Valinnanvapaus ja isäin neuvot
Vastaanottamieni toimeksiantojen määrä itsenäisenä asianajajana noin 40 vuoden aikana oli 5 862. Yli puolet näistä liittyi oikeudenkäynteihin. Minulle on joskus esitetty kysymys: Mikä oli mieleenpainuvin oikeusjuttu? Vastaan: Ei mikään käy ylitse muiden. Yhteenkään oikeusmurhaan en ole jutuissani törmännyt. Kaikki hyvin niin tuomioistuinten kuin toimistoni puolella. Se siitä. Paras ”juttu” ammatissani on ollut valinnanvapaus töiden osalta, itsenäisyys ja kaveripiiri.
Kun minulle oli tullut tämä varsin innoton asenne suuriin oikeudellisiin linjavetoihin, niin varmasti se ratkaisuni oli oikea, että aloin nostaa ajoissa eläkettä ja sen turvin hiljalleen saatoin noin viiden vuoden aikana antaa toimistoni hiipua. Kuin myös ajatusteni juoksun. Kadota oikeuselämän näyttämöltä. Old lawyers never die, they only fade away!
Eläkeluukun lupsahtaessa kerran kuukaudessa muistan aina isäni neuvon, kun perustin oman toimistoni. ”Poikani, osaat jo ammatin, mutta mene ja ota eläkevakuutus ja maksa riittävästi!”
Robinson Crusoen isä taasen sanoi pojalleen: ”Olet jo 18-vuotias, olet liian vanha oppimaan mitään ammattia!” Nuori Robinson lähti merille. Tunnetuin seurauksin.
Ehkä minäkin olin jo 18-vuotiaana urani huipulla. Ammatissa, minkä osasin varsin hyvin. Keittiötöissä Englannista. En suhtaudu tuohon työhöni vieläkään väheksyen. Olihan siinä valinnanvapaus englantilaisiin herkkuruokiin nähden: Sain valita pekonin tai kalan, munat tai chipsit. Nykyään ainoa kaipaus liittyy taakse jääneeseen nuoruuteen.
