Väistämättömän edessä

Rovaniemellä sijaitsee yksi Suomen kolmesta ihmisoikeustutkimuksen keskittymästä, Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutti (PYVI). Lapin yliopiston Arktisen keskuksen alaisuudessa toimiva instituutti on perustettu vuonna 1985. Sen johdossa on toiminut yhdentoista vuoden ajan tutkimusprofessori Timo Koivurova. Instituutin erityisosaamista on arktisiin alkuperäiskansoihin liittyvä oikeudellinen sääntely ja ympäristöoikeuden toteuttaminen pohjoisissa olosuhteissa. Tällä hetkellä PYVI työllistää 12 tutkijaa eri puolelta maapalloa.

– Tiimissäni on ihmisiä Ranskaa, Bangladeshia ja Kanadaa myöten. Koulutustausta vaihtelee juristista valtio-oppineisiin ja kv-suhteiden taitajiin, Koivurova tiivistää.

Koivurovan oma tausta juontaa Vantaalle, mistä hän tietoisesti lähti opiskelemaan lakia juuri Rovaniemelle.

– Sukuni on lähtöisin Torniosta, joten täysin tietämättömänä en pohjoiseen lähtenyt.

Myöskään instituutin pohjoinen sijainti ei ole ollut esteenä asiantuntijuudelle: Koivurova on johtanut monia Suomen akatemian, Pohjoismaiden ministerineuvoston ja etenkin EU:n eri elimien rahoittamia kansainvälisiä tutkimushankkeita. Viimeksi hän oli kommentoimassa Euroopan parlamentin varapuheenjohtajan Diana Wallisin Huippuvuoriaiheista kirjaa. Vastikään hän palasi neljän kuukauden mittaiselta Australian vierailuprofessuurilta Sydneystä. Tällä kertaa myös perhe – vaimo ja kaksi lasta – oli mukana.

Tieteiden sulatusuuni

PYVI tarjoaa osaamistaan vähemmistöoikeuksien kehityksestä, mutta eritoten siitä, miten alkuperäiskansojen oikeudet kehittyvät.

– Ympäristö- ja vähemmistöoikeus pakottavat tarkastelemaan asioita moniulotteisesti. Alkuperäiskansoille – niille, jotka ovat ensimmäisenä tulleet alueelle – ominaista on, että oikeudelliset perinteet painottavat kaikkien asioiden liittymistä toisiinsa. Tästä myös suomalainen oikeustiede voi oppia. Tutkijan pitää pystyä omaksumaan oikeuden eri tasojen vuorovaikutteinen suhde eikä sulkea silmiään tukeutumalla liikaa tiettyyn ­oikeuden alaan. Lisäksi pitää olla sensitiivisyyttä tarkastella oikeudellisia ilmiöitä muiden tieteidenalojen näkökulmista – juridiikka on kuitenkin vain yksi muiden tieteiden joukossa.

YK:n 2007 alkuperäiskansojen ­oikeuksia koskeva julistus oli sen kohderyhmille tärkeä saavutus. Suomessa sen sijaan saamelaisten oikeustilanne on kaksijakoinen.

– Olemme ajaneet kaikille maailman alkuperäiskansoille parempia oikeuksia, mutta samalla emme ole pystyneet rati­fioimaan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) alkuperäiskansojen oikeuksiin liittyvää sopimusta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että emme voi taata omalle alkuperäiskansallemme, saamelaisille, ILO-sopimuksen turvaa. Ei ole ihme, että saamme moitteita kansainvälisiltä tahoilta. Toisaalta on myös totta, että sopimuksen ratifioimiseen liittyy vielä oikeudellisia haasteita.

PYVI sen sijaan on saanut kansainvälistä mainetta ihmisoikeuksien ja ympäristönsuojelun yhdistämisestä. Erityisen mielenkiintoinen prosessi oli Koivurovan mukaan se, kun inuiittien kansainvälinen kattojärjestö ICC nosti ihmisoikeusvalituksen Yhdysvaltoja vastaan.

– Inuiitit pyrkivät osoittamaan Amerikan ihmisoikeuskomissiolle, että maan ilmastopolitiikka loukkaa heidän ihmisoikeuksiaan, ennen kaikkea oikeutta kulttuuriin: "Me kuolemme kansana, jos meitä kulttuurisesti määrittävät lumi ja jää häviävät ilmastonmuutoksen seurauksena." Oli pysäyttävä hetki todistaa, kun ICC:n silloinen puheenjohtaja Sheila Watt-Cloutier Montrealin ilmastokokouksessa 2005 tämän sanoi. Se antoi mielestäni uuden näkökulman ilmastonmuutokseen ja sen vaikutuksiin, Koivurova toteaa.

Ylhäältä alas

Instituutin ja sen johtajan aika on viime vuosina painottunut entistä enemmän juuri ilmastonmuutoksen aiheuttamien kysymysten pariin.

– Arktinen alue lämpenee kaksi kertaa nopeammin kuin muut pallonosat. Grönlannin päällä on kolmen kilometrin jääpeite. Jos ja kun tämä massa lähtee sulamaan, se tarkoittaa seitsemän metrin nousua merenpinnassa. Näiltä vaikutuksilta ei säästy mikään maailmankolkka, Koivurova tietää.

Köyhissä maissa on jo nähtävissä huolestuttavaa ilmastopakolaisuutta: varakkaat ja koulutetut lähtevät ja jäljellä jäävät ne, joilla ei ole muuta mahdollisuutta. Tämä väärentää entisestään maiden väestörakennetta.

– Osa asiantuntijoista on jo skena­arioineen valmiita heittämään hanskat tiskiin. Joka tapauksessa tilanne on huolestuttavampi kuin yleinen tietoisuus antaa ymmärtää.

Tutkimusprofessori ottaa esimerkiksi Jäämeren: kun ikijää aukeaa, samalla meritiet aukeavat – erilaisiin tarkoituksiin – kansainvälisen merioikeuden mukaisesti kaikkien valtioiden laivoille. Koivurova on yhdessä hollantilaisen kollegansa kanssa tehnyt esityksen WWF:lle Arktisen alueen kansainvälisestä sopimuksesta.

– Pyrimme havahduttamaan toimijat siihen, että arktisen jääpeitteen häviäminen muuttaa Jäämeren todellisen luonteen. Alueen valtaville luonnonvaroille löytyy myös varmasti ottajia. Esityksemme on provosoinut paljon keskustelua, mikä on mielestäni hyvä asia.

Häilyvä todellisuus

Koivurovan mukaan media pyrkii luomaan "tarinaa" valtioiden välisestä, jopa aseellisesta, konfliktista arktisella alueella. Taustalla on venäläisen retkikunnan liputtama alue pohjoisella napajäätiköllä muutamia vuosia sitten. Jännitteet ovat olleet ilmassa siitä lähtien, mutta sodanpelosta ei voida Koivurovan mielestä edes puhua. Sen sijaan todellisista asioista vaietaan ­uutispommin ehdoilla.

– Eri alojen asiantuntijat ovat lähes yksimielisiä siitä, ettei ainakaan sotilaallista vaaraa aiheudu arktisen alueen avautuvista luonnonvaroista alueen rantavaltioiden välillä. Mutta media luonnollisesti keskittyy siihen, mikä myy.

Mutta jos Koivurova jostain on ylpeä, niin työpaikkansa ilmapiiristä.

– PYVI on mahtava paikka tehdä töitä. Olemme luoneet ilmapiirin, jossa kuka tahansa voi asiaperusteilla haastaa kenen tahansa mielipiteen. Vain tällä tavalla voimme oppia ja tehdä hyvää tutkimusta. Myös porukkamme monikulttuurisuus tuo rikkautta elämään. Keskustelumme vaihtuvat sujuvasti EU:n oikeudellisesta toimivallasta astrologian asemaan tieteenä tai hengellisyyden tärkeydestä elämässä.

Koivurovan mukaan varsinkin arktisissa kysymyksissä PYVIn työntekijät ovat päässeet näkemään oman työn tuloksen.

– Olemme pystyneet asiantuntemuksemme turvin tarjoamaan päätöksentekijöille uusia näkökulmia siitä, miten arktisella alueella käynnissä olevaa muutosta voitaisiin poliittisoikeudellisesti hallita ja hallinnoida. Tutkijaa motivoi tieto siitä, että pystyy oikeasti vaikuttamaan asioiden kehittämiseen oikeaan suuntaan.