Työntekijöiden ja työnantajien keskusjärjestöt osoittivat hiljattain voimansa kykenemällä sopimaan kokonaispaketista, joka sai nimen työllisyys- ja kasvusopimus. Kyseessä on kokonaisratkaisu, joka sattuu kaikkiin. Voittajia lyhyellä tähtäyksellä on hyvin vähän, mutta pidemmällä ajanjaksolla päätösten on laskettu lisäävän työpaikkojen määrää ja edistävän talouskasvua.
Nyt ovat käynnissä alakohtaiset neuvottelut siitä, mitä sopimus tarkoittaa kullakin alalla. Ne on saatava päätökseen 25.10.2013 kello 16.00 mennessä. Silloin tiedämme varmasti, toteutuuko kokonaisuus. Allekirjoittanut istuu valtion pääpöydässä, niin sanotussa koordinaatissa, valtiolla työskentelevien akavalaisten edustajana.
Kyky tehdä tarvittaessa vaikeitakin päätöksiä on tärkeää koko neuvottelujärjestelmämme uskottavuuden kannalta. Työelämän kysymyksiin liittyvä yksipuolinen sanelupolitiikka on aina uhkana, jos vaikuttaa siltä, ettei mitään tapahdu. Nyt järjestöt ovat rakentamassa perustuksia paremmalle huomiselle. Aina välillä esiin pulpahtava kritiikki ay-liikkeen kyvyttömyydestä sopimiseen on osoitettu aiheettomaksi.
Mitä ne huonommat päätökset sitten ovat? Nostan esiin yhden, joka on osa valtioneuvoston elokuun lopulla sopimaa rakennepoliittista ohjelmaa. Siinä nimittäin linjataan seuraavasti: ”Toteutetaan yhdessä korkeakoulujen valintauudistuksen kanssa hakijasuman purku lisäämällä määräaikaisesti sisäänottoja erityisesti työelämän kannalta keskeisillä aloilla.”
Mitä tämä tarkoittaa? Käytännössä etsitään aloja, joille on sekä kysyntää eli paljon hakijoita ja joiden työllisyystilanne on hyvä. On todellinen uhka, että oikeustiede on yksi näistä aloista.
Mitä ongelmia linjaukseen liittyy? Määräaikaisuus johtaa siihen, ettei ole kannusteita palkata riittävästi uutta henkilökuntaa. Koulumaiset menetelmät hiipivät opetukseen, ja akateemisuuden painoarvo vähenee. Lopulta näiden sumasta purettujen valmistuessa saapuu työmarkkinoille kerralla paljon vastavalmistuneita maistereita. Pääsevätkö he koulutusta vastaavaan työhön?
On siis selvää, että linjaukseen liittyy paljon ongelmia. Autonomista yliopistoa on vaikea pakottaa sellaisiin toimiin, jotka heikentävät toiminnan pitkän aikajänteen edellytyksiä. Jos koulutuksen laatu laskee, heijastuu se aikaa myöten myös tutkimukseen.
Vaikeat ajat vaativat rohkeutta politiikkaan, mutta huonot päätökset ovat kaikkina aikoina yksiselitteisesti huonoja. Lakimiesliitto onkin jo käynnistänyt toimet päätöksen kohtuullistamiseksi yhdessä muiden akavalaisten liittojen ja Akavan kanssa. Asiaa ei ole vielä loppuunkäsitelty.
JORMA TILANDER
Lakimiesliiton toiminnanjohtaja
jorma.tilander@lakimiesliitto.fi
Hårda tider kräver svåra beslut – men inte dåliga
Arbetstagarnas och arbetsgivarnas centralorganisationer visade nyligen sina krafter genom att klara av att enas om ett helhetspaket som fick namnet sysselsättnings- och tillväxtavtal. Det är fråga om en helhetslösning som träffar alla. På kort sikt är vinnarna få, men på längre sikt antas besluten öka antalet arbetsplatser och främja den ekonomiska tillväxten.
Nu pågår branschspecifika förhandlingar om avtalets innebörd för de enskilda branscherna. Förhandlingarna måste vara slutförda senast klockan 16.00 den 25 oktober 2013. Då vet vi med säkerhet om helheten kommer att realiseras. Undertecknad sitter vid statens huvudbord, den så kallade koordinaten, som representant för statligt anställda Akavamedlemmar.
Förmågan att fatta även svåra beslut är viktig för trovärdigheten hos vårt förhandlingssystem. Om inget verkar hända är risken alltid en ensidig diktatpolitik i frågor som gäller arbetslivet. Som bäst bygger organisationerna grunden för en bättre morgondag. Den stundom återkommande kritiken om fackföreningsrörelsens oförmåga till överenskommelser har visats vara obefogad.
Vad är då de sämre besluten? Jag lyfter fram ett som ingår i det strukturpolitiska programmet som statsrådet avtalade om i slutet av augusti. I det dras nämligen följande riktlinje: ”Samtidigt med reformen av högskolornas urval åtgärdas den stora anhopningen av sökande genom att för en viss tid öka antagningen av studerande speciellt inom branscher som är centrala för arbetslivet.”
Vad betyder detta? I praktiken letar man efter branscher med både hög efterfrågan, alltså ett stort antal sökande, och bra sysselsättningsgrad. Att juridiken är en av dessa branscher är ett verkligt hot.
Vilka problem är förknippade med denna linjedragning? Visstidsanställningar leder till att det inte finns något som skulle motivera till att anställa ett tillräckligt antal nya arbetstagare. Skolmässiga metoder smyger sig in i undervisningen på bekostnad av det akademiska. När denna anhopning av studerande till slut tar examen kommer ett stort antal nyutexaminerade magistrar ut på arbetsmarknaden samtidigt. Kommer de att hitta arbete som motsvarar deras utbildning?
Det står alltså klart att linjedragningen är problematisk på många sätt. Det är svårt att tvinga ett autonomt universitet att vidta åtgärder som försvagar de långsiktiga förutsättningarna för verksamheten. En försämring av utbildningens kvalitet återspeglas med tiden även på forskningen.
Hårda tider kräver djärv politik, men dåliga beslut är entydigt dåliga i alla tider. Juristförbundet har därför redan inlett åtgärder för att skapa rimlighet i beslutet tillsammans med Akava och de andra medlemsförbunden i Akava. Saken är ännu inte slutbehandlad.
JORMA TILANDER
Juristförbundets verksamhetsledare
jorma.tilander@lakimiesliitto.fi
