Valtiosektorin voimassa oleva työ- ja virkaehtosopimus päättyy helmikuun 2012 lopussa. Viime vuosina yleistyneen käytännön mukaisesti palkankorotuksista on sovittu vain sopimuksen ensimmäisen vuoden osalta ja sopimus on irtisanottavissa helmikuun 2011 puolivälissä päättymään kuun lopussa.
Neuvottelut palkankorotusten tasosta ja muodosta alkavat heti alkuvuodesta. Ilman sopimuksen irtisanomista sopimuksen niin sanotuista tekstiasioista, kuten ylitöihin, määräaikaisuuksiin tai työhön liittyvään matkustamiseen liittyvistä asioista, ei neuvotella uudestaan.
Lakimiesten ja muiden julkisen sektorin akavalaisten edustajana neuvotteluissa toimivassa Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOssa suunnitellaan paraikaa tulevan neuvottelukierroksen neuvottelustrategiaa. Keskeisin valinta liittyy siihen, irtisanotaanko sopimus vai ei.
– Nyt arvioimme sitä, millaisia tekstiparannuksia JUKOn olisi tällä neuvottelukierroksella ajettava ja millaiset parannukset olisi realistisesti saavutettavissa. Samalla arvioidaan sitä, olisiko parempi kokonaistulos saavutettavissa keskittymällä tällä kierroksella palkkakysymyksiin, jolloin sopimusta ei olisi tarpeen irtisanoa, JUKOn valtion neuvottelukunnan puheenjohtaja Kati Virtanen kuvailee. Hän toimii myös Lakimiesliiton julkisen sektorin asiamiehenä.
Valtion työ- ja virkaehtosopimuksen sopimusosapuolina ovat JUKOn lisäksi Valtion työmarkkinalaitos ja SAK:lainen Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL sekä STTK:lainen Palkansaajajärjestö Pardia. Millä tahansa osapuolella on mahdollisuus irtisanoa sopimus päättymään helmikuun lopussa. Kaikki osapuolet luonnollisesti tarkastelevat sopimuksen irtisanomistarvetta omista näkökulmistaan.
Valtion houkuttelevuus vaakalaudalla
Valtiosektorin perusongelmat liittyvät palkkojen jälkeenjääneisyyden, valtion tuottavuusohjelman ja jatkuvien organisaatiouudistusten yhdistelmään.
– Jo pitkään valtiosektorin palkkataso on ollut selvästi jäljessä yksityistä sektoria. Työnantaja on kuitannut osan palkasta sillä, että virkamiehet ovat olleet valmiita myymään työpanoksensa alihintaan. Eroa yksityiseen sektoriin on yritetty pitkään kaventaa erilaisilla palkkaohjelmilla. Yksityisen sektorin palkkoihin liittyvät, sopimuskorotukset ylittävät liukumat ovat kuitenkin pitäneet yksityissektorin etumatkan käytännössä ennallaan, Virtanen hahmottelee ongelman taustaa.
Viime vuosien kehitys valtiosektorilla on vain pahentanut ongelmaa. Valtion tuottavuusohjelma on vähentänyt työntekijöiden määrää, vaikka valtion tehtävät ovat vain lisääntyneet. Tämän seurauksena työn määrä on lisääntynyt ja työtehtävien vaativuus noussut.
– Uusien palkkausjärjestelmien perusajatus on, että palkka seuraisi julkisellakin sektorilla aiempaa paremmin työn vaativuutta. Käytännössä työn vaativuuden nousun ja palkkojen jälkeenjääneisyyden yhdistelmä tarkoittaa, että tämä hyvä tavoite jää aiempaakin kauemmaksi.
Nopeaa korjausta ongelmaan ei ole odotettavissa, vaan se on ratkaistavissa vain usean neuvottelukierroksen yli ulottuvalla parannusohjelmalla. Mukaan tarvitaan niin yleisen palkankorotustason ylittäviä palkankorotuksia kuin määräaikaisuuksiin ja palkattomiin ylitöihin liittyviä ratkaisuja.
– Virkamiesten sitoutuminen ja velvollisuudentunto ovat saaneet heidät jo vuosia lahjoittamaan työpanostaan valtiolle, jotta julkisen vallan käyttö ja julkiset palvelut voidaan turvata. Valtiolla palkkaero yksityisen sektorin vastaaviin tehtäviin on jopa kolmekymmentä prosenttia. Tässä tilanteessa oleva virkamies tekee työnantajalle lahjaksi töitä syyskuun puolivälistä vuoden loppuun. Joka vuosi. Meille tämä ei tietenkään käy, Virtanen selittää.
Järjestöllistä valmiutta hiotaan
Neuvottelukierrokselle valmistauduttaessa JUKO virittää kuntoon paikallisen työtaisteluorganisaation. Jos sopimus joudutaan irtisanomaan, on mahdollista, että neuvotteluissa joudutaan turvautumaan työtaisteluun tai sen uhkaan. Neuvottelujen onnistumisen kannalta on välttämätöntä, että paikallinen työtaisteluvalmius on kunnossa.
– Viime kädessä neuvottelut ovat voimalaji. Palkansaajapuolen ase on työstä pidättäytyminen. Sen välttämiseksi työnantaja on valmis antamaan palkankorotuksia ja muita parannuksia työsuhteen ehtoihin. Jos aitoa työtaisteluvalmiutta ei ole, ei työnantajallakaan ole painetta parantaa työntekijöiden asemaa.
JUKO selvitti paikallista työtaisteluvalmiutta lokakuussa ja vuoden lopulla ovat käynnistymässä viime vaiheen aktivointitoimet, joilla paikallinen järjestövalmius varmistetaan.
– Nyt me varmistamme, että meillä on aito mahdollisuus irtisanoa sopimus, jos se on neuvottelutaktisesti järkevää. Ilman järjestövalmiutta joutuisimme vain hyväksymään työnantajan tarjouksen. Onneksi paikallinen valmius on hyvä ja jäsenistö ymmärtää, että saadakseen oikeutta palkansaajien on oltava valmiita näyttämään yhteinen tahtonsa myös työnantajalle, Virtanen päättää.
