Uutisarvo vs. yksityisyyden suoja

Kesän alussa alkoi vilkas keskustelu kahdesta mediassa julkaistusta kuvasta.

Ensimmäisessä kuvassa presidenttiparin nelivuotias Aaro-poika oli vanhempiensa kanssa seuraamassa urheilukisoja. Lehtikuvan ottama kuva julkaistiin useissa tiedotusvälineissä.

Toisessa kohukuvassa pääministeri oli kaupungilla asioillaan. ”Paparazzi iski: kireät trikoot myötäilivät Sanna Marinin huipputreenattua peppua – kuva!” Seiska mainosti.

Nyt median itsesääntelyelin, Julkisen sanan neuvosto (JSN), on lausunut käsityksensä kuvien julkaisusta. Kummassakaan tapauksessa ei sen mielestä rikottu Journalistin ohjeita.

Linjanvedon hankaluuden osoittaa, että molemmista päätöksistä neuvosto joutui äänestämään. Marin-kuvan päätös syntyi niukasti äänin 7-6, Aaro-pojan kuvaa koskeva päätös äänin 10-3.

Journalistin ohjeissa on pääsääntöisesti suhtauduttu hyväksyvästi julkisella paikalla tapahtuvien asioiden selostamiseen ja kuvaamiseen.

Molemmat kuvat on otettu julkisella paikalla, ja Journalistin ohjeissa on pääsääntöisesti suhtauduttu hyväksyvästi julkisella paikalla tapahtuvien asioiden selostamiseen ja kuvaamiseen. Myös rikoslaissa lähdetään siitä, että kuvaaminen julkisella paikalla on sallittua. Tästä huolimatta kuvan julkaiseminen voi loukata yksityiselämää rikoslaissa tarkoitetulla tavalla.

Presidenttiparin pojan kuvan osalta JSN:n harkinnan keskiössä oli lapsen yksityisyyden suoja. Vaikka vanhemmat olisivat kuinka tärkeitä päättäjiä tai suuria tähtiä, lapsi ei sen takia menetä yksityisyyttään. Presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio ovat suojelleet lastaan julkisuudelta, eikä häntä ole esitelty medialle tai kuljetettu julkisissa tilaisuuksissa. Aaron kuvan julkaisun jälkeen myös pääministeri Sanna Marin esitti toiveen, ettei hänen lapsestaan otettaisi tai julkaistaisi kuvia mediassa.

Twitter-keskustelussa moni tuntui hyväksyvän Aaron kuvan julkaisun. Heidän mielestään presidenttipari oli itse tuonut lapsensa julkisuuteen viemällä hänet katsomaan urheilukisoja. Mielestäni argumentti on ontuva.

Jokainen meistä on julkisella paikalla heti, kun astuu kotirauhan suojasta ulos.

Jokainen meistä on julkisella paikalla heti, kun astuu kotirauhan suojasta ulos – kadulle, metsäpolulle, torille, kauppaan, konserttiin, urheilukilpailuun. Presidenttiparin lasta voisi siis joidenkin mielestä kuvata aina, ellei hän ole vankina neljän seinän sisällä. Tällainen tulkinta muuttaisi suomalaista yhteiskuntaa perusteellisesti.

Mielestäni olisi hyväksyttävää julkaista yleisöstä laaja kuva, jossa sattuisi näkymään myös presidenttiperhe. Kukaan ei voi vaatia niin laajaa yksityisyyden suojaa, ettei saisi näkyä missään julkisessa paikassa otetussa kuvassa. Kuva oli kuitenkin otettu nimenomaan presidentin perheestä, he olivat kuvauksen kohde.

Pääministerin takamuksen kuvaamista JSN arvioi ihmisarvon kunnioittamisen näkökulmasta. En malta olla toteamatta, että naispääministerien takamuskuvien julkaisemisesta näyttää Suomessa tulevan ikävä trendi. Kaksi kolmesta naispääministeristämme on nyt joutunut vastaavaan tilanteeseen. Jostain syystä miesten ahterit eivät herätä samanlaista kiinnostusta.

Itse pitäisin mainiona, että erityisesti salakuvien julkaisussa noudatettaisiin vanhaa, hyvää journalistista periaatetta: ihmisen yksityisyyteen liittyvän kuvan voi julkaista, jos sillä on uutisarvoa.

Tämä periaate kestää hyvin myös juridisen arvioinnin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on linjauksissaan lähtenyt siitä, että yleisön uteliaisuuden tyydyttäminen ei perustele yksityiselämään liittyvän tiedon julkaisua, mutta perusteet ovat olemassa, jos asialla on yleistä merkitystä. EIT on myös korostanut, että kuva loukkaa yksityisyyttä enemmän kuin selostus samasta asiasta.

Yleisön uteliaisuuden tyydyttäminen ei perustele yksityiselämään liittyvän tiedon julkaisua.

Aaron kisaturismista olisi siis puolestani voinut julkaista kuvan, jos hän olisi käyttäytynyt urheilukisoissa jotenkin huomiota herättävästi. Mitään tällaista ei kuitenkaan tullut esiin.

Pääministerin takamuskuvan julkaisulle en yrittämälläkään keksi journalistiset kriteerit täyttävää syytä. Pääministerin takamuksella on yhteiskunnallisesti yhtä suuri painoarvo kuin nelivuotiaalla Aaro-pojalla.

Kirjoittaja on oikeustoimittaja, Helsingin Sanomat, susanna.reinboth@hs.fi