Vaikka asianajotoimisto Castrén & Snellman ei ole päässyt pitkälle Aleksanterinkadulta, jonne Kaarlo Castrén ja Frans Emil Snellman perustivat toimistonsa 125 vuotta sitten, Suomi, Eurooppa ja maailma ovat muuttuneet hyvinkin paljon.
Monia vuosikymmeniä lakimiehen työ muistutti hammaslääkärin työtä. Ihmisestä pidettiin huolta syntymästä hautajaisiin. Väliin mahtui toisinaan naimisiinmeno ja ero.
Sata vuotta lakimiehen työ pysyi stabiilina. Noin 30 vuotta sitten meno muuttui. Osa lakitoimistoista kasvoi. Teknologia muutti manuaalisia käytäntöjä, toimistot kasvoivat ja erikoistuivat.
”Mihin menisimme syömään? Tai minkä elokuvan kävisin katsomassa? Tai mikä asianajotoimisto tai kuka asiantuntija olisi paras minun ongelmaani?”
Jokainen meistä miettii toisinaan tällaisia kysymyksiä. Vastaukset niihin löydämme entistä useammin ystäviltämme tai työkavereiltamme. Joskus konsultoimme sosiaalista mediaa. Entistä vähemmän turvaudumme ammattimaisiin arvioihin tai auktoriteetteihin. Sen sijaan luotamme mielipiteisiin, jotka ovat peräisin ”samanlaisilta ihmisiltä kuin me itse olemme”.
Olemme matkalla kohti uutta yhteiskuntaa, jossa vakiintuneet rakenteet ja instituutiot menettävät merkitystään. Tätä yhteiskuntaa ohjaavat sinä ja minä. Ja tätä muutosta edesauttaa teknologian kehitys. Yli miljardi ihmistä on Facebookissa. Joka kuukausi 800 miljoonaa ihmistä käyttää YouTubea.
Yhdessä arvojen muutos ja teknologian kehittyminen rakentavat horisontaalisen dialogin. Tavalliset ihmiset muokkaavat kansallisia keskusteluja aidosti demokraattisiksi, poispäin vanhasta ylhäältä-alas mallista.
Ilmiö ennakoi muutoksia tulevia muutoksia yhteiskuntamme sosiaalisessa ja poliittisessa kudoksessa. Suunnaton määrä kehitysaskeleita odottaa useilla saroilla: miten miellämme itsemme yksilöinä, työntekijöinä ja yhteiskunnan jäseninä.
Tästä syystä länsimaissa sarastaakin toinen renessanssin aika.
Castrénin & Snellmanin maailma on kansainvälinen, läpinäkyvä, nopea ja monimutkainen. Osa työstä nojaa vankkaan ammattiosaamiseen kuten 125 vuotta sitten.
Merkittävät uudet toimeksiannot liittyvät kansainvälisiin yrityskauppoihin, transaktioihin ja kriiseihin. Uudet toimialat ja teknologiat, esimerkiksi viihdeteollisuudessa tai esimerkiksi biotieteessä, vaativat kokonaan uudenlaista osaamista.
Toimiston tasolla kyse on siitä, miten tunnistaa tämän hetken erikoistumisalueet ja ennakoida tulevaisuudessa vetävät alueet ja osaamisalojen yhdistelmät, miten ylläpitää vetovoima työmarkkinoilla, houkutella alan parhaat aivot omiin riveihin – ja miten tukea heidän ammatillista kehittymistään, kun heidät on saatu rekrytoitua.
Yksilön tasolla kysymys palautuu lakimiehen koulutuksen ja varsinaisen työn suhteeseen. Kuinka paljon alan koulutus vastaa todellisuutta, mikä lakimiehellä on edessä työssään?
Miten koulutuksen tulisi rakentua jatkossa? Mitkä ovat tarpeellisia tietoja ja taitoja? Onko parempi tuntea kieliä ja kulttuureja tai ymmärtää liiketaloutta ja kansantaloutta? Vai keskittyä asiakaspalveluun, markkinointiin ja business intelligenceen?
Lakimiehen työ on aina ollut arkea rakentavien ja rajoittavien rajapintojen rakentamista. Tällainen työ vaatii tulevaisuudessa paitsi tiukkaa ammatillista osaamista, myös entistä enemmän filosofista, sosiologista ja yhteiskunnallista ymmärrystä.
Teksti: Mika Aaltonen
Kirjoittaja on kauppatieteiden tohtori, ennakoinnin ja kompleksisuuden dosentti, päätöksentekoon keskittyneen tutkimusalueen johtaja Aalto-yliopistossa ja Helsinki Sustainability Centerin toimitusjohtaja. Artikkeli perustuu Castrén & Snellmanin 125-vuotisjuhlia varten tehtyihin syvähaastatteluihin.
