– Välimiesmenettely on erityisesti liike-elämässä käytetty riidanratkaisutapa, jolla on selkeitä etuja yleiseen tuomioistuimeen verrattuna, asianajaja Mika Savola Hannes Snellmanilta toteaa.
Usein välimiesmenettelyssä käsiteltyjä riitaisuuksia ei juuri tuomioistuimessa nähdä.
– Yleisimpiä riitoja ovat yrityskaupat ja toisaalta rakennusriidat, oikeusneuvos Mikko Tulokas toteaa ja jatkaa:
– Yleisissä tuomioistuimissa valtaosa käsiteltävistä jutuista on rikosasioita, hovioikeuksissakin jo kaksi kolmasosaa. Ongelmat esimerkiksi huumausainetapauksissa tai rakennusriidoissa ovat kovin erilaisia ja vaativat siksi erilaista käsittelytapaa.
Luottamusta ja asiantuntemusta
Tulokkaan mielestä kaupallisten riitojen käsittely välimiesmenettelyssä onkin tarkoituksenmukaisempaa kuin yleisissä tuomioistuimissa. Myös Savola yhtyy tähän näkemykseen.
– Tärkein etu on se, että välimiesmenettelyssä osapuolet pääsevät itse valitsemaan ne välimiehet, jotka heidän riitansa ratkaisevat, Savola miettii.
Tämä tarkoittaa hänen mukaansa sitä, että riidan ratkaisijat nauttivat asianosaisten luottamusta ja arvostusta. Näin menettelyn kulku jäntevöityy ja luottamus lopputulokseen eli välitystuomion asianmukaisuuteen lisääntyy.
Lähes yhtä tärkeänä etuna Savola pitää sitä, että välimiehet tuntevat hyvin käsiteltävän liike-elämän osa-alueen tai sopimustyypin.
– On tärkeää, että välimiehiksi voidaan valita sellaisia henkilöitä, joilla on juuri kyseisen liike-elämän alueen tai sopimustyypin kokemusta. Välimiesmenettely mahdollistaa sen, että asian ratkaisijoilla on kyseisen riidan vaatimat tiedot ja taidot.
Myöskään Mikko Tulokas ei usko, että tuomioistuinten asiantuntemus riittää liike-elämän ongelmien ratkaisuun.
– Mitä enemmän tuomioistuimet käsittelevät rikosasioita, sitä vähemmän riitojen vieminen oikeuteen houkuttelee liike-elämää.
Joustava menettely
Välimiesmenettelyä pidetään joustavana ja nopeana menettelynä.
– Käräjäoikeuden prosessi on pitkälle oikeudenkäymiskaaren yksityiskohtaisten säännösten määrittelemää. Sen sijaan välimiesmenettelyssä on hyvin vähän laintasoisia menettelysäännöksiä. Ajatuksena on, että asianosaiset saavat sopia menettelyn juuri sellaiseksi kuin he sen haluavat, Savola määrittelee.
– Tuomioistuinlaitoksessa keskittämisperiaate on viety liian pitkälle ja suullisen menettelyn merkitystä korostetaan liikaa. Tämä tekee oikeudenkäynneistä kankeita. Kirjallinen esitys on aina täsmällisempi kuin suullinen, ja välimiesmenettelyssä juuri kirjallinen puoli on tärkeä, Tulokas vahvistaa.
Välitystuomion antamiselle voidaan yleensä asettaa määräaika. Lisäksi välitystuomio on lopullinen asiaratkaisu, josta pääsäännön mukaan ei voida valittaa.
– Vain karkeahko menettelyvirhe voi johtaa tuomion kumoamiseen, Savola tiivistää.
Yleisissä tuomioistuimissa sen sijaan alioikeuden päätös jää varsin harvoin lainvoimaiseksi, koska siitä valitetaan hovioikeuteen. Silloin paitsi kustannukset nousevat myös aikaa kuluu.
– Liikemiesten mukaan aika on rahaa, ja usein on tärkeää, että välejä hiertävä kysymys saadaan äkkiä ratkaistuksi. Kaupallisissa asioissa ratkaisua ei voida odottaa vuosikausia, Tulokas toteaa.
Hänen mukaansa tuomioistuimet eivät ole kilpailukykyisiä silloin, kun liikemiehet miettivät, lähtevätkö käräjille vai turvautuvatko välimiesmenettelyyn.
– Juttujen käsittelyajat ovat pidentyneet ja oikeudenkäyntikulut kasvaneet, Tulokas pohtii tuomioistuinkäsittelyn haittapuolia.
Kotimaisessa välimiesmenettelyssä vaativakin riita saadaan Savolan mukaan ratkaistua noin vuodessa. Kansainvälinen välimiesmenettely kestää tyypillisesti jonkin verran pidempään.
Täytäntöönpano helpompaa
Savolasta välimiesmenettelyn etu erityisesti kansainvälisissä riidoissa on se, että välitystuomio saadaan usein paremmin täytääntöönpantua kuin tuomioistuimen päätös.
New Yorkin yleissopimuksessa vuodelta 1958 säädetään ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytääntöönpanosta. Tämän sopimuksen on ratifioinut yli 140 maata. Sen mukaan esimerkiksi Suomessa annettu välitystuomio on tämän konvention perusteella täytääntöönpantavissa lähes kaikkialla.
– Suomalainen tuomioistuintuomio taas ei ole oikeastaan Eurooppaa lukuunottamatta suoraan täytäntöönpantavissa. Suomi ei tunnusta esimerkiksi Venäjän, USAn tai monen Euroopan ulkopuolisen maan tuomioistuinten päätöksiä, eivätkä ne tunnusta Suomen tuomioistuinten tuomioita, Savola luettelee.
Siksi välimiesmenettely on hänen mukaansa kansainvälisissä riidoissa lähes pakon säätelemä menettely.
Joskus välimiesmenettely houkuttaa osapuolia myös ei-julkisuudellaan. Välimiehet eivät saa kertoa menettelystä mitään ulkopuolisille. Asianosaisilla ei sen sijaan ole vastaavaa salassapitovelvollisuutta, ellei tällaisesta ole erikseen sovittu.
– Käytäntö on kuitenkin yleensä se, että luottamuksellisuutta noudatetaan. Yritykset pitävät tärkeänä, ettei niiden välisiä riitoja riepotella julkisuudessa. Välimiesmenettely antaa luottamuksellisuuden säilymisestä paremmat takeet kuin oikeudenkäynti, joka on pääsääntöisesti julkista, Mika Savola pohtii.
Kansainvälisesti sääntö
Mikko Tulokkaan ja Mika Savolan mukaan välimiesmenettely soveltuu lähinnä liike-elämän riitoihin. Sen käyttö on lain mukaan sallittu sellaisissa riidoissa, joissa sovinnon tekokin on sallittu. Tulokkaan mukaan riidassa täytyy myös olla kyse kohtalaisen suuresta rahallisesti intressistä, jotta välimiesmenettelyn aloittaminen kotimaassa kannattaa. Kansainvälisissä riidoissa se on aina sääntö.
– Jos esimerkiksi suomalainen ja ranskalainen tekevät sopimuksen, osapuolet tuskin haluavat, että sopimuksesta tulleet riidat ratkaistaan toisen osapuolen kotivaltion tuomioistuimessa, Savola toteaa ja jatkaa:
– Välimiesmenettely saattaa olla ainoa käytettävissä oleva riidanratkaisutapa myös silloin, kun vastapuolena on valtio tai jokin sen laitos. Usein valtio ei voi tai halua suvereenisuussyistä suostua siihen, että sopimuksesta johtuvat riidat ratkaistaisiin jonkin muun maan tuomioistuimessa.
Tästä Savola nostaa esimerkiksi sijoitussuojasopimukset, joista aiheutuneet riidat ovat viimeaikoina ovat lisääntyneet. Näissä sopimuksissa kohdevaltio on sitoutunut suojelemaan ulkomaalaisen sijoittajan sijoitusta, jota ei saa pakkolunastaa tai kansallistaa ellei asianmukaista korvausta makseta. Sijoitussuojasopimuksissa on useimmiten määritelty, että niistä johtuvat riidat ratkaistaan kansainvälisessä välimiesmenettelyssä.
Hyvin moni viittaa tässä yhteydessä ICSID (International Centre for the Settlement of Investment Disputes) -välimiesmenettelyyn. Tämä on Washingtonissa Maailmanpankin alaisuudessa toimiva erityinen välimiesmenettelyelin, joka hallinnoi nimenomaan sijoitussuojariitoja. Pelkästään ICSIDin alla on tällä hetkellä yli sataa riita ratkaistavana.
– Tämä on viime aikoina eniten kasvanut välimiesmenettelylaji.
Jos sovinto on mahdollinen
Tulokkaan kokemuksen mukaan erilaiset sopimusrikkosmustapaukset ja niiden vuoksi vaaditut vanhingonkorvaukset ovat yleistyneet. Lisäksi tietotekniikka on tuonut paljon tapauksia välimiesmenettelyyn.
– Tietotekniikan alalla sopimukset ovat verraten epämääräisiä ja palvelun sisältöä on vaikea määritellä. Siksi saattaa syntyä erimielisyyksiä.
Lakisääteisiä välimiesmenettelyjä käydään esimerkiksi teosto- ja gramex-korvauksista.
Välimiesmenettely ei kuitenkaan sovi kaikenlaisiin riitoihin. Esimerkiksi työsopimuksista aiheutuvissa riidoissa ei Tulokkaan mukaan voida käyttää välimiesmenettelyä, koska katsotaan, että työntekijä on liian alisteisessa asemassa työnantajaan nähden.
Savola lisää, ettei välimiesmenettely ei sovellu myöskään julkisoikeudellisiin riitoihin, koska sillä voidaan ratkaista vain sellaiset riidat, jotka asianosaiset voivat sopia keskenään ilman viranomaisten myötävaikutusta. Välimiesmenettelyn ulkopuolelle jäävät myös perhe- ja perintöasiat sekä lapsen huoltoon ja tapaamiseen liittyvät riidat.
Joissain harvoissa asioissa välimiesmenettelyn käyttö on kielletty laissa. Rajoituksia sisältyy esimerkiksi kuljetuslainsäädäntöön. Myös kuluttajansuojalaissa säädetään, että elinkeinonharjoittaja ja kuluttaja eivät voi ennen riidan syntymistä pätevästi sopia kuluttajasopimuksesta johtuvan riidan ratkaisemisesta välimiesmenettelyssä.
– Kuluttajansuojalain rajoituksen taustalla on se, että välimiesmenettelyn kustannukset ovat tyypillisesti korkeammat kuin tuomioistuinkäsittely, erityisesti, jos riita on yksinkertainen ja taloudelliselta arvoltaan vähäinen, Savola sanoo.
Riippumaton ja puolueeton
Mikko Tulokas uskoo, että teknisesti lähes jokainen lakimies pystyisi toimimaan välimiehenä, mutta asiantuntemuksen puute vaikeuttaa toimintaa.
– Liike-elämän järjestelmät eivät ole aina lakimiehille tuttuja ja oikean kokonaiskuvan saaminen jostain järjestelystä voi vaatia lisätyötä.
Tulokkaan mielestä hyvän välimiehen pitää olla ennen kaikkea riippumaton ja puolueeton. Tästä pidetään Suomessa hyvinkin tarkasti huolta. Tulokas kertoo, että joskus välimiehet ovat jäävänneet itsensä jopa sellaisissa tapauksissa, joissa se ei olisi ollut tarpeen.
Mika Savolan mukaan hyvän välimiehen prototyyppiä ei ole olemassa. Hänestä välimiehen täytyy olla ennen kaikkea hyvä juristi ja riidanratkaisija, joka tuntee liike-elämän käytännöt.
– Välimiehenä oleminen on olennaisesti erilaista kuin esimerkiksi toimiminen asianajajana. Asianajaja ajaa päämiehen etua, välimiehen taas täytyy olla objektiivisempi ja ratkaista asia oikeudenmukaisesti ja osapuolten kannalta uskottavasti. Juridinen päättelykyky ja ratkaisukyky ovat olennaisia.
Keskeistä on myös prosessinjohtokyky.
– Täytyy olla riittävän jämäkkä viemään prosessia toisaalta joutuisasti mutta samalla niin, ettei osapuolten tasapuolinen kohtelu siitä kärsi.
Parhaat välimiehet ovat myös Savolan mielestä puolueettomia, riippumattomia ja tasapuolisia.
– Tämä korostuu varsinkin kansainvälisissä välimiesmenettelyissä. Joskus on esiintynyt tapauksia, joissa kehittyvistä maista tulevat asianosaiset ovat nimenneet omasta kotimaastaan välimiehen, joka ei ole ollut täysin puolueeton, vaan on pyrkinyt edistämään nimeäjänsä näkemyksiä. Kokeneet kansainväliset välimiehet osaavat kuitenkin jättää tällaisten partisaanivälimiesten käyttäytymisen omaan arvoonsa.
Sovittelu ei pakota
Sovittelun ja välimiesmenettelyn keskeisin ero on se, että vain välimiesmenettely on pakottava riidanratkaisutapa eli se johtaa tuomioon, joka on tarvittaessa pakkotäytäntöönpantavissa. Sovittelu sen sijaan on täysin vapaaehtoista ja päättyy parhaimmillaan sovintoon. Jos toinen osapuoli kuitenkin rikkoo saavutettua sovintoa, vastapuoli joutuu aloittamaan oikeudenkäynnin tai välimiesmenettelyn.
Mikko Tulokas uskoo kuitenkin, että joissain määrin välimiesmenettely ja sovittelu voivat olla vaihtoehtoisia ratkaisumalleja.
– Monia liike-elämän erimielisyyksiä asianosaiset sopivat itsekin. Liikesuhteet ovat tavattoman tärkeitä, ja sovitteluratkaisu ei sulje pois osapuolten tulevia liiketoimia.
Mika Savolan mukaan sovittelulla on oma, toistaiseksi rajallinen käyttöalueensa suomalaisessa liike-elämässä.
– Yleensä soviteltaville riidoille on ominaista se, että osapuolilla on kiinteä yhteistoimintasuhde ja sen toivotaan jatkuvan myös tulevaisuudessa. Jos osapuolet eivät odota, että jatkossakin vastapuolen kanssa tehdään bisnestä, sovittelun menestymistodennäköisyys on heikompi.
Savolan mielestä välimiesten ei myöskään tule ehdoin tahdoin tyrkyttää sovittelua asianosaisille. Hän suhtautuu kriittisesti myös siihen, että välimiesmenettelyn aikana välimies ryhtyisi sovittelemaan käytävää riitaa.
– Siinä on riskejä, jos sovittelu epäonnistuu ja välimiehet joutuvat palaamaan rooliinsa välimiehenä ja ratkaisemaan riidan välitystuomiolla. Esiin saattaa nousta hankalia esteellisyyskysymyksiä.
Heti täytäntöön
Välimiesmenettelyssä annettu tuomio on vain hyvin rajallisissa tilanteissa mitätön. Näitä mitättömyysperusteita ovat muun muassa se, että välimiehet ovat ratkaisseet sellaisen asian, jota Suomen lain mukaan ei voi välimiesmenettelyllä ratkaista (esimerkiksi tuominneet jonkin rangaistusseuraamuksen) tai välitystuomio on ristiriidassa Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden (ordre public) kanssa.
Välitystuomio voidaan myös – harvoin – kumota kanteesta, jos välimiehet ovat ylittäneet toimivaltansa, heitä ei ole asetettu oikeassa järjestyksessä tai välimies on ollut esteellinen. Välitystuomion kumoamista voi hakea myös silloin, kun välimiehet eivät ole varanneet asianosaiselle riittävää tilaisuutta ajaa asiaansa.
Mikko Tulokkaan mukaan pätemättömyyskynnys tulisi pitää hyvin korkeana eikä tuomioistuimen kontrollivalta saisi olla kovinkaan herkkä.
– Välimiesmenettelyn käyttökelpoisuus kaupallisissa riidoissa liittyy juuri siihen, ettei niitä tuomioistuimissa ihan helposti kumota, vaan ne voidaan käytännössä laittaa heti täytäntöön. Jos hyvin herkin perustein ryhdytään täytäntöönpanoa epäämään, tämä instrumentti menettää merkityksensä, Tulokas toteaa.
– Joissakin kehittyvissä oikeusjärjestyksissä ordre public -kriteeriä tulkitaan toisinaan laveasti. Sen perusteella on saatettu evätä ulkomaisen välitystuomion toimeenpano esimerkiksi silloin, kun välimiesmenettelyn hävinnellä yrityksellä on kotipaikka täytäntöönpanovaltiossa. Perusteeksi on saattanut riittää, että paikallisen lain mukaan riita olisi pitänyt ratkaista toisin tai että yritys on merkittävä työnantaja paikkakunnalla. Ikäviä esimerkkimaita tästä ovat Venäjä, Liettua, Ukraina ja Kiina, Mika Savola toteaa.
– Valtaosassa tapauksista täytäntöönpanojärjestelmä toimii kuitenkin asianmukaisesti eri maissa. Tutkimustulokset viittaavat lisäksi siihen, että hävinnyt asianosainen noudattaa välitystuomiota useimmisten vapaaehtoisesti, Savola huomauttaa.
Välimiesmenettelyn käyttökelpoisuutta lisää myös se, että se on kansainvälistä valuuttaa. Jos esimerkiksi venäläisellä yrityksellä on omaisuutta vaikkapa Lontoossa, voidaan välitystuomion täytäntöönpano tarvittaessa toteuttaa myös siellä.
Oikeusneuvos Mikko Tulokas on osallistunut välimiesmenettelyihin jo 30 vuoden ajan. Asianajaja Mika Savola vetää Hannes Snellman riidanratkaisu-ryhmää, johon kuuluu yli 30 juristia Suomessa, Ruotsissa ja Venäjällä. Hän on erikoistunut erityisesti kansainväliseen välimiesmenettelyyn.
Välimiesmenettelyn tulevaisuus
Välimiesmenettelyn tulevaisuudesta on käyty viime aikoina keskustelua, ja siitä on olemassa erilaisia näkemyksiä. Toisen koulukunnan mukaan tulevina vuosikymmeninä välimiesmenettelyjen lukumäärä laskee ja menettely menettää suosiotaan nimenomaan sovittelulle.
Mika Savola sanoo lukeutuvansa koulukuntaan, joka uskoo välimiesmenettelyjen määrän vain kasvavan tulevaisuudessa. Tämä ajattelu perustuu siihen, että kansainvälisten välimiesinstituuttien tilastot osoittavat välimiesmenettelyjen lukumäärän kasvaneen kymmenen viime vuodeen aikana.
– Se pakottaa kysymään, miksi määrä laskisi tilanteessa, jossa rajat ylittävä kansainvälinen kauppa kasvaa ja kaikissa sopimuksissa on käytännössä välimieslauseke. Kansainvälisen kaupan kasvaessa myös riitojen määrä lisääntyy. Tämä väistämättä lisää kansainvälisten välimiesmenettelyjen määrää.
Savola ei pidä sovittelua välimiesmenettelyn vaihtoehtona.
– On toiveajattelua kuvitella, että kymmenen jopa satojen miljoonien eurojen riidassa osapuolet löytäisivät jonkinlaisen sovintoratkaisun. Maksettavat summat ovat niin suuria, ettei ratkaisu ole mahdollista ennen, kun on olemassa jokin juridisesti pakottava tuomio.
Myös Mikko Tulokas uskoo välimiesjuttujen määrän kasvuun.
– Usein korkeasuhdanteen aikana ei ehditä riitelemään, mutta kun suhdanteet hieman tasaantuvat, vanhat riidat otetaan esille, Tulokas toteaa.
Keskuskauppakamarin välityslautakunnan tilastojen mukaan sen kautta tulleiden välimiesmenettelyjen määrä kasvoi vuonna 2007 ennätysmäisesti. Tuolloin lautakunta sai käsiteltäväkseen 68 välimiehen nimeämistä koskevaa pyyntöä. Näistä kolmasosa koski kansainvälisiä erimielisyyksiä. Vuonna 2006 hakemusten määrä oli 43.
