Vaikka oikeudenalajaotus on kokenut muutoksia, sitä tarvitaan edelleen
Juristilta kysytään usein, minkä alan juridiikkaan hän on erikoistunut. On rikosoikeusjuristeja, perheoikeusjuristeja, työoikeusjuristeja ja niin edelleen.
Yksinkertainen viittaus erikoistumisaloihin auttaa kuulijaa nopeasti hahmottamaan sitä normiympäristöä ja niitä yleisiä oppeja, joiden parissa toinen työskentelee. Oikeudenalajaotus onkin olennainen osa juristin oikeuskulttuurista esiymmärrystä.
Käsitys kokonaisvaltaisesta ja koko oikeusjärjestyksen kattavasta oikeudenalajaotuksesta on joutunut murrokseen, kun perinteisten oikeudenalojen rinnalle on kansainvälistymisen ja yhteiskunnallisen kehityksen seurauksena kasvanut uusia oikeudenaloja tai oikeudenalaehdokkaita.
Oikeudenalajaotus on olennainen osa juristin oikeuskulttuurista esiymmärrystä.
Esimerkiksi urheiluoikeuden syntymiseen ovat vaikuttaneet huippu-urheilun taloudellisten intressien merkityksen lisääntyminen, urheilun ammatillistuminen ja viihteellistyminen sekä se, että järjestöautonomian piirissä langetettuja kilpailukieltoja ryhdyttiin riitauttamaan oikeudessa.
Nyky-yhteiskunnassa syntyvät oikeudelliset ongelmat paikantuvat usein yhden perinteisen oikeudenalan sijasta useiden eri oikeudenalojen leikkauspisteisiin. Esimerkiksi työntekijän sananvapautta ja lojaliteettivelvollisuutta koskevaa konfliktia ei voida ratkaista pelkästään työoikeudellisista normeista käsin, vaan huomioon tulee ottaa myös perus- ja ihmisoikeutena turvatun sananvapauden merkitys, mikä tuo harkintaan myös valtiosääntö- ja eurooppaoikeudellisia argumentteja.
Tarkastelemalla tulkintaongelmaa useiden oikeudenalojen kautta voidaan monissa tapauksissa saada ongelmanratkaisuun lisää perspektiiviä.
Tarkastelemalla tulkintaongelmaa useiden oikeudenalojen kautta voidaan monissa tapauksissa saada ongelmanratkaisuun lisää perspektiiviä sekä hahmottaa paremmin ratkaisussa sovellettava normiaines ja tulkintakäytäntö. Näin emme alitajuisesti rajaa ongelman ratkaisemisessa tarvittavia normeja, periaatteita tai yleisiä oppeja eli ”työkaluja” vain yhden oikeudenalan piiriin.
Perinteisten oikeudenalojen rinnalle ovat tulleet verkostomaisesti eri oikeudenalojen normeja soveltavat uudet ja yhteyshakuiset oikeudenalat tai temaattiset kokonaisuudet. Tässä systematiikassa sama normisto voi kuulua usean eri oikeudenalan tai temaattisen kokonaisuuden piiriin, ja tulkintaongelman ratkaisemisessa sekä sovellettavan normiston systematisoimisessa voidaan käyttää monien oikeudenalojen normeja ja periaatteita.
Oikeudenalajaottelua ja tiettyä systematiikkaa tarvitaan edelleen.
Oikeudenalajaottelua ja tiettyä systematiikkaa tarvitaan edelleen. Sillä on ennakoitavuuteen ja esiymmärrykseen liittyviä sekä pedagogisia ja heuristisia etuja. Oikeudenalojen nimilapuilla on tärkeä tehtävä myös ”aivokapasiteettimme säästäjinä”: niiden avulla on helppo jäsentää oikeusjärjestyksemme kokonaisuutta ja paikantaa oikeudelliset ongelmat oikeaan normiympäristöön.
Avoin ja yhteyshakuinen analogiatuen tai argumenttien etsiminen toisilta oikeudenaloilta voi antaa uusia vaikutteita konkreettisten lainsoveltamistilanteiden ratkaisemiseen ja esimerkiksi uusien oikeudenalojen yleisten oppien kehittelyyn. Lisäksi yhdellä kertaa turhaksi osoittautuneella tiedolla tai idealla voi olla myöhempää käyttöä jopa yllättävässä asiayhteydessä.
Kirjoittaja on viestintäoikeuden professori, Helsingin yliopisto, paivi.korpisaari@helsinki.fi