Vuonna 1748 julkaistiin valistusfilosofi Montesquieun teos De l’esprit des lois (suom. Lakien henki), jossa hän esitti vallan jakamista lakiasäätävään, toimeenpanevaan ja lakia tulkitsevaan valtaan. Montesquieu vastusti vallan keskittymistä, joka hänen mukaansa uhkasi kansalaisten vapautta.
– Montesquieu ei ollut ainoa, joka esitti vallanjaon teorioita, mutta hän artikuloi kolmijaon selkeästi. 1750-luvulla tavoitteena oli siirtyä pois sääty-yhteiskunnasta kohti demokraattisempaa valtiota. Montesquieun ajatusten taustalla oli porvariston nousu. Valistusfilosofien ajatukset johtivat Ranskan ja Yhdysvaltojen vallankumouksiin ja erilaisiin tapoihin jakaa valtaa, sanoo Helsingin yliopiston akatemiaprofessori, vertailevan oikeushistorian professori Heikki Pihlajamäki.
Yhdysvaltojen ja Ranskan mallit
Vaikka Yhdysvaltojen ja Ranskan hallintomallit ovat vallankumouksista alkaen olleet erilaiset, niitä yhdistää ajatus, että valta on jaettu.
– Yhdysvallat lähti John Locken linjoille ja Ranska Jean-Jacques Rousseaun linjoille. Nämä olivat kaksi ensimmäistä käytännön sovellusta samasta vallan kolmijaon periaatteesta. Kumpikaan ei ole alkuperäisempi tai oikeampi. Yhdysvalloissa ajatellaan, että yhteiskuntasopimuksessa kansa luovuttaa vallan valtiolle, mutta ei kokonaan. Kansalle jää vielä oikeuksia ja velvollisuuksia riippumatta valtaapitävistä.
– Ranskassa sen sijaan ajatellaan, että kansanedustuslaitos edustaa nimensä mukaisesti kansaa ja sen yleistahtoa.
Yhdysvalloissa ajatellaan, että tuomioistuin on vastavoima valtiolle, ja se voi korjata lainsäätäjän virheitä.
Yhdysvaltain presidentti nimittää liittovaltion tuomarit, ja senaatti vahvistaa nimitykset. Kongressi taas voi erottaa presidentin virkasyytemenettelyn avulla. Näin tullaan Yhdysvalloissa käytössä olevaan checks and balances -käsitteeseen.
– Se tarkoittaa nimenomaan sitä, että presidentti, tuomioistuinlaitos ja kansanedustajat kontrolloivat toisiaan. Yhdysvalloissa ajatellaan, että tuomioistuin on vastavoima valtiolle, ja se voi korjata lainsäätäjän virheitä. Korkeimman oikeuden tärkeimpiä tehtäviä on tarkkailla lakiehdotusten perustuslaillisuutta. Checks and balances on kansalaisille vapauden tae, Pihlajamäki sanoo.
Julkkistuomarit vai tuntemattomat vallankäyttäjät?
Osan Yhdysvaltain osavaltioiden tuomareista valitsee kansa. Osavaltioiden tuomarivalinnoissa käytännöt kuitenkin vaihtelevat osavaltiosta toiseen.
– Osavaltioiden lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovaltaa käyttävät viranomaiset rajoittavat liittovaltion valtaa. Liittovaltion toimielimillä on vain ne valtuudet, jotka niille on erikseen annettu. Historian vuoksi osavaltiot suhtautuvat epäluuloisesti liittovaltioon. Monissa osavaltioissa kansalaiset valitsevat tuomarit vaaleilla, ja tuomarit ovat julkisuuden henkilöitä. Periaate on, että kansa kontrolloi tuomarilaitosta. Vaarana tietysti on, että kansa on manipuloitavissa, Pihlajamäki pohtii.
– Ranskalaisessa ja suomalaisessa perinteessä tuomarit ovat kansalle tuntemattomia, kasvottomia instituution edustajia. En halua arvottaa, kumpi tapa on parempi. Ehkä voisi olla hyväkin kansalaisten tuntea tuomarien ajattelutapaa.
Trumpin ja korkeimman oikeuden mutkikas suhde
Donald Trumpin presidentinkaudella esiin nousi kysymys siitä, voiko väistyvä presidentti viime hetkellä nimittää korkeimman oikeuden tuomarin. Kaikkiaan presidentti Trump nimitti kolme korkeimman oikeuden tuomaria vuosina 2017–2020, joista viimeisen vain muutamaa viikkoa ennen presidentinvaaleja vuonna 2020. Trump nimitti kautensa aikana myös poikkeuksellisen suuren määrän liittovaltion vetoomustuomioistuimen tuomareita.
– Sääntöjä ja tapoja voi rikkoa, jos niitä ei ole kirjattu lakiin. Ongelmalliseksi presidentin tuomarinimitykset muuttuvat vasta silloin, jos ne eivät perustu meriitteihin. On kuitenkin syytä muistaa, että myös presidentin valitsema tuomari voi tehdä epäpoliittisia päätöksiä, Pihlajamäki huomauttaa.
Sääntöjä ja tapoja voi rikkoa, jos niitä ei ole kirjattu lakiin.
Polarisoituneessa poliittisessa ilmapiirissä tuomarivalinnat helposti politisoituvat. Yhdysvaltain korkein oikeus päätti kesällä 2024, että Trumpilla on syytesuoja presidenttiaikanaan suorittamista virkatehtävistä, mutta ei epävirallisista toimista. Korkein oikeus ei kuitenkaan aina ole tehnyt Trumpille suotuisia päätöksiä, ja hänen suhtautumisensa korkeimpaan oikeuteen on usein ollut epäkunnioittavaa. Hän syytti esimerkiksi kesäkuussa 2020 korkeimman oikeuden päätöksiä poliittisiksi ja vaati Twitterissä jopa tuomarien vaihtamista.
Euroopassakin on kyseenalaistettu tuomioistuinten riippumattomuutta
Vallan kolmijaon käytäntö levisi 1800-luvun kuluessa kaikkialle Eurooppaan ja vähitellen sen ulkopuolelle.
– Ajatus perustuslaista ja ihmisoikeuksista on länsimainen tuote, joka on oikeudellisena siirrännäisenä vähitellen levinnyt kaikkialle maailmaan. Ei ole montaa sellaista valtiota, joka ei väittäisi olevansa demokraattinen, Pihlajamäki sanoo.
Viime vuosina Euroopassa on seurattu huolestuneena Puolan ja Unkarin tilannetta. Äärioikeiston nousu hallitukseen on tarkoittanut kummassakin maassa oikeusjärjestelmän itsenäisyyden kyseenalaistamista.
Unkarissa Viktor Orbán ja Fidesz-puolue muuttivat perustuslakia ja keskittivät vallan pääministerin käsiin. Puolassa Laki ja oikeus -puolueen perustama tuomarineuvosto voi nimittää tuomareita poliittisin perustein. EU-tuomioistuimen mukaan vuonna 2019 Puolassa voimaan tullut oikeusuudistus heikentää tuomareiden riippumattomuutta ja puolueettomuutta. Puolan uusi hallitus on jo ryhtynyt korjaamaan epäkohtia.
Suomessa tuomiovallan itsenäisyys nousi keskustelunaiheeksi, kun hallitus totesi suoraan, että sen ajama niin sanottu käännytyslaki on kansainvälisten sopimusten vastainen, mutta eduskunta hyväksyi sen silti.
– Oikeusvaltio on ideologia, jota voidaan joko puolustaa tai vastustaa. Seurattuani keskustelua käännytyslaista voin todeta, että meillä on Suomessa ilmeisesti lopulta aika ohut oikeusvaltiollinen kulttuuri. Kenties oikeusvaltio ja vallan kolmijako ovatkin vain juristieliitin lemmikkejä.
– Jos yhteiskuntamme haluaa pitää oikeusvaltiosta kiinni, sitä on puolustettava koko ajan esimerkiksi valistamalla kansalaisia sen merkityksestä. Mitään ei ole kiveen hakattu, Pihlajamäki muistuttaa.
Meillä on Suomessa ilmeisesti lopulta aika ohut oikeusvaltiollinen kulttuuri.
Hän toteaa, että yhteiskunnan osat toimivat yhdessä.
– Liberaali oikeusvaltio syntyi 1800-luvulla osana koko yhteiskuntarakennetta ja yhtä aikaa markkinatalouden kanssa. Nämä muodostavat yhteiskuntajärjestelmän peruspalikat, joita ei voi muuttaa erikseen. Historiassa erilaiset ääriliikkeet, kuten kommunistit ja fasistit, ovat kiistäneet liberaalin yhteiskunnan perusperiaatteet ja koko järjestelmän, Pihlajamäki sanoo.
– En nyt kuitenkaan ole kovin huolissani Suomesta, koska suomalainen oikeusvaltio on vahva. Mutta meidän pitää olla tarkkana ja puolustaa oikeusvaltiota tarpeen mukaan.
EU:n hallinnossa vallan kolmijako ei päde
Helsingin yliopiston transnationaalisen eurooppaoikeuden professori Päivi Leino-Sandberg on yksi juuri päättyneen, vallan kolmijaon toimivuutta EU:ssa selvittäneen eurooppalaisen tutkimuskonsortion johtajista. Hän on myös yksi juuri julkaistun teoksen The Dynamics of Powers in the European Union toimittajista. Leino-Sandberg muistuttaa, että EU:n valtarakenteita ei ole suunniteltu samoista lähtökohdista kuin valtioiden rakenteita.
– Valta jakautuu EU:ssa useamman toimijan välille, ja sitä käytetään samaan aikaan sekä EU-tasolla että kansallisella tasolla. EU-tasolla lainsäätäjiä on kaksi: Euroopan parlamentti ja neuvosto, jonka toimintaan vaikuttavat myös kansalliset parlamentit. Täytäntöönpanovaltaa käyttää ehkä eniten komissio mutta myös esimerkiksi neuvosto, unionin monet virastot ja erityisesti kansalliset viranomaiset. EU-tuomioistuin taas toimii tiiviisti yhdessä kansallisten tuomioistuinten kanssa, Leino-Sandberg sanoo.
Kolmijaossa ”vallat” valvovat toisiaan, mutta EU:ssa puhutaan toimielinten välisestä tasapainosta eikä vallan kolmijaosta.
– Tasapaino tarkoittaa käytännössä sitä, että kukin toimielin pysyy niissä tehtävissä, jotka sille perussopimuksissa on määrätty. Perussopimusten lähtökohdat taas ovat aika kaukana tasapainosta.
EU:ssa puhutaan toimielinten välisestä tasapainosta eikä vallan kolmijaosta.
Leino-Sandberg toteaa, että perussopimuksien tarkoituksena on ollut tehdä EU:sta toimija, joka ratkaisee tehokkaasti ylikansallisia ongelmia. Sen demokraattisen kontrollin puutteet eivät ole sattumaa.
– EU:ssa parlamentti on aina ollut heikko, vaikka sen valtaa onkin vuosien varrella pyritty vahvistamaan. Sillä ei ole kovinkaan tehokkaita keinoja kontrolloida täytäntöönpanovallan käyttöä. Täytäntöönpanovalta ja erityisesti komissio on tarkoituksella rakennettu todella vahvaksi unionin rakenteessa. EU-tuomioistuimella olisi valtuuksia, mutta se ei ole aina kovin halukas käyttämään niitä.
Aikamme lukuisat kriisit tekevät EU:n vallanjaosta erityisen ajankohtaisen.
– Kriisit ovat korostaneet täytäntöönpanovallan eli erityisesti komission roolia. Kriisit ovat vaatineet hyvinkin konsensushakuista päätöksentekoa, jossa vältetään poliittisia konflikteja. Vaikka kriisiratkaisuissa kärsijöiksi ovat päätyneet erityisesti kansalliset parlamentit, ne eivät ole juuri riitauttaneet valtaoikeuksiensa nitistämistä. Keskeistä EU:n vallankäytön arvioimisessa pitäisi olla se, onko vallankäytöllä riittävä demokraattinen kate, Leino-Sandberg sanoo.
EU-tuomioistuin on nykyään käytännössä integraation ja poliittisten toimielinten takaaja, joka ei kyseenalasta näiden valintoja.
– Tuomioistuimella olisi valtuuksia kritisoida tai kumota ratkaisuja, mutta se ei halua tehdä niin. Jos oikeusjärjestelmästä käytännössä puuttuu tehokas tuomioistuinkontrolli, muiden toimielinten valta kasvaa edelleen. EU:n toimielimet voivat itse tulkita omia tehtäviään uudelleen ja samalla laajentaa niitä. Tämän kehityksen merkityksestä on käyty aivan liian vähän keskustelua, Leino-Sandberg huomauttaa
Lue lisää
Christina Eckes, Päivi Leino- Sandberg, Anna W Ghavanini (eds.): The Dynamics of Powers in the European Union. Bloomsbury Publishing 2024.
