Valtioneuvosto on päättänyt vakaasti harkiten nostaa korkeakoulujen sisäänottoa. Kyseessä on määräaikainen hanke, jonka hintalappu voi pahimmillaan olla satoja miljoonia euroja. Ja tässä on laskettu mukaan vain ne kustannukset, joita koituu suoraan veronmaksajille.
Suurin kustannus on jäänyt kokonaan keskustelun ulkopuolelle. Hinta on nimittäin kova, jos sisäänottojen voimakas nosto laskee tutkintojen laatua ja heikentää esimerkiksi korkeakoulutettujen työllistymistä. Tutkinto kun suoritetaan koko työuraa varten. Se on pohja, jolle rakennetaan tuleva osaaminen.
Muutenkaan projektiluonteisuus ei oikein sovi pitkäjänteisen koulutuspolitiikan pohjaksi. Ennustettavuus on arvo niin yliopistoille kuin työnantajillekin – puhumattakaan jo valmistuneista tai koulutukseen hakeutumista harkitsevista. Lakimiesten koulutusmääriä on nostettu maltillisesti vuosia. Tähän ovat työmarkkinat kohtuullisesti sopeutuneet. Enempään ei ole varaa.
Samassa rakenteita uudistavassa paperissa on ehdotus kelpoisuusehtojen keventämisestä tietyissä tapauksissa. Ennen tarvittiin korkeasti koulutettu, mutta nyt riittäisi vähempikin osaaminen. Syntyy kummallinen vaikutelma, kun näitä ehdotuksia tarkastelee rinnakkain. Mitä oikeasti halutaan?
Muitakin huteja hallitus on tehnyt. Kolmen päivän koulutusoikeuden neuvottelut ajoivat karille, jos asiaa tarkastellaan akavalaisten näkökulmasta. Tulevaisuudessakin täydennyskoulutuksen hankkiminen on verotuksen näkökulmasta iso riski. Verottaja voi muistaa työn ohessa – siis käytännössä iltaisin ja viikonloppuisin – opiskellutta taloudellisilla sanktioilla. Eihän tässä ole mitään järkeä, mutta näin STTK ja SAK asian halusivat hoitaa.
Ajat ovat vaikeat ja hallitus on kovien paineiden keskellä. Saadaanko vaalikaudella mitään aikaan? Toiveena kuitenkin on, että mihinkään järjettömyyksiin ei ryhdytä vain tekemisen ilosta. Lakimieskoulutuksen kanssa pelaaminen voi tuntua vaarattomalta harrastukselta, mutta onko se sitä? Oikeusvaltio ja demokratia – kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä – edellyttävät osaavaa ja motivoitunutta lakimieskuntaa. Ei sellaista määräaikaisilla pikakursseilla kouluteta.
Tässä tilanteessa voi toivoa vain kahta asiaa. Malttia ja viisautta.
Jorma Tilander
Lakimiesliiton toiminnanjohtaja
jorma.tilander@lakimiesliitto.fi
Knappast förnuftigt
Statsrådet har efter noggrant avvägande beslutat att öka antagningen till högskolorna. Det är fråga om ett tidsbundet projekt som i värsta fall kan komma att kosta hundratals miljoner euro. Och här avses endast de direkta kostnaderna som skattebetalarna får stå för.
Den största omkostnaden har helt lämnats utanför diskussionen. Vi kommer nämligen att få betala ett högt pris om en kraftig ökning av antagningen sänker kvaliteten på examina och till exempel försämrar de högutbildades chanser att få arbete. Examen avläggs ju för hela arbetskarriären. Den är grunden som allt framtida kunnande bygger på.
Inte heller i övrigt är projektkaraktären riktigt den rätta grunden för en långsiktig utbildningspolitik. Förutsägbarhet är ett värde både för universiteten och för arbetsgivarna – för att inte tala om dem som redan tagit examen eller som överväger att söka sig till en utbildning. Antalet nya juridikstuderande har ökats måttligt under flera år. Till detta har arbetsmarknaden anpassat sig någotsånär. Mer har vi inte råd med.
På samma strukturreformerande papper står ett förslag om att lätta på behörighetskraven i vissa fall. Förr behövdes hög utbildning, idag skulle även lite lägre kunnande räcka till. Intrycket man får då man granskar dessa båda förslag sida vid sida är märkligt. Vad är det man är ute efter?
Detta är inte de enda missarna som regeringen gjort. Ur Akavamedlemmarnas synvinkel strandade de tre dagar långa förhandlingarna om rätten till utbildning. Även i framtiden är kompletterande utbildning en stor risk med avseende på beskattningen. Skattemyndigheten kan belöna den som studerar vid sidan av arbetet – i praktiken alltså kvällstid och på veckoslut – med ekonomiska sanktioner. Det låter helt galet, men så ville STTK och FFC ha det.
Tiderna är svåra och regeringen står under hård press. Får man några resultat under mandatperioden? Förhoppningsvis inleds inga galenskaper bara för att göra någonting. Spelet med den juridiska utbildningen kan kännas som en ofarlig hobby, men är det verkligen det? Rättsstaten och demokratin – medborgarnas likställdhet inför lagen – kräver en kunnig och motiverad juristkår. En sådan utbildas inte på tidsbundna snabbkurser.
I denna situation kan vi bara hoppas på två ting. Sans och vishet.
Jorma Tilander
Juristförbundets verksamhetsledare
jorma.tilander@lakimiesliitto.fi
