Työnantajien pelko nuorten naisten mahdollisia perhevapaita kohtaan ei paljastu niinkään koulutettujen naisten työllisyys- tai työttömyysluvuissa, vaan työsuhteiden laadussa.
Vuonna 2010 alle 35-vuotiaiden työttömien akavalaisten miesten ja naisten osuus oli samaa suuruusluokkaa eli noin kuusi prosenttia. Sen sijaan työnantajien pelkoa siitä, että nuoret koulutetut naiset lähtevät äitiys- ja vanhempainlomalle heti vakinaisen työpaikan saatuaan, voidaan aavistella siinä, että alle 35-vuotiaista loppututkinnon suorittaneista naisista vain joka toinen (52 prosenttia) oli onnistunut saamaan vakinaisen työpaikan. Vastaava osuus samanikäisillä miehillä oli 74 prosenttia. Määräaikaisella työsopimuksella nuorista naisista työskenteli joka neljäs (25 prosenttia), miehistä vain 13 prosenttia. (Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimus 2010).
– Mitä todennäköisemmin valtaosa määräaikaisuuksista on laillisia ja perusteltuja, mutta suuri ero nuorten naisten ja miesten välillä herättää huolta ja kysymyksiä jostakin rakenteellisesta ja pysyvämmästä työmarkkinoiden ongelmasta, Akavan työelämän tutkija Ulla Aitta sanoo.
Kysyä ei saisi, eikä vastata tarvitse
Työelämän yhdenvertaisuuden yleissäännöksiä ovat Työsopimuslain 2 § syrjintäkielto ja tasapuolisen kohtelun velvollisuus sekä Yhdenvertaisuuslain 6 § syrjinnän kielto. Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta on säädetty erikseen. Tasa-arvolain 7 ja 8 §:t määrittävät syrjinnäksi muun muassa tilanteen, jossa työnhakija asetetaan eri asemaan raskaudesta, synnytyksestä, vanhemmuudesta tai muista perheenhuoltovelvollisuuksista johtuen.
Myös laki yksityisyyden suojasta säätää, että työnantaja saa työhönottotilanteessa käsitellä vain työntekijän työsuhteen kannalta tarpeellisia henkilötietoja. Tarpeellisia tietoja ovat tällöin tiedot, jotka osoittavat hakijan pätevyyttä suhteessa kyseiseen työtehtävään.
– Akavan näkemys perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön ja tasa-arvovaltuutetun antamiin lausuntoihin. Näiden mukaan työnhakijalla on oikeus jättää työhönottohaastattelussa vastaamatta raskautta, lastenhankintasuunnitelmia tai lasten lukumäärää koskeviin kysymyksiin, Aitta toteaa.
Aitta myöntää, ettei käytännön haastattelutilanteessa vastaamatta jättäminen suoriin kysymyksiin ole aina helppoa. Haastattelijaa voi tietenkin muistuttaa siitä, että perhesuhteisiin liittyvät tiedot eivät ole työn kannalta tarpeellisia tietoja. Ainoa poikkeus on luonnollisesti työ, johon mahdollisesti liittyy sellaisia riskejä, jotka voivat vaarantaa sikiön tai odottavan äidin terveyttä.
– Työnantajan vaatima perhesuhteiden tai siviilisäädyn selvittäminen työhönottotilanteissa voi aiheuttaa epäilyn sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä. Tällöin työnantajan tulee esittää näyttö siitä, etteivät kyseiset seikat ole vaikuttaneet hakijan kannalta kielteiseen rekrytointipäätökseen, hän lisää.
Miehet käyttävät yhä enemmän perhevapaita
Työnantajien noudattamat rekrytointikäytännöt kuvastavat tilastolliseen todennäköisyyteen perustuvaa päätöksentekoa.
– Vaikka kaikki alle 35-vuotiaat nuoret naiset eivät koskaan perustaisikaan perhettä, todennäköisyys sille, että enemmistö nuorista naisista synnyttää lapsia lähivuosina, on suuri. Samaa logiikkaa työnantajat eivät kuitenkaan noudata nuorten miesten kohdalla, vaikka perheellistymisen todennäköisyys nuorilla koulutetuilla miehillä on vähintään yhtä suuri kuin koulutetuilla naisilla, Aitta huomauttaa.
Korkeasti koulutetut miehet käyttävät nykyään muita palkansaajamiehiä enemmän perhevapaaoikeuksiaan eli isyysvapaita ja jakavat vanhempainvapaata äidin kanssa. Korkeasti koulutetut naiset puolestaan jäävät muita naisia harvemmin pitkille hoitovapaille vanhempainvapaan jälkeen. Monissa korkeasti koulutettujen ammateissa ja työtehtävissä tapahtuu jo yhden vuoden aikana niin paljon muutoksia, että paluu työhön useita vuosia kestäneiltä hoitovapailta voi olla vaikeaa.
Akavan perhevapaaoikeuksien kehittämistavoitteet tähtäävät siihen, että miesten käyttämät perhevapaat lisääntyisivät ja pitenisivät.
– Esimerkiksi hallitusohjelmatavoitteissaan Akava on pitänyt lähtökohtana niin kutsuttua 6+6+6-mallia. Tässä mallissa sekä äidillä että isällä olisi yksi oma kuuden kuukauden pituinen perhevapaajakso ja kolmannesta kuuden kuukauden jaksosta vanhemmat voisivat päättää yhdessä, miten se jaetaan. Perheillä tulisi myös olla oikeus itse päättää, missä järjestyksessä vanhemmat oman jaksonsa käyttävät.
Lapsiluku vähenee ja ensisynnyttäjien keski-ikä nousee
Tilastokeskuksen Työolotutkimuksesta 2008 käy ilmi, että määräaikaisissa töissä työskentelevistä koulutetuista naisista joka kymmenes on joutunut rajoittamaan haluamaansa lasten lukumäärää työhön liittyvistä syistä. Vakinaista työtä tekevistä näin kokee seitsemän prosenttia. Määräaikaisesti työskentelevistä naisista 22 prosenttia kertoo joutuneensa lykkäämään lasten hankintaa työhön liittyvistä syistä. Vastaava osuus vakinaista työtä tekevillä oli 12.
Erityisesti koulutettujen nuorten naisten kohdalla käytetyt määräaikaiset palvelussuhteet eivät pelkästään vaikeuta yksilöiden elämäntilannetta. Niillä voidaan katsoa olevan myös laajoja ja vakavasti otettavia yhteiskunnallisia ja perhepoliittisia seurausvaikutuksia.
– Pitkät opiskeluvuodet lykkäävät jo sinänsä ensimmäisen lapsen hankintaa. Ensisynnyttäjien keski-iän nousu on jo vuosia huolestuttanut lääketiedettä. Nuorille naisille tarjoutuvien töiden määräaikaisuus lisää entisestään ensimmäisen lapsen synnytyksen siirtymistä.
Töiden määräaikaisuus koetaan vahvasti myös taloudellista turvallisuutta heikentävänä tekijänä.
– Vakinaisen työpaikan puute vaikeuttaa ja myöhästyttää esimerkiksi nuorten lapsiperheiden vakinaisen asunnon hankintaa tai vakiintumista jollekin työ- ja asuinseudulle.
Yli 35-vuotias nainen ei ole enää riskisijoitus
Tilastokeskuksen Työvoimatutkimuksen 2010 tuloksia tulkiten jo yli 35-vuotiaat naiset ovat työnantajalle turvallisempi vaihtoehto. Ehkä ajatellaan, että monen korkeasti koulutetunkin naisen perheen koko on siinä vaiheessa jo valmis, vaikka ensimmäisen lapsen hankinta pitkistä opiskeluvuosista johtuen lykkääntyy muita naisia myöhemmäksi.
35–45-vuotiaista koulutetuista naisista valtaosa (78 prosenttia) työskentelee vakinaisessa työsuhteessa, vastaavan ikäisistä miehistä 85 prosenttia. Määräaikaisella sopimuksella tämän ikäisistä naisista työskentelee joka kymmenes (11 prosenttia) ja miehistä 5 prosenttia. Tasaveroisiksi tässä suhteessa miesten kanssa naiset yltävät vasta 45 vuotta täytettyään eli selvästi jo hedelmällisyysiän ohittaneina.
Vastaavat ikätrendit löytyvät myös korkeasti koulutettujen urakehityksessä. Alle 35-vuotiaista naisista 9 prosenttia työskentelee johtajina tai ylempinä virkamiehinä, miehistä joka viides (19 prosenttia). Ikäluokassa 35–50-vuotiaat naisten osuus johtajista ja ylemmistä virkamiehistä on noussut 14 prosenttiin. Miehillä vastaava luku on yli 30 prosenttia.
Perheellisyydestä etua työnantajille
Nuoret perheelliset työntekijät ovat osoittautuneet sitoutuneimmiksi ja vakiintuneimmiksi työntekijöiksi kuin nuoret, joilla ei ole perhettä.
– Perheen ja lasten olemassaolo lisää vanhempien tarvetta säännölliseen elämään, säännöllisiin tuloihin ja turvalliseen työpaikkaan. Samoin se vähentää muun muassa turhaa liikkuvuutta ja työpaikan vaihtohaluja, Aitta perustelee.
Perheellisten miesten muita miehiä korkeammasta työmotiivista ja sitoutuneisuudesta kertoo muun muassa Palkansaajien Tutkimuslaitoksen tutkimuksissa saadut tulokset, joiden mukaan perheellisten miesten ansiot ja ura nousevat nopeammin kuin perheettömien samaa ikää, koulutustasoa ja toimiasemaa edustavien miesten.
Perhemyönteiset työnantajat nousussa
Yhä useampi työnantaja on alkanut ymmärtää perheellisyyden merkityksen ja kehittänyt keinoja työn ja perheen yhteensovittamisen helpottamiseksi. Näistä korkeasti koulutettujen ammattiryhmien kannalta tärkeimpiä ovat mahdollisuudet etätyöhön sekä riittävän joustavat muut työaikajärjestelyt.
– Akavan joustavia työaikajärjestelmiä koskeva päätavoite on jo vuosia ollut työaikapankkien saaminen kaikille työpaikoille ja työntekijäryhmille. Korkeasti koulutetut eivät voi välttää joutumasta työtilanteisiin, jolloin päivää ja työviikkoa on pakko venyttää. Jos työntekijällä on mahdollisuus säästää tekemänsä ylityöt työaikapankkiin ja käyttää niitä silloin, kun lapset tai perhe tarvitsevat ylimääräistä aikaa, kaikkien elämä helpottuu.
Perheystävällisten työpaikkojen kategoriaan kuuluvat Aitan mielestä myös ne työpaikat, joissa isän perhevastuun kantamista pidetään yhtä luonnollisena asiana kuin äidin vastuuta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että isä ja äiti voivat jakaa vanhempainvapaan kahteen yhtä pitkään osaan. Tällaisella työpaikalla ei myöskään kohotella merkitsevästi kulmia, jos isä ilmoittaa kesken päivän lähtevänsä hakemaan sairastunutta lastaan päivähoidosta.
Työelämän kehittäminen perheystävällisempään suuntaan parantaa erityisesti lasten elämän laatua ja hyvinvointia, heidän oikeuksiaan kumpaankin vanhempaansa ja ennen kaikkea heidän suhdettaan omaan isäänsä.
– Tätä voidaan kutsua kestäväksi kehitykseksi. Käsite tässä yhteydessä viittaa siihen, että pienten lasten vanhemmille tämän päivän työelämän asettamat vaatimukset eivät saa riistää lapsilta eli tulevalta sukupolvelta edellytyksiä hyvään elämään, Aitta painottaa.
