Oikeudenkäyntien pitkittyminen ja oikeuslaitoksen resurssikysymykset ovat nousseet jälleen tänä syksynä keskustelun kohteeksi. Eduskunnan perustuslakivaliokunta pyysi kesäkuussa 2009 asiaa koskevat selvitykset oikeusministeriöltä, korkeimmalta oikeudelta, ulkoasiainministeriöltä, valtakunnansyyttäjänvirastolta ja Suomen Asianajajaliitolta. Valiokunnan oman lausunnon on määrä valmistua selvitysten käsittelyn jälkeen kuluvan vuoden loppuun mennessä. Perustuslakivaliokunta kuitenkin päätti poikkeuksellisesti julkaista selvitykset jo ennen valiokuntakäsittelyn päättymistä ja ne tulivatkin julkisiksi jo marraskuun alkupuolella.
– On äärimmäisen tärkeää, että eduskunta kiinnittää konkreettista huomiota tähän merkittävään ongelmaan, jonka ratkaisemiseksi ei ole pystytty syystä tai toisesta viime vuosina kovinkaan paljon tekemään, Lakimiesliiton hallituksen puheenjohtaja Harri Lindberg toteaa.
– Lakimiesliitto tervehtii ilolla keskustelun tiivistymistä, eikä aio jatkossakaan jäädä sivusta seuraajaksi, kun oikeuslaitoksen resurssikysymyksistä ja prosessilainsäädännön järkevöittämisestä tehdään päätöksiä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antamien langettavien tuomioiden katkeamaton virta on Suomelle jo melkoinen rasite. Kyse on siitä, kuinka selkeästi oikeudenhoito ja kansalaisten oikeusturvan ylläpitäminen luetaan yhteiskunnan ydintehtävien joukkoon.
Lindberg ei voi olla ihmettelemättä asioiden nykytilaa.
– Tilanne tällä hetkellä on outo. Samalla kun suomalainen prosessi on poikkeuksellisen paljon resursseja kuluttava – esimerkiksi muutoksenhakujärjestelmään liittyvä samojen asioiden samalla tavalla kahteen kertaan käsitteleminen – on käytössä resursseja poikkeuksellisen vähän. Tämä kuilu johtaa ruuhkiin kaikilla hallinnon ja oikeudenhoidon tasoilla, hän lataa.
Ulkoasiainministeriön selvityksen mukaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on 2000-luvulla antanut 41 tuomiota, joissa on Suomen osalta todettu oikeudenkäynnin pituutta koskeva rikkomus. Kuluvana vuonna niitä oli selvityksen jättämiseen 21.10. mennessä kertynyt jo 12. Tämän lisäksi EIT on vuonna 2009 päätöksellään todennut oikeudenkäynnin pituutta koskevan hallituksen antaman yksipuolisen julistuksen 10 tapauksessa. Yksipuolinen julistus sisältää hallituksen toteamuksen siitä, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta on rikottu oikeudenkäynnin pituuden osalta, sekä sitoumuksen muun muassa riittävien korvausten maksamisesta.
– Tilanne ei todellakaan näytä olevan menossa parempaan suuntaan, Lakimiesliiton toiminnanjohtaja Jorma Tilander toteaa.
– Nyt tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä lainsäätäjältä.
Korkein oikeus ja valtakunnansyyttäjänvirasto pureutuvat arkoihin aiheisiin
Presidentti Pauliine Koskelo aloittaa korkeimman oikeuden selvityksen siteeraamalla Ranskan presidentti Nicolas Sarkozya, joka lausui erään viikkolehden haastattelussa heinäkuussa seuraavasti:
– Vaatiessani pesäeroa entisestä olen vaatinut irtautumista politiikan käytännöstä, jossa tyydytään julistamaan periaatteita vähät välittäen siitä, mikä suhde niillä on todellisuuteen.
Vaikka Sarkozy ei puhunutkaan suomalaisesta oikeusturvapolitiikasta, Koskelo näkee samanlaisen ongelman myös siinä. Huolenpito periaatteista on ollut vahvaa, mutta huolenpito niiden toimeenpanosta puutteellista.
Koskelo esittää myös karuja lukuja siitä, kuinka vähän Suomessa panostetaan kansalaisten oikeusturvaan. Suomi ja Ruotsi ovat erittäin hyvä vastinpari oikeuslaitokseen suunnattavia panostuksia vertailtaessa johtuen maiden prosessilainsäädännön samankaltaisuudesta. Luvut kertovat omaa kieltään.
Vuonna 2006 syyttäjälaitoksen ja tuomioistuinten budjetti asukasta kohti oli Suomessa 48 euroa ja Ruotsissa 64 euroa eli Ruotsissa 33 prosenttia suurempi.
Kun huomioon otetaan sekä syyttäjälaitoksen ja tuomioistuinlaitoksen budjetit että oikeusapuun osoitetut budjettivarat, panostus asukasta kohti oli Suomessa 59 euroa ja Ruotsissa 81 euroa, ero maiden välillä 37 prosenttia.
Oikeuslaitokselle osoitettujen voimavarojen kasvu vuosina 2004–06 oli Suomessa 4 prosenttia, kun se Ruotsissa oli 8 prosenttia.
Vuoden 2006 jälkeen on Ruotsissa panostusta tuomioistuinlaitokseen kasvatettu entisestään. Toimintamenoja on kasvatettu vuosina 2006–10 kaikkiaan 18 prosenttia, kun Suomessa yleisten tuomioistuinten vastaava muutos on runsaat 6 prosenttia.
Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki konkretisoi valtakunnansyyttäjänviraston selvityksessä resurssiongelmaa seuraavasti:
– Suomessa on noin 320 syyttäjää ja yleisissä tuomioistuimissa on noin
1 050 tuomaria ja muuta lakimiestä. Ruotsissa on yli 900 syyttäjää ja yleisissä tuomioistuimissa noin 1 600 tuomaria ja muuta lakimiestä. Suomen ja Ruotsin rikosprosesseissa ja syyttäjien tehtävissä ei ole Kuusimäen mukaan merkittäviä eroja.
– Rikosjuttumäärät käräjillä ovat vähän yllättäen vuodesta toiseen kutakuinkin samat eli 65 000 asiaa.
Kuusimäki toteaakin, että syyttäjien ja tuomioistuinlakimiesten lukumäärän suhteen suurta eroa Ruotsissa ja Suomessa ei ole mahdollista selittää muuten kuin toteamalla, että Suomessa on selvästi liian vähän syyttäjiä.
Kuusimäki kiinnittää huomiota myös siihen, että Ruotsin hallitus ilmoitti syyskuussa vahvistavansa oikeudenhoitoa neljä miljardia kruunua eli noin 400 miljoonaa euroa. Tämä siitäkin huolimatta, että Ruotsissa työttömyys on kaksinkertaistunut ja julkisessa taloudessa riittää vaikeuksia.
Oikeusministeriön selvityksessä listataan lainsäädäntöhankkeita
Perustuslakivaliokunta pyysi oikeusministeriötä esittämään yleisarvion oikeudenkäyntien viivästymiseen johtaneista syistä sekä tekemään kuluvan vuosikymmenen ajalta selkoa niistä lainsäädäntötoimista, joihin oikeudenkäyntien viivästymisen vuoksi on jo ryhdytty samoin kuin niistä toimista, joita tämän ongelman ratkaisemiseksi on suunnitteilla.
Oikeusministeri Tuija Brax ja kansliapäällikkö Tiina Astola luettelevat selvityksessään pitkän listan lainsäädäntöhankkeita, joilla ongelmaa on pyritty ratkaisemaan. He kiinnittävät huomiota muun muassa tuomioistuinten johtamiskoulutukseen ja asianhallinnan kehittämiseen tehtyihin panostuksiin, laatuhankkeisiin, tuomioistuinten toiminnanohjauksen kehittämiseen ja lautamiesjärjestelmän uudistuksesta syntyneiden noin 2,5 miljoonan euron säästöjen kohdentamiseen.
Hovioikeuksien kohdalla Brax ja Astola kertovat, että kehittämistoimenpiteiden kokonaisuuden ja ruuhkan purkuun osoitetun lisähenkilöstön avulla yli vuoden vireillä olleiden asioiden määrä on saatu laskemaan vuosina 2003–08 runsaasta 1700 asiasta 362 asiaan. Toimenpiteistä valtaosan kohdalla he eivät kuitenkaan esitä lukuja säästöistä tai tehokkuuden lisäyksistä, joita niillä uskotaan saavutetun tai saavutettavan.
Sekä Koskelo että Kuusimäki arvostelevat voimakkaasti tuomioistuinten ja syyttäjälaitoksen käytössä olevia tietojärjestelmiä. Ne tuomitaan vanhentuneina ja toimimattomina. Brax ja Astola toteavatkin omassa selvityksessään, että ”oikeusministeriön hallinnonalalla ilmenneiden ongelmien vuoksi tietohallinnon johtamisrakennetta, oikeushallinnon tietotekniikkakeskuksen toimintakykyä ja erityisesti hallinnonalan virastojen saamaa perus- ja asiakaspalvelua parantava projekti on aloitettu pikaisella aikataululla.”
Asianajajaliitto ottaa kantaa tuomioistuinten rakenteellisiin kysymyksiin
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja Riitta Leppiniemi ja pääsihteeri Markku Ylönen kiinnittävät selvityksessään huomiota useisiin rakenteellisiin kysymyksiin, kuten tuomareiden nimitysmenettelyyn, tuomareiden määrään, jakautumiseen ja erikoistumiseen sekä tuomareiden palkkausjärjestelmään.
Leppiniemi ja Ylönen peräänkuuluttavat kolmen tuomarin kokoonpanojen käytön lisäämistä ja tuomioistuinlaitokselle omaa tuomioistuinhallintoa. He ottavat myös kantaa rikos- ja riita-asiain oikeudenkäyntimenettelyiden käytännön kysymyksiin, kuten tutkinnanjohtoon esitutkinnassa ja prosessinjohtoon tuomioistuimissa.
Lakimiesliitto vaatii toimenpideohjelmaa
Lakimiesliitolle oikeuslaitoksen resurssikysymykset ja prosessilainsäädännön järkevöittäminen ovat yksi toiminnan ehdottomista painopisteistä.
– Olemme toimineet tämän asian eteen jo vuosien ajan ja tulemme jatkamaan entistä voimakkaammin kansalaisten oikeusturvan puolesta puhumista, Harri Lindberg kertoo.
Jorma Tilander on huolissaan siitä, mitä tällä menolla tapahtuu lähitulevaisuudessa.
– Oikeuslaitoksen resurssiongelmat hyppäävät kohta entistä pahemmin silmille, elleivät poliittiset päättäjät löydä yhteistä tahtoa tämän yhteiskunnan ydintehtävän hoitamiseksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen edellyttämällä tavalla.
Lakimiesliitto onkin sitä mieltä, että vuosille 2011–2014 tarvitaan toimenpideohjelma, joka sisältää sekä merkittäviä taloudellisia panostuksia oikeuslaitoksen toimintakykyyn että prosessilainsäädännön uudistamisen virtaviivaisempaan suuntaan kansalaisten oikeusturvaa kuitenkaan vaarantamatta. Harri Lindbergin mielestä Lakimiesliiton viesti on selkeä.
– Mehän olemme jo pari vuotta sitten julkistaneet omat lääkkeemme prosessilainsäädännön kehittämiseksi. Mutta sekään ei yksin riitä. Selvitykset puhuvat puolestaan. Tarvitaan poliittista tahtoa panostaa oikeuslaitokseen myös taloudellisesti. Muuta vaihtoehtoa ei ole.
