|
Vakuutusjuristi Jussi Laasonen: Vahingonkorvausten hakeminen yleistynyt
Sekä yksityishenkilöt että yritykset hakevat vahingonkorvauksia nykyisin selvästi herkemmin kuin kymmenen vuotta sitten, toteaa vakuutuslautakunnan jäsen, Pohjolan yritysvahinko-osaston osastopäällikkö Jussi Laasonen. – Yhteiskunnan ”amerikkalaistuminen” olisi liioittelua, mutta on kiistaton tosiasia, että korvauksia haetaan herkemmin ja niitä tuomitaan tuomioistuimissa helpommin, Laasonen sanoo. – Julkisuus on saattanut vaikuttaa asiaan yksityishenkilöiden kohdalla. Meillä uutisoidaan kiitettävästi amerikkalaisten juttujen käsittelyä, ja joillakin on käsitys, että korvaukset olisivat täällä samaa tasoa. Yritysten kohdalla Laasonen arvelee trendin johtuvan koventuneesta taloudellisesta kilpailusta. Se luo paineita talouspuolelle, eikä asioita paineta enää villaisella niin helposti kuin ennen. Myös tuomioistuinkäytäntö on muuttunut korvausten suhteen ankarammaksi. – Tämä kehitys näkyy selvästi esimerkiksi liukastumisvahingoissa, jotka ovat hyvin yleisiä. Vielä 1990-luvun alussa kiisteltiin, oliko jalkakäytävä tai piha-alue ollut asianmukaisesti hoidettu vai ei, toisin sanoen oliko kunnossapitovelvollinen toiminut huolimattomasti vai ei. Nykyisin kiinteistönomistajan tai kadun kunnossapitäjän vastuu lähenee ankaraa vastuuta, ja korvausvastuun perusteista kiistellään perin harvoin. Rajanvetoja on paljon Vastuuvakuutuksia koskevissa jutuissa vakuutuslautakunnassa on usein kyse siitä, onko vakuutuksenottaja yleensä korvausvelvollinen. Toinen yleinen rajanvetokysymys, ainakin yritysten osalta, koskee toiminnan vastuuvakuutusta. Vakuutuksessa on rajoitus, jonka mukaan se ei korvaa työn kohteelle tai yrityksen hallussa tai huolehdittavana olevalle omaisuudelle tapahtunutta vahinkoa. Rajanveto etenkin siitä, milloin omaisuus on ollut vakuutusehdon tarkoittamalla tavalla vakuutuksenottajan huolehdittavana, on joskus vaikeaa ja aiheuttaa usein erimielisyyksiä. Lautakuntaan tulee runsaasti myös omaisuusvahinkojuttuja. Monissa niistä on kyse siitä, onko esimerkiksi putken vuotaminen ollut arvaamaton ja äkillinen tapahtuma vai ei. Murtovakuutuksen osalta näyttää monille vakuutuksenottajille olevan yllätys se, että vakuutus ei ole varkausvakuutus, vaan se kattaa ainoastaan murtautumalla tehdyt varkaudet. Kolmas, hieman harvinaisempi juttutyyppi on ns. vakuuttamisvirheet. Näissä epäillään, että vakuutuksenottaja on myyntitilanteessa saanut väärän kuvan siitä, mitä vakuutus korvaa ja mitä ei. – Vuonna 1995 uudistettu vakuutussopimuslaki muutti tilannetta olennaisesti. Uuden lain mukaan asiakkaille on kerrottava vakuutuksen olennaisista rajoituksista. Tällöin herää tietysti kysymys, mitkä ovat näitä olennaisia rajoituksia. Kaikkien rajoitusehtojen sisältöä kun ei käytännössä ehditä käydä myyntitilanteessa läpi. Asiakastakin vakuutusehdot alkavat tavallisesti kiinnostaa vasta vahingon jälkeen. Vahingonkorvausoikeudessa verrattain merkittävä muutos oli myös 1990-luvun puolessavälissä säädetty ympäristövahinkolaki, jonka mukaan vahingonaiheuttaja on vastuussa vahingostaan, oli taustalla huolimattomuutta tai ei. Korvausten hakijan asema vahvistui siis huomattavasti. Yritysten kohdalla tyyppivahinko on öljysäiliön vuotaminen maaperään. Tällaisissa tapauksissa korvausvastuun perusteen selvittäminen on verrattain helppoa. Ongelmallisempi kysymys on sen sijaan se, kuuluuko vahinko tästä huolimatta vastuuvakuutuksen korvauspiiriin, koska vastuuvakuutus kattaa pääsääntöisesti ainoastaan satunnaiset ja äkilliset vahingot. Lakimiehille korvataan työsuhderiitoja Lakimiesliitto on ottanut jäsenilleen Pohjolasta ammatillisen vastuu- ja oikeusturvavakuutuksen. Vastuuvakuutuksesta ei Laasosen mukaan ole vielä kertaakaan haettu korvauksia – tämä johtuu siitä, että lakimies harvoin aiheuttaa työssään henkilö- tai esinevahinkoja. Lisäksi työntekijän vahingonkorvausoikeudellinen asema on Suomessa verrattain turvattu. Sen sijaan oikeusturvavakuutus on niinkin käytetty, että Pohjola maksaa siitä korvauksia enemmän kuin saa vakuutusmaksuja. – Oikeudenkäyntilaskut ovat kasvaneet oikeudenkäyntiuudistuksen jälkeen. Keskivahinkoa ei ole laskettu, mutta se lienee 10 000 euron luokkaa. Yleisin vahinkotyyppi on työsuhderiita. Itsenäisille juristeille, kuten asianajajille, vastuuvakuutus on kuitenkin välttämätön, ja esimerkiksi Asianajajaliitto edellyttääkin sitä jäseniltään. Yrittäjänä toimivat lakimiehet joutuvat toimeksiantajaansa nähden helposti vastuuseen, jos vähäistäkin huolimattomuutta todetaan tapahtuneen. Jos vakuutetun korvausvelvollisuudesta on erimielisyyttä, hoitaa vakuutusyhtiö vahingon selvittelyn sekä mahdollisen oikeudenkäynnin. Varallisuusvastuuvakuutusten pelisäännöt ovat melko selvät ja rajoitusehdoista tulee vähän riitoja. Joskus erimielisyyttä on syntynyt siitä, kuuluuko vastuuvakuutuksesta korvata kustannukset, jotka ovat syntyneet siitä, että oikeudenkäyntiasiamies on tuomittu henkilökohtaiseen kuluvastuuseen vastapuolen oikeudenkäyntikustannuksista. – Tällaisessa tapauksessa on lähes aina kyse törkeästä huolimattomuudesta. Lisäksi joissain vastuuvakuutuksissa vakuutuksen korvauspiiri on rajattu ainoastaan toimeksiantajille aiheutettuihin vahinkoihin. Laasonen uskoo oman tuttavapiirinsä perusteella, että ”virkavirheiden” pelko ei mahdottomasti vaivaa lakimiehiä. Yleisin taustalla oleva pelko liittyy siihen, että lainsäädäntö monimutkaistuu koko ajan samalla, kun työtahti kiihtyy. Taustaselvityksiin käytettävä aika pienenee, ja jokin laki voi jäädä huomiotta. Lautakunnassa hyvä henki Luottamustoimi vakuutuslautakunnassa on Laasoselle miellyttävä luottamustoimi. Istuntoja on kerran kuussa, ja juttuihin perehtymiseen menee pari iltaa. – Halusin opiskeluaikoina tuomioistuinjuristiksi, mutta senaikainen huono työtilanne päätti asian toisin. Lautakuntatyöhän on eräänlaista tuomioistuintoimintaa. Yritysjuttuja ratkovassa jaostossa, johon Laasonen kuuluu, on puheenjohtajan lisäksi kuusi jäsentä: kolme eri vakuutusyhtiöistä ja kolme yrittäjätahoilta eli Kaupan Keskusliitosta, TT:sta ja Suomen Yrittäjistä. – Rintamalinjat juttujen käsittelyssä eivät kulje niin, kuin voisi luulla. Olemme kaikki mukana puhtaasti juristeina, mikä on ilahduttavaa. Jos vakuutusyhtiöt ja yrittäjät olisivat vastakkain, se söisi koko lautakunnan uskottavuutta ja toisi peliin kysymyksen voimasuhteista. Vakuutuslautakunta on Laasosen mukaan vähemmän tunnettu kuin esimerkiksi kuluttajavalituslautakunta, mutta nopea ja edullinen tapa saada ratkaisu vakuutusriita-asiaan. Käsittely kestää vain muutamia kuukausia. Lautakunta antaa asiasta ratkaisusuosituksen, joita vakuutusyhtiöt noudattavat käytännössä aina ja vakuutuksenottajatkin lähes aina. Laasonen ei muista, milloin lautakunnassa käsitelty juttu olisi viimeksi viety vielä sen jälkeen oikeuteen.
|
