Lakimiesten keskimääräinen kokonaispalkka syksyn 2009 palkkatietojen perusteella oli 5 590 euroa kuukaudessa. Me-diaanipalkaksi (F50) eli palkaksi, jota vähemmän ja enemmän ansaitsevia on yhtä paljon, muodostui 5 050 euroa kuukaudessa. Joka kymmenes lakimies ansaitsi vähintään 8 169 euroa kuukaudessa (F90) ja 90 prosenttia lakimiehistä ylsi yli 3 490 euron (F10) kokonaispalkkaan kuukaudessa.
Lakimiesten kokonaispalkalla tarkoitetaan kiinteää kuukausipalkkaa, johon on lisätty päätoimeen liittyvät rahalliset edut, ylityökorvaukset sekä luontoisetujen verotusarvo.
Vastausaktiivisuus nousi
Lakimiesliitto toteutti jäsenkunnan palkkatutkimuksen syksyllä 2009 perinteisesti lokakuun palkkatietojen mukaan. Tutkimuksesta lähetettiin liiton jäsenrekisteritietojen perusteella erilliset kyselylomakkeet sekä yksityisen että julkisen sektorin jäsenille; lomakkeet oli laadittu siten, että niissä oli kummallekin sektorille yhteinen osio ja sen lisäksi oli sektorikohtaisia erilliskysymyksiä. Kysymykset olivat molemmilla kotimaisilla kielillä – myös julkisen sektorin kyselylomakkeessa.
Palkkatutkimukseen oli mahdollista vastata joko lähettämällä postitettu kyselylomake palautuskuoressa tai täyttämällä ja palauttamalla kyselylomake internetin kautta kyselylomakkeen saatekirjeessä olleen ohjeen mukaisesti. Palkkatutkimuskysely toimitettiin myös sähköpostitse suoraan liiton jäsenrekisteriin ilmoitettuun jäsenen henkilökohtaiseen sähköpostiosoitteeseen. Sähköinen vastaaminen oli mahdollista ensimmäisen kerran julkisen sektorinkin osalta.
Suurin osa kyselyyn vastanneista palautti paperisen lomakkeen, mutta sähköinen vastaaminen lisääntyi merkittävästi aikaisemmista vuosista. Tällä kertaa nimittäin noin 42 prosenttia tutkimukseen osallistuneista vastasi sähköiseen kyselyyn. Varsinkin yksityisellä sektorilla työskentelevät lakimiehet vastasivat palkkatutkimukseen edellistä vuotta paremmin, ja erityisesti sähköinen vastaaminen yleistyi.
Tutkimus lähetettiin kaikille työssä oleville Lakimiesliiton jäsenille. Palkkatutkimuksen tulokset edustavat noin 7 200 oikeustieteen maisterin/kandidaatin tutkinnon suorittanutta jäsentä, jotka olivat kokopäivätoimessa lokakuussa 2009.
Lakimieskunnan ansiokehitys
Tilastokeskuksen tietojen mukaan palkansaajien nimellisansiot kohosivat vuoden 2008 loka–joulukuusta vuoden 2009 vastaavaan ajanjaksoon valtiolla 4,7 prosenttia, kunnissa 3,4 prosenttia ja yksityisellä sektorilla 2,6 prosenttia. Vuoden 2009 keskimääräinen ansiotason nousu edelliseen vuoteen verrattuna oli ennakkotietojen mukaan 3,9 prosenttia – myös reaaliansioiden nousu oli 3,9 prosenttia.
Vuodesta 2008 vuoteen 2009 kaikkien lakimiesten keskipalkka nousi 4,2 prosenttia. Kyseessä olevan ajanjakson inflaatio oli negatiivinen eli hinnat laskivat keskimäärin noin 1,5 prosenttia, minkä johdosta lakimiesten keskipalkka nousi reaalisesti liki 6 prosenttia.
Lakimiesliiton palkkatutkimuksen mukaan julkisen sektorin palkat nousivat edellisestä vuodesta 5,2 prosenttia ja yksityisen sektorin lakimiesten palkat nousivat vastaavasti 2,3 prosenttia. Julkisella sektorilla eniten nousua palkoissa tapahtui kuntien palveluksessa olleilla lakimiehillä, 5,7 prosenttia, kun valtiolla palkat nousivat 4,7 prosenttia.
Kun tarkastellaan lakimiesten ansiokehitystä vuodesta 2000 vuoteen 2009, on se pitkälti noudatellut keskimääräistä tasoa (ansiotasoindeksi ATI 2000–2009 on 45,1): yksityisen sektorin lakimiehillä ansiokehitys kyseisellä ajanjaksolla on ollut 40 prosenttia, valtiosektorin lakimiehillä 47 prosenttia ja kuntasektorin lakimiehillä 42 prosenttia. Julkisen sektorin palkat ovat siis kehittyneet nopeammin kuin yksityisellä sektorilla.
Asemataso ja työkokemus vaikuttavat palkkaan
Lakimiehillä palkkaus on voimakkaasti sidoksissa sekä työkokemukseen että asematasoon. Mediaanipalkalla mitattuna palkkataso kasvaa lineaarisesti työkokemuksen lisääntyessä. Palkkahajonnat ovat pienimmät työuraansa aloittelevilla lakimiehillä.
Palkkojen hajonta on selvästi suurempaa yksityisellä sektorilla kuin julkisella. Julkisen sektorin keskipalkat ovat noin 78 prosenttia yksityisen sektorin keskipalkkatasosta. Julkisen sektorin palkkajakaumat ovat muodoltaan selkeästi erilaisia kuin yksityisen sektorin, jonka jakauma on niin sanotusti ”oikealle vino”. Tämä tarkoittaa sitä, että keskipalkka on selvästi korkeampi kuin mediaanipalkka.
Naisten keskimääräinen kokonaispalkka oli palkkatutkimuksen mukaan 81,2 prosenttia miesten palkasta. Naisten ja miesten välisiä palkkaeroja tarkastellaan perusteellisemmin erillisessä palkkadiskriminaatiotutkimuksessa, joka valmistuu loppukeväästä. Tutkimuksesta tiedotetaan erikseen sekä Lakimiesuutiset-lehdessä että Lakimiesliiton kotisivuilla.
Yt-neuvotteluja joka kolmannella työpaikalla
Yksityisen sektorin kyselyssä tiedusteltiin yhteistoimintaneuvotteluista. Tutkimuksen mukaan joka kolmannella yksityisen sektorin lakimiehen työpaikalla oli käyty yt-neuvotteluja. Yt-neuvottelut koskivat tavallisesti irtisanomisia tai lomautuksia. Palkanalennukset ja muut työsuhteen ehtojen heikennykset olivat vain harvoin olleet yt-neuvottelujen kohteena. Toimialoista yleisimmin yt-neuvotteluja käytiin teollisuudessa, kaupan alalla sekä konsulttialalla. Henkilökohtaisesti yt-neuvottelut koskivat noin 10 prosenttia kaikista yksityisen sektorin lakimiehistä.
Edellisen kerran yt-neuvottelujen käymistä työpaikalla tiedusteltiin vuoden 2007 palkkatutkimuksessa. Tuolloin vastaajista joka viides ilmoitti, että yt-neuvotteluja oli työpaikalla käyty. Tuolloinkin yleisimmin yt-neuvotteluja oli käyty teollisuudessa ja kaupan alalla.
Kyselyssä tiedusteltiin myös vastaajien näkemyksiä omasta lähitulevaisuuden tilanteesta. Joka kymmenes vastaaja piti lomautuksia tai irtisanomisia omalla kohdallaan mahdollisena tai todennäköisenä.
Työurien pidentäminen
Suomalaisten tekemän työuran pidentämistä pidetään laajasti yhteiskunnallisesti tärkeänä tavoitteena. Yksityissektorin palkkatutkimuskyselyssä kartoitettiin lakimiesten näkemyksiä joihinkin toimenpiteisiin, joilla on väitetty olevan vaikutuksia mahdolliseen oman työuran pidentymiseen.
Yli 80 prosenttia vastaajista katsoi, että mahdollisuudella vaikuttaa oman työn sisältöön on joko melko tai erittäin suuri merkitys oman työuran mahdolliselle pidentymiselle. Myös lähes 80 prosenttia piti melko/erittäin suurena merkityksenä oman työuran pidentymiselle mahdollisuutta vaikuttaa omiin työaikoihin. Sen sijaan ”Eläkeiän nosto lainsäädännöllä” -vaihtoehtoa piti vain runsas 32 prosenttia joko melko tai erittäin merkityksellisenä oman työuran pidentymiselle.
Todellinen työviikon kesto 42 tuntia
Lakimiesten työajan selvittäminen on varsin hankalaa, sillä useat vastaajat eivät ilmoittaneet työaikaansa ollenkaan tai merkitsivät sen selvästi pelkästään "noin arviona". Lomakkeilla kysyttiin säännöllisen ja todellisen keskimääräisen viikkotyöajan lisäksi ylituntien lukumäärä. Lakimiesten sovittu työaika oli keskimäärin 37 tuntia (yksityinen 38 ja julkinen 37 tuntia). Todellinen työviikon kesto oli vastaajien mukaan 42 tuntia, yksityisellä sektorilla pari tuntia pidempi kuin julkisella sektorilla. Joka kymmenes yksityisen sektorin lakimies työskenteli vähintään 50 tuntia viikossa. Vastaava viikkotyötuntien ylin desiili julkisella sektorilla oli 47 tuntia. Yksityisellä sektorilla pisintä työviikkoa tekivät asianajotoimistoissa ja teollisuusyrityksissä työskentelevät lakimiehet, joiden keskimääräisen työviikon pituus oli 45 tuntia. Asianajotoimistoissa toimivista joka kymmenennen lakimiehen työviikko oli vähintään 55 tuntia. Teollisuuden, kaupan, tilintarkastuksen ja konsulttialan palveluksessa olevien lakimiesten todellinen työaika kasvoi edelliseen vuoteen verrattuna 1–2 tuntia.
Ylitöiden määrä vähentynyt hieman, ylitöitä tekevien määrä lisääntynyt
Ylitöiden määrä vaikuttaisi vähentyneen vuoden takaisesta tilanteesta, ja ainoastaan 17 prosenttia kaikista lakimiehistä raportoi tekevänsä enemmän ylitöitä kuin vuosi sitten. Noin 40 prosenttia ilmoitti ylitöitä olevan yhtä paljon kuin vuosi aikaisemmin. Suurimman ryhmän muodostivat ne, jotka ilmoittivat ylitöiden määrän vähentyneen joko selvästi tai jonkin verran. Eniten ylitöiden määrä vähentyi konsulttialalla, jossa 62 prosenttia vastaajista ilmoitti ylitöiden määrän vähentyneen edellisvuoteen verrattuna. Asianajoalalla ja teollisuudessa 20 prosenttia vastaajista ilmoitti ylitöiden lisääntyneen edellisvuoteen verrattuna. Sekä yksityisellä että julkisella sektorilla lakimiehille kertyi keskimäärin 6 ylityötuntia viikossa. Eniten ylitöitä tehtiin asianajoalalla, jossa ylitöitä tekevälle lakimiehelle kertyi keskimäärin 9 tuntia ylityötä viikossa.
Ylitöitä tekevien lakimiesten määrä sen sijaan hieman kasvoi. Yksityisellä sektorilla työskentelevistä lakimiehistä 72 prosenttia ilmoitti tekevänsä ylitöitä, kun edeltävänä vuonna vastaava luku oli 71 prosenttia. Julkisella sektorilla ylitöitä ilmoitti tekevänsä 52 prosenttia vastaajista, mikä on huomattava kasvu edellisvuoden 47 prosenttiin verrattuna. Yksityisen sektorin lakimiehistä ylitöitä tekevien osuus oli suurin teollisuuden ja konsultoinnin toimialoilla, reilu 80 prosenttia. Rahoitusalalla ylitöitä tekevien määrä laski 8 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Julkisella puolella ylityötä tekevien osuus oli 63 prosenttia, mikä on 7 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna.
Kahdelle kolmesta yksityisen sektorin lakimiehestä ylitöitä ei korvattu millään tavalla. Osa korvauksetta jääneistä ilmoitti, että ylityökorvaukset katsottiin sisältyvän peruspalkkaan. Työaikalaki ei tällaista mahdollisuutta tunne. Lähtökohta on, että ylityöt tulee aina erikseen korvata. Mikäli työntekijä on johtavassa asemassa, voidaan ylityökorvaus sopia maksettavaksi erillisenä kuukausikorvauksena. Harvemmalle kuin joka kymmenennelle lakimiehelle ylityöt korvattiin täysin. Harvinaisinta ylitöiden korvaaminen oli teollisuuden ja rahoituksen tehtävissä toimivilla sekä asianajotoimistojen lakimiehillä. Sen sijaan työmarkkinajärjestöissä työskentelevistä yli 40 prosenttia ilmoitti, että heille ylityöt korvataan vähintäänkin osittain. Lakimiehistä 17 prosenttia ilmoitti, että ylityöt on mahdollista säästää työaikapankkiin. Työaikapankkia käytetään yleisimmin järjestöissä sekä vakuutuksen, kaupan ja tilintarkastuksen toimialoilla.
Vain harvat ilmoittivat saaneensa rahallisia ylityökorvauksia. Ilmoitettujen ylityökorvausten keskiarvo oli yksityisen sektorin lakimiehillä 435 euroa ja mediaani 300 euroa kuukaudessa. Julkisella sektorilla keskimääräinen kor-vaus oli yli 800 euroa kuukaudessa. Valtion palveluksessa oleville ylityöt korvattiin huomattavasti paremmin kuin kunnan palveluksessa oleville.
Lakimiesliiton tekemien selvitysten mukaan työuransa alussa olevien (enintään viisi vuotta valmistumisesta) lakimiesten toteutunut työaika näyttäisi olevan asianajo-, tilintarkastus- ja konsulttialoilla suurempi kuin kyseisillä aloilla työskentelevien kaikkien lakimiesten työaika keskimäärin. Erityisesti asianajo- ja tilintarkastusaloilla myös prosentuaalisesti huomattavasti suurempi osa nuorista lakimiehistä tekee ylitöitä verrattuna kaikkiin kyseisillä aloilla työskenteleviin lakimiehiin. Näyttäisi siis siltä, että mainituilla aloilla työuran alkutaipaleella keskimääräistä useampi paiskii keskimääräistä pitempää päivää.
– Lakimiehen hommissa täytyy tarvittaessa joskus tehdä pitkääkin päivää. Tämä on ihan selvä asia eikä siinä mitään, liiton lakimies Tommi Rainerma toteaa.
– Lähtökohdan pitäisi kuitenkin olla se, että pitkien päivien ja ylitöiden tulisi olla poikkeuksia pääsäännöstä. Pääsäännön pitäisi olla, että työt pystytään tekemään normaalin työajan puitteissa, jolloin muullekin elämälle jää riittävästi aikaa. Jos pitkää päivää tehdään jatkuvasti ja säännönmukaisesti, voidaan tietysti kysyä, onko työantaja esimerkiksi mitoittanut työntekijäresurssit alakanttiin tai vastaanotetaanko työntekijämäärään nähden liian paljon toimeksiantoja. Mielestäni tämä työajan ja työmäärän normaalimitoissa pitäminen on ensisijaisen tärkeää työntekijän jaksamisen ja tehokkuuden kannalta. Mikäli ylitöitä kuitenkin joskus täytyy tehdä, tulee työntekijän automaattisesti saada niistä asianmukainen korvaus, Rainerma jatkaa.
– Veikkaan, että näillä asioilla tulee olemaan vastaisuudessa yhä suurempi vaikutus työntekijöitä rekrytoitaessa. Jos nämä asiat hoidetaan yrityksessä mallikkaasti, se on varmasti oiva kilpailuvaltti, kun pyritään rekrytoimaan hyviä työntekijöitä, jotka myös pysyvät yrityksen palveluksessa pitkään, Rainerma päättää.
Määräaikaisuudet julkisen sektorin ja nuorten ongelmana
Määräaikaiset palvelussuhteet ovat erittäin harvinaisia yksityisen sektorin lakimiehillä. Vuoden 2009 lokakuussa vain 3 prosenttia yksityisen sektorin lakimiehistä oli määräaikaisessa työsuhteessa. Määräaikaisuudet liittyvät selvästi työuran alkuvaiheeseen. Yksityisen sektorin alle 30-vuotiaista määräaikaisten osuus oli 12 prosenttia. Toimialoittain tarkasteltuna eniten määräaikaisia oli konsulttialalla. Erot toimialojen välillä olivat kuitenkin pieniä.
Julkisella sektorilla palvelussuhteiden määräaikaisuus oli selvästi yleisempää kuin yksityisellä sektorilla. Julkisen sektorin lakimiehistä 15 prosenttia oli määräaikaisessa virka- tai työsuhteessa. Myös julkisella sektorilla määräaikaiset palvelussuhteet keskittyvät nuorempiin lakimiesluokkiin. Alle 30-vuotiaista lakimiehistä peräti 75 prosenttia oli määräaikaisessa palvelussuhteessa, kun taas 50 vuotta täyttäneistä määrä-aikaisia oli vain pari prosenttia.
Määräaikaisuus on yleisempää naisilla kuin miehillä. Julkisen sektorin naisista määräaikaisessa palvelussuhteessa oli 18 prosenttia, miehistä 10 prosenttia. Sukupuolten väliset erot määräaikaisuuden yleisyydessä häviävät 40 ikävuoden jälkeen.
Julkisella sektorilla määräaikaisuudet ovat erityisesti valtiosektorin ongelma. Kuntasektorin lakimiehistä 5 prosenttia oli määräaikaisessa palvelussuhteessa, valtiosektorilla 15 prosenttia. Suurin määräaikaisuusongelma on ollut yliopistosektorilla. Palkkatutkimusta tehtäessä yliopistot kuuluivat vielä valtiosektoriin. Yliopistojen siirryttyä kuluvan vuoden alusta pois valtiosektorilta on julkisen ja yksityisen sektorin tilanne ainakin tilastojen valossa hieman tasaantunut. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että valtiosektorin määräaikaisuustilanne olisi muutoksen jälkeen ongelmaton. Perusteettomien määräaikaisuuksien poistaminen on jatkossakin Lakimiesliiton keskeisiä edunvalvonnallisia tavoitteita julkisella sektorilla.
Artikkelin on koonnut ja kirjoittanut liiton edunvalvontayksikkö: Auli Lehtonen Tommi Rainerma Kati Rautio Taru Turunen Kirsi Venäläinen Kati Virtanen
Lakimiesliiton palkkasuositus päivitetty
Lakimiesliiton vuosittain päätettävä palkkasuositus on päivitetty liiton uusien palkkatutkimusten mukaisesti.
Vastavalmistuneen oikeustieteen maisterin vähimmäispalkkasuositus vuodelle 2010 on 3 690 euroa kuukaudessa. Vuonna 2009 vähimmäispalkkasuositus oli 3 650 euroa kuukaudessa.
Vastavalmistuneiden vara- ja oikeusnotaarien palkkasuositus vuodelle 2010 on
2 865 euroa. Vuonna 2009 vähimmäispalkkasuositus oli 2 835 euroa kuukaudessa.
Liiton palkkasuositukset perustuvat Lakimiesliiton palkkatutkimukseen. Liiton suositusta käytetään pohjana vastavalmistuneita juristeja palkattaessa monissa asianajotoimistoissa, järjestöissä ja yrityksissä. Myös niissä yrityksissä, joissa palkkasuositus ei automaattisesti toimi alkupalkkauksen pohjana, antaa se vastavalmistuneille juristeille selkänojan palkkaneuvotteluja käytäessä. Vaikka palkkasuositus perustuu tutkimustietoon, se on samalla myös tavoitteellinen suositus, jonka tarkoituksena on antaa vastavalmistuneille juristeille käsitys oman osaamisensa arvosta ja paremmat mahdollisuudet saavuttaa osaamisen arvoa vastaava palkkataso.
Vielä 1996 Lakimiesliitto antoi erikseen palkkasuositukset yksityiselle ja julkiselle sektorille, koska sektoreiden palkkatasot eroavat toisistaan selvästi. Liitto kuitenkin katsoo, että vastavalmistuneiden juristien osaaminen on yhtä arvokasta niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Erillisistä palkkasuosituksista on tästä syystä luovuttu, ettei lähtökohtaisesti suositeltaisi osaamisen myymistä alennuksella. Julkisen ja yksityisen sektorin palkkaero näkyy kuitenkin edelleen siinä, kuinka suuri osuus vastavalmistuneista juristeista suosituspalkkatason saavuttaa. Julkisella sektorilla vähimmäispalkkasuosituksen tasoon pääsee suhteellisesti pienempi osuus vastavalmistuneista juristeista kuin yksityisellä sektorilla.
Yleisimmät asiat, joita palkkatutkimuksen vapaassa palautteessa kysytään:
Miksi palkkatutkimus tehdään niin usein – vuosittain?
Palkkatutkimuksella saadaan mahdollisimman ajantasaista tietoa lakimiesten työelämästä. Tutkimuksen tulosten perusteella vahvistetaan vuosittaiset Lakimiesliiton vähimmäispalkkasuositukset.
Palkkatutkimuksen avulla kartoitetaan, kuinka virka- ja työehtosopimuksia sekä työelämän lainsäädäntöä noudatetaan.
Vuosittaiset tutkimukset antavat edunvalvontaan vertailukelpoista tietoa ja mahdolliset muutokset lakimiesten työelämässä havaitaan nopeasti.
Miksi tutkimus tulee sekä postitse että sähköisesti?
Lakimiesliiton jäsenet ovat valitettavan vähän ilmoittaneet jäsenrekisteriin sähköpostiosoitteitaan. Lisäksi osalla Lakimiesliiton jäsenkunnasta ei ole lainkaan sähköpostia.
Miksi palkkatutkimuksen tuloksia ei saa aiemmin / heti alkuvuodesta?
Vastauksista iso osa tulee edelleen paperilomakkeella. Niiden tietokantaan vieminen ja käsittely ottaa oman aikansa. Tulevaisuudessa pyritään yhä enemmän siirtymään pelkkään sähköiseen vastaamiseen, jolloin tutkimuksen valmistumista saadaan nopeutettua. Tämä edellyttää sitä, että jäsenemme pitävät sähköpostiosoitetietonsa ajan tasalla liiton jäsenrekisterissä.
Saako Lakimiesliitto tietää, mistä sähköpostiosoitteesta vastaus on lähetetty / pysyykö tutkimus varmasti anonyyminä?
Lakimiesliitto ei missään vaiheessa eikä mitenkään saa tietää vastaajan sähköpostiosoitetta. Sähköisesti vastattaessa vastaukset tallentuvat suoraan tutkimusohjelmaan. Vastaajien sähköpostiosoitteet eivät sinne tallennu.
Paperilomakkeet ja arvontalipukkeet erotellaan toisistaan heti, kun kuoret avataan, eikä niitä sen jälkeen voi yhdistää toisiinsa. Kaikki tapahtuu täysin luottamuksellisesti ja anonyymisti.
Monesti vastauslomakkeisiin on kirjoitettu kysymyksiä tai muita ilmoituksia, kuten ”en ole enää töissä valtiolla”. Tämän perusteella liitossa ei kuitenkaan voida tehdä muutoksia jäsenrekisteritietoihin, koska ilmoittajaa ei pystytä yksilöimään mitenkään.
Mihin palkkatutkimusta tarvitaan ja käytetään?
Vuosittain tehtävän palkkatutkimuksen tulokset analysoidaan erikseen julkisen sektorin ja yksityissektorin osalta ja lisäksi sektoreittain alakohtaisesti. Tästä johtuen palkkatutkimuksen tulokset ovat hyödyllisiä jäsenillemme heidän henkilökohtaisissa palkkaneuvotteluissaan rekrytointitilanteessa ja työuransa aikana. Tutkimustulokset eivät anna palkkauksesta tarkkaa tehtäväkohtaista euromäärää, mutta kertovat hyvin alakohtaisen palkkatason usean eri muuttujan (ikä, sukupuoli, työkokemus, asema) avulla.
Lakimiesliitto käyttää palkkatutkimuksen tuloksia vastavalmistuneen oikeustieteen maisterin, oikeustieteen opiskelijoiden sekä vara- ja oikeusnotaarien vuosittaisia vähimmäispalkkasuosituksia vahvistaessaan.
Palkkatutkimus on hyödyllinen apuväline myös yleisessä edunvalvonnassa muun muassa työ- ja virkaehtosopimusneuvotteluiden palkkausta koskevia tavoitteita asetettaessa. Sen avulla voidaan seurata oikeustieteellisen tutkinnon suorittaneiden palkkakehitystä ja mikäli seurannassa huomataan ei-toivottuja muutoksia, niihin voidaan yleisen edunvalvonnan neuvottelutoiminnan kautta puuttua korjaavasti.
Lisäksi palkkatutkimuksen tuloksista tehdään muutaman vuoden välein niin sanottu palkkadiskriminaatiotutkimus, jonka tulosten avulla seurataan sekä vaikutetaan naisten ja miesten palkkatasa-arvon kehitykseen.
Lakimiesliiton palkkatutkimuskysely lähetetään kaikille työssäkäyville jäsenillemme. Tutkimuksentekijän mukaan vastausprosentti on ollut hyvä verrattuna keskimääräisiin vastaavien tutkimusten vastausprosentteihin, joten tutkimustulokset ovat luotettavia. Mitä korkeampi vastausprosentti tutkimuksessa on, sitä luotettavampi on lopputulos. Tämän vuoksi toivomme jäseniltämme jatkossakin aktiivisuutta palkkatutkimukseen osallistumisessa. Palkkatutkimuksellamme kerättävää tietoa emme saa mistään muualta
Näin päivität yhteystietosi:
1) Jäsensivut – Omat tiedot; nyt voit päivittää sähköisesti myös työnantajatiedot
TAI
2) www-sivuilta – Jäsenyys ja edut – Lomakkeet ja maksut tulostettavalla jäsenlomakkeella
TAI
3) ottamalla yhteyttä jäsensihteereihin, puh. 09–8561 0300.
