion vetoomustuomioistuimia, joita tällä hetkellä hallitsevat konservatiiviset republikaanit.
Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden jäsenet
Yhdysvaltain korkein oikeus muodostuu yhdeksästä tuomarista, joista yksi on puheenjohtaja. Tämän hetkiset jäsenet ovat
John G. Roberts, puheenjohtaja, synt. 1955.
Naimisissa, kaksi lasta. George W. Bush nimitti korkeimman oikeuden puheenjohtajaksi vuonna 2003.
John Paul Stevens, synt. 1920.
Naimisissa, neljä lasta. Korkeimman oikeuden jäsen vuodesta 1975, Gerald Fordin nimittämänä.
Anthony Scalia, synt. 1936.
Naimisissa, yhdeksän lasta. Korkeimman oikeuden jäsen vuodesta 1986, Ronald Reaganin nimittämänä.
Anthony M. Kennedy, synt. 1936.
Naimisissa, kolme lasta. Korkeimman oikeuden jäsen vuodesta 1988, Ronald Reaganin nimittämänä.
David Hackett Souter, synt. 1939.
Korkeimman oikeuden jäsen vuodesta 1990, George Bushin nimittämänä.
Clarence Thomas, synt 1948.
Naimisissa, yksi lapsi. Korkeimman oikeuden jäsen vuodesta 1991, George W. Bushin nimittämänä.
Ruth Bader Ginsburg, synt. 1933.
Naimisissa, kaksi lasta. Korkeimman oikeuden jäsen vuodesta 1993, Bill Clintonin nimittämänä. Ainoa nainen tällä hetkellä.
Stephen G. Brayer,
synt. 1938. Naimisissa, kolme lasta. Korkeimman oikeuden jäsen vuodesta 1994, Bill Clintonin nimittämänä.
Samuel A. Alito jr.,
synt. 1950. Naimisissa, kaksi lasta. Korkeimman oikeuden jäsen vuodesta 2006, George W. Bushin nimittämänä.
Korkeimman oikeuden tapoja
Yhdysvaltain korkein oikeus edustaa tavoiltaan yhtä maan pysyvimmistä instituutioista. Monessa suhteessa se noudattaa edelleen samoja tapoja kuin silloin, kun se vuonna 1790 perustettiin. Seuraavassa perinteitä, joita yhä seurataan:
– Yhdysvaltain presidentti nimittää korkeimman oikeuden tuomarit virkaansa eliniäksi. Virassapysymisen ainoana ehtona on “hyvä käytös”. Tuomari Stephen J. Field toimi Yhdysvaltain korkeimman oikeuden jäsenenä vuosina 1863–1897, kaikkiaan 34,5 vuoden ajan. Liki yhtä pitkään suoritukseen pääsi tuomari Hugo Black, joka palveli korkeinta oikeutta kaikkiaan 34 vuotta ja yhden kuukauden, ennen kuin jäi eläkkeelle vuonna 1971. Pisimpään oikeuden jäsenenä on kuitenkin ollut tuomari William Douglas, joka eläkkeelle jäädessään, vuonna 1975, oli palvellut maan korkeinta oikeusastetta 36,5 vuotta.
– Kuten Amerikan oikeuslaitoksissa yleensä myös korkeimmassa oikeudessa tuomarit istuvat ikäjärjestyksessä. Oikeuden puheenjohtajan paikka on keskellä, ja muut tuomarit ryhmittyvät hänen ympärilleen siten, että virkaiältään vanhin on hänen oikealla ja toiseksi vanhin vasemmalla puolellaan. Muut jatkavat samaa ryhmittelyä vuorotellen oikealta vasemmalle.
– Vuodesta 1800 lähtien korkeimman oikeuden tuomarit ovat pukeutuneet oikeuden istunnoissa mustaan kaapuun.
– Sulkakynät ovat edelleen osa Yhdysvaltain korkeimman oikeuden istuntoa. Valkoiset sulat asetetaan jokaisena istuntopäivänä avustajien pöydälle aivain kuten tehtiin oikeuden ensimmäisten istuntojen aikana.
– Korkeimman oikeuden jäsenet kättelevät toisiaan jokaisen istunto- tai kokouspäivän alussa merkkinä siitä, että mielipiteiden erot eivät estä työskentelyä yhdessä.
– Yhdysvaltain korkeimmalla oikeudella on oma sinetti, joka muistuttaa suuresti Yhdysvaltojen valtion sinettiä. Korkeimman oikeuden sinetissä on kuitenkin kotkan kynsien alla vain yksi tähti merkkinä siitä, että perustuslain mukaan Yhdysvalloissa on vain yksi korkein oikeus.
Lähde: Yhdysvaltain korkeimman oikeuden internet-sivut
Harmoniassa kongressin kanssa
Yhdysvaltain korkein oikeus, maan korkein tuomiovalta, sijaitsee fyysisestikin kiinteässä yhteydessä lainsäädäntövallan, senaatin ja kongressin, kanssa. Vuonna 1935 valmistunut korkeimman oikeuden rakennus sijaitsee kongressitalon, Capitolin vieressä, Capitol-kukkulan juurella. Ennen oman rakennuksen valmistumista Yhdysvaltain korkein oikeus käytti istuntoihinsa kongressin rakennuksista 12:ta eri huonetta.
Kun Cass Gilbert alkoi suunnitella maan korkeinta oikeustaloa vuonna 1929, sen arkkitehtuuriksi valittiin korinttilainen tyyli, jotta se sopisi harmonisesti yhteen kongressin eri rakennusten kanssa. Rakennuksen mittasuhteissa (117 metriä länsi–itä-suunnassa ja 92 metriä etelä–pohjois-suunnassa) on puolestaan otettu huomioon korkeimman oikeuden ja Yhdysvaltain tuomiolaitoksen merkitys itsenäisenä ja tasa-arvoisena osana maan hallintoa.
Korkeimman oikeuden päätöksiä
Yhdysvaltain korkeimman oikeuden antamien päätösten määrä kasvaa jatkuvasti, ja nykyisin se tekee yli 10 000 päätöstä yhden kauden aikana (lokakuusta seuraavan vuoden lokakuuhun). Kasvu on ollut erityisen nopeaa viime vuosikymmeninä, sillä vuoden 1960 tuomioluettelo sisältää vain 2 313 päätöstä ja vuoden 1945 luettelo vain 1 450.
Viime aikoina korkeimmassa oikeudessa on käsitelty:
– Guantanamon pidätyskeskuksen terroriepäiltyjen oikeuksia. Tästä tapauksesta Yhdysvaltain korkein oikeus on antanut kolme päätöstä, jotka kaikki päätyivät Bushin hallinnon tappioon. Vuonna 2004 oikeus päätti, että liittovaltion oikeudella on oikeus haastaa vangitsemisten laillisuus. Vuonna 2006 oikeus päätti, että presidentillä ei ole oikeutta määrätä vihollistaistelijoita sotaoikeuksiin, ja kesäkuussa 2008 Yhdysvaltain korkein oikeus kumosi maan perustuslain vastaisena vuoden 2006 sotilaskomissiolain kohdan, jossa vangituilta evättiin oikeus valittaa omasta vangitsemisestaan liittovaltion oikeusistuimiin.
– Kuolemantuomiota. Yhdysvaltain korkein oikeus salli huhtikuussa 2008 tappavan teloitusruiskeen käyttämisen kuolemantuomion toteuttamisessa. Kuolemantuomioiden täytäntöönpano oli keskeytyksissä reilun puolen vuoden ajan, kun Kentuckyn osavaltion kuolemaantuomitut olivat vedonneet korkeimpaan oikeuteen. Oikeus katsoi kuitenkin, ettei myrkkyruiskeella tehty teloitus ole perustuslain vastainen tai julma ja epätavallinen rangaistus.
– Käsiaseita. Korkeimman oikeuden kesäkuisen päätöksen mukaan jokaisella yhdysvaltalaisella on oikeus kantaa käsiasetta. Kysymys oli siitä, suojeleeko Yhdysvaltain perustuslain toinen lisäys yksilön yleistä oikeutta omistaa aseita vai koskeeko se pelkästään esimerkiksi armeijan tapaisia joukkoja.
– Presidentin valinta: Korkein oikeus oli ratkaisevassa roolissa vuonna 2000, kun se äänin 5–4 päätti, ettei Floridan osavaltiossa annettuja ääniä lasketa uudestaan. Näin maan presidentiksi nousi Georg W. Bush eikä Al Gore, joka todellisuudessa sai koko maassa 500 000 ääntä enemmän, mutta hävisi valitsijamiesten määrässä.
Lähde: Wikipedia, Korkeimman oikeuden internet-sivut
