Valta vastaan oikeus

Jo Rooman keisari Tiberius lausui: ”Laki aina heikkenee hallitsijan vallan kasvaessa.”

Meillä sellainen aika oli sotien jälkeen. Sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä tuomioistuin päätti vapauttaa pääministerinä ja sodan aikana lähettiläänä Berliinissä toimineen siviilioikeuden professori T. M. Kivimäen. Valvontakomission Helsingissä olleen edustajan ilmoittamasta vaatimuksesta hänet tuomittiin viideksi vuodeksi vankilaan. Laki taipui vallan alle. Silloisessa valtapoliittisessa tilanteessa ei ollut mahdollista asettaa oikeutta vallan vastapainoksi, eikä paljon puhua julkisuudessa tottakaan.

Isän vanhin sisar Anna-Stina oli lääkintälotta. Hän palveli sekä talvi- että jatkosodan ajan sairaalassa venäläisiä haavoittuneita sotavankeja hoitaen.

Tiina-täti oli meillä käymässä ja kahvia juotaessa tokaisi: ”Minä en voi kunnioittaa kommunisteja.” Isä tunsi sisarensa ja vastasi: ”Niin?” Ja täti lausui varsinaisen ajatuksensa: ”Siellä ei ollut yhtäkään kommunistia aatetovereitaan auttamassa. Me olimme kaikki vapaaehtoisia.”

Anna-Stinan kommenttiin sisältyi vallan ja oikeudenmukaisuuden suhteen aspekti. Neuvostokommunismi puhui solidaarisuudesta ja vähäväkisten auttamisesta. Puheessa kommunismi oli oikeudenmukaisuuden edistäjä, käytännössä vääryyden toteuttaja. Oikeudenmukainen olisi kiittänyt lottia haavoittuneitten auttamisesta. Mutta lottien järjestö lakkautettiin.

Lottien lakkauttaminen oli esimerkki siitä miten valta syrjäyttää oikeuden. ”Kaksi vaikutinta kamppailee maailmasta: valta ja oikeus, tyrannia ja vapaus”, totesi Thomas Mann.

Nyt tämä näkyy taas leviävän maailmalla ja Euroopassakin. Mutta Amerikan Yhdysvalloissa tuomarit kumoavat vallankäyttäjän lain ja oikeudenmukaisuuden vastaisia päätöksiä.