Uudistettu seksuaalirikoslainsäädäntö laajentaa seksuaalirikosten rangaistavuuden alaa ja tukee uhrin seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja oikeusturvaa. Näin summaa käräjätuomari, seksuaalirikos- ja ihmiskauppa-asioiden vastuutuomari Maritta Pakarinen Helsingin käräjäoikeudesta.
Tammikuussa 2023 voimaan tulleessa laissa seksuaalirikosten tunnusmerkistö muuttui. Enää raiskaus tai seksuaaliseen tekoon pakottaminen eivät edellytä väkivaltaa tai sen uhkaa, uhrin puolustuskyvyttömän tilan hyväksikäyttöä tai aktiivista vastustelua.
Keskeistä on suostumus tai sen puute, joita uhrin ei välttämättä tarvitse sanallisesti ilmaista. Lapsiin kohdistuvien tapausten käsittelyssä lähtökohtana on aina se, että lapsi ei voi suostua seksuaaliseen tekoon aikuisen kanssa.
Laissa tuotiin myös uudenlaisia seksuaalisia tekoja rangaistavuuden piirin, kun muun muassa sukupuoliyhteyden määritelmää ja seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistöä laajennettiin. Nyt esimerkiksi seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaavia tekoja voidaan rangaista seksuaalisena kajoamisena ja karskien kuvien tai sanallisten viestien lähettämistä seksuaalisena ahdisteluna.
– Kiinnostava uusi ulottuvuus on myös seksuaalisen teon äkillisyys. Kyseessä voi olla raiskaus, jos uhri ei ole tilanteen äkillisyyden vuoksi ehtinyt muodostaa mielipidettä suostumuksestaan, Pakarinen sanoo.
Uudistettu seksuaalirikoslainsäädäntö laajentaa seksuaalirikosten rangaistavuuden alaa ja tukee uhrin seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja oikeusturvaa.
Vaikka uudessa laissa operoidaan uusilla termeillä, ei seksuaalirikosten pohjimmainen luonne näytöllisine ongelmineen ole muuttunut. Tähän Pakarisen mukaan liittyvät myös niiden käsittelyssä vastaan tulevat haasteet.
– Tyypillisesti seksuaalirikokset ovat sellaisia, että niitä ei ole kukaan kuulemassa tai näkemässä. Näin tapauksissa on edelleen sana sanaa vastaan.
Uudistus selkeytti seksuaalirikosten käsittelyä
Syksyllä 2024 Helsingin käräjäoikeudessa käsiteltiin vielä enimmäkseen tapauksia vuosilta 2021–2022. Uudistunutta seksuaalirikoslakia sovelletaan tapauksissa, jotka ovat tapahtuneet 1.1.2023 tai sen jälkeen. Näin lakiuudistuksen piiriin kuuluvia tapauksia on käsitelty vasta kourallinen.
– Siksi on vielä hyvin aikaista arvioida, miten lain soveltaminen käytännössä eri oikeusasteilla sujuu ja millaisia haasteita siihen saattaisi liittyä, Pakarinen sanoo.
Lähtökohtaisesti Pakarinen kokee, että uudistus selkeytti seksuaalirikosten käsittelyä. Uudistuksen myötä rangaistuksetkin kovenivat erityisesti lapsiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa.
Lapsia koskevien seksuaalirikosten osalta vanhoissa säännöksissä oli kaksi erillistä tekoa. Sukupuoliyhteys alle 16-vuotiaan kanssa oli aina törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja lisäksi raiskaus siinä tapauksessa, että siihen sisältyi väkivaltaa, sen uhkaa tai puolustuskyvyttömyyden hyväksikäyttöä.
Nyt sukupuoliyhteys alle 16-vuotiaan kanssa on aina yksiselitteisesti lapsenraiskaus ja minimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta. Nuorten keskinäinen, suostumuksellinen seksuaalinen kanssakäyminen ei edelleenkään ole rangaistavaa.
Uudistuksen myötä rangaistuksetkin kovenivat erityisesti lapsiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa.
Haasteena tulkinnanvaraisuus – näyttökynnys ei ole laskenut
Suostumusperusteisuus ja uudet rangaistaviksi säädetyt teot vahvistavat uhrin oikeusturvaa. Kuitenkin vapaaehtoisuuden ja suostumuksen käsitteet voivat myös olla tulkinnanvaraisia lain soveltajalle. Tämä saattaa Pakarisen mukaan osoittautua haasteelliseksi oikeuskäytännössä.
– Jos uhri sanoo, ettei ole antanut suostumustaan, voi vastaaja aina väittää toisin. Toisaalta en näe, miten esimerkiksi suostumusta olisi laissa voitu tarkemminkaan määritellä.
Lain soveltamista ohjaa aikanaan se, kun hovioikeuden ja korkeimman oikeuden päätöksiä kertyy sen tiimoilta. Toistaiseksi näitä on kertynyt vain vähän.
Uuden lain myötä syyttäjälle tulee tulkinnanvaraisempia tapauksia.
Syyttäjän pöydälle lakiuudistus tuo lisää työtä ja näytöllisesti entistä hankalampia tapauksia, Pakarinen arvioi.
– Ennenhän syyteharkinnassa tarkasteltiin hyvin konkreettisesti sitä, tuleeko näytettäväksi väkivaltaa, sen uhkaa tai puolustuskyvyttömyyden hyväksikäyttöä. Uuden lain myötä syyttäjälle tulee tulkinnanvaraisempia tapauksia.
Kuitenkaan näyttökynnys ei seksuaalirikoksissa lakimuutoksen myötä ole laskenut. Se, missä määrin uuden lain myötä tullaan tekemään syyttämättäjättämispäätöksiä, jääkin nähtäväksi.
Puolustajat vuorostaan tulevat Pakarisen arvion mukaan ehkä entistä useammin nojaamaan uuden lain mukaiseen tahallisuuden edellytykseen.
– Vaikka näytettäisiin, ettei suostumusta ole ollut, saattaa puolustus vedota siihen, ettei syytetty ole tilannetta ymmärtänyt.
Koulutustarpeista voi kertoa Tuomioistuinvirastolle
Lakiuudistuksen keskeisimmät muutokset on julkisessa keskustelussa Pakarisen arvion mukaan ymmärretty hyvin. Esimerkiksi suostumusperusteisuutta ja seksuaalisen kuvan levittämisen rangaistavuutta on käsitelty mediassa laajasti.
– Seksuaalisen kuvan levittämistapauksia on tullut syyteharkintaan ja syytteeseenkin asti. Uhrit tuntuvat olevan tietoisia oikeuksistaan, ja tämä on pitkälti median ansiota.
Tuomioistuinten henkilöstölle uudistuksesta on Pakarisen mukaan ollut koulutusta tarjolla hyvin.
Tuomioistuinten henkilöstön valtakunnallisista koulutuksista vastaa Tuomioistuinvirasto, joka suunnittelee koulutuksia yhdessä tuomarinkoulutuslautakunnan kanssa. Seksuaalirikoslain kokonaisuudistuksesta virasto järjesti verkossa koulutuspäivän tammikuussa 2023. Sen tallenne on edelleen katsottavissa eOppivan Moodlessa, ja syksyyn 2024 mennessä koulutuksen oli käynyt noin 150 henkilöä, kertoo osaamisen kehittämisen asiantuntija Juha Lavikainen Tuomioistuinvirastosta.
Uhrit tuntuvat olevan tietoisia oikeuksistaan, ja tämä on pitkälti median ansiota.
Koulutuksen tai sen täydentämisen tiimoilta ei ole tullut Tuomioistuinvirastolle palautetta. Sitä virasto kuitenkin mieluusti ottaa vastaan ja hyödyntää tulevien koulutusten suunnittelussa, Lavikainen sanoo.
– Olemme hahmotelleet alkuvuoteen 2025 jonkinlaista seurantakeskustelua tuomareiden ja muun tuomioistuinten henkilöstön kanssa, jotta voimme vaihtaa kokemuksia uudistuksesta. Tällöin voimme myös kartoittaa jatkokoulutuksen tarvetta, Lavikainen kertoo.
Myös esimerkiksi hovioikeuspiirit, kesäyliopistot ja Syyttäjälaitos ovat järjestäneet aiheesta koulutuksia.
Vaikka seksuaalirikoslainsäädäntö ei ulottuisi oman työn piiriin, tulisi jokaisen juristin Pakarisen mukaan ymmärtää laista vähintäänkin kaksi seikkaa: Ensinnäkin seksuaalirikosten määritelmä perustuu vapaaehtoisuuteen ja suostumukseen. Toiseksi tämä ei alenna epäiltyjen seksuaalirikosten näyttökynnystä – vastaajan syyllisyydestä ei saa jäädä varteenotettavaa epäilyä.
Lue lisää seksuaalirikoslaista
Seksuaalirikokset, Timo Ojala, Edita 2022. Teos esittelee uudistetun seksuaalirikoslainsäädännön sekä sen vaikutuksia ratkaisukäytäntöön.
