Valtiovarainministerin erityisavustaja, varatuomari Pertti Rauhio:
Kattava, pitkäkestoinen ja maltillinen tulopoliittinen ratkaisu on mahdollisuus selvitä lähivuosien talouden haasteista. Näin sanoo varatuomari Pertti Rauhio, joka toimii valtiovarainministeri Antti Kalliomäen erityisavustajana. Keskitetyn työmarkkinaratkaisun syntymiseen vaikuttaa ensisijaisesti työmarkkinaosapuolten tahto, joka nyt näyttää Rauhion mielestä aidolta. Lisäksi sekä palkansaajat että työnantajat ovat hänen mukaansa ilahduttavan hyvin samalla sivulla, kun kartoitetaan Suomen haasteita. Globalisaation mahdollisuudet on ymmärretty hyvin. Parhaillaan on menossa ns. selvittelyvaihe, jonka aikana työmarkkinakeskusjärjestöt kartoittavat, onko tulopoliittiselle kokonaisratkaisulle ylipäätään edellytyksiä eli ryhdytäänkö neuvottelemaan. Selvitystyö valmistuu syys-lokakuun vaihteessa. Tavoitteena on, että tuloratkaisu saataisiin aikaan tämän vuoden puolella ennen budjetin hyväksyntää joulukuussa eduskunnassa. – Hallitus on kytkenyt palkkaverotuksen alentamisen tuloratkaisuun. Veronkevennyksiä koskevat päätökset tehdään vasta, kun mahdollisen tuloratkaisun palkankorotusten taso on tiedossa. Jos keskitettyä ratkaisua ei synny, finanssipolitiikan on Rauhion mukaan oltava tiukkaa. Toivottuja veronkevennyksiä ei voida tehdä ensi vuodelle eikä välttämättä seuraavallekaan vuodelle. – Keskipalkkaisen suomalaisen kohdalla yhden prosenttiyksikön palkankorotuksen ostovoimavaikutuksen saa yhden kolmasosaprosentin veronkevennyksellä. Kun lasketaan, mitä jää käteen, kyllä se on tehokkaampi kädenojennus myös julkisen sektorin palveluksessa oleville. Äkkijarrutuksen vaara taloudessa? Tuponeuvottelut aloitetaan Rauhion mukaan tilanteessa, jossa kansainvälisessä taloudessa kaikkein nopeimman kasvun vaihe on ohi. Yhdysvallat ja Kiina onnistuvat parhaassa tapauksessa tekemään pehmeän laskun, jonka turvin niiden tasapaino-ongelmat saadaan kuntoon. – Pahimmassa tapauksessa ensi vuosi on äkkijarrutuksen aikaa. EU-Euroopan suhdannenousu on mahdollinen, mikäli investoijat saavat uskoa alueen tulevaisuuteen. – Suomen talouden ulkoinen toimintaympäristö on ratkaiseva. Kokonaiskysynnästä noin kaksi viidennestä menee rajojen ulkopuolelle. Voi olla, että joudumme sopeutumaan vaikeisiin oloihin. Toivottavaa on, että teollisuustuotanto elpyy ja vahvistaa talouden perustaa. Rauhio ei usko, että hyvinvointivaltion kriisi toteutuisi samalla tavalla kuin 1990-luvulla: kertarysäyksenä lamaan. Kysymys on siitä, että odotukset mm. ansiotasosta, eläkkeiden tasosta, terveydenhuollosta ovat jatkuvalla nousu-uralla. Kansalaiset odottavat ja haluavat aina enemmän. – Jos talouden kasvu jää vuosi toisensa jälkeen niin matalaksi, että ei ole taloudellisia resursseja vastata odotuksiin, joudumme taantuvalle kehitysuralle. Pelättävissä on, että kriisitietoisuus johtaa jossakin vaiheessa eri ryhmien tulonjakokamppailuun eikä pyrkimyksiin parantaa kasvun edellytyksiä. Tuotannon siirtyminen Suomen ulkopuolelle jatkuu. Rauhio sanoo, että suomalaiset yritykset ovat kansainvälisesti integroituneiden verkostojen osia. Ne tarvitsevat halvan työvoiman maita saadakseen tuotantopanoksia kilpailukykyiseen hintaan. Ne tarvitsevat myös näiden maiden asukkaita asiakkaikseen. Työvoiman saatavuuden turvaaminen Suomessa lähtee Rauhion mielestä globalisaatiomyönteisyydestä. Ensinnäkin pitää purkaa rajasuojaa, joka haittaa meitä itseämme eniten. EU:ssa käytetään tavattomasti energiaa muuttoliikkeen estämiseksi. – Ja koska itse ongelma on se, että Euroopassa ja monilla aloilla maailmanlaajuisesti kysyntää on enemmän kuin tarjontaa, tarvitsemme Suomessa maltillista veronkevennyspolitiikkaa. Osaamiskannusteita veronkevennyksillä Rauhio pitää pienipalkkaisten kansalaisten verokiilaa vaikeimpana ongelmana varsinkin, kun siihen liittyy vaikeita yhteensovituksia sosiaaliturvan kanssa. – En kiistä, ettei ylimpiin veroluokkiin tarvita kevennyksiä, mutta asetan silti kevennystarpeet toiseen järjestykseen. Lisäksi haluaisin ehdottomasti irrottaa keskustelun ylimmän marginaaliveron alentamisen mantrasta. – Osaamiskannusteiden luomiseksi veronkevennykset on ulotettava syvemmälle ansiotulojen saajien kenttään. Onko ylin marginaalivero 54 vai 50 prosenttia, se on muodostunut symboliksi. Miten on käymässä työttömyysturvalle? – Varsin pieni osa työttömistä alle 55-vuotiaista on ansioturvalla. Näiden joukossa nopeasti työtä löytävien osuus on suuri. Periaatteessa tulonsiirtoja pitää katsoa kriittisesti, mutta työttömyysturvan ansiosidonnainen osuus ei ole korjattavien asioiden pinossa päällimmäisenä. Suomessa poliitikot eivät Rauhion mukaan ole onneksi olleet aloitteentekijöinä työaika-asioissa. – Viime kädessä työaika ja maksettu palkka muodostavat kokonaisuuden, josta neuvotellaan samaan aikaan ja osapuolten kesken sekä työehtosopimusten että työpaikkojen tasolla. Valtio kantakoon enemmän huolta työpanoksen lisäämisestä työllisyyttä parantamalla. Julkisen sektorin supistamisesta on puhuttu maassa niin kauan, että tuskin kukaan enää huomaa, että itse asiassa ei ole tapahtunut mitään. Julkinen sektori ei ole vuosien myötä supistunut, mutta muotoaan se kyllä on muuttanut, Rauhio sanoo. Kehitys on Rauhion mukaan mennyt parempaan suuntaan. Nyt entistä suurempi osa julkisen sektorin työntekijöistä palvelee kansalaisia sen sijaan, että tuotettaisiin hyödykkeitä, joita markkinat tuottavat tai että olisi luotu uutta byrokratiaa. – Tulevaisuudessa täytyisi olla rohkeutta arvioida julkisen sektorin ydinsisältöjä. Pitäisi jatkuvasti miettiä sitä, mikä voidaan tuottaa markkinoilla ja mihin tarvitaan julkisia organisaatioita. Budjettiriihi ohi pikavauhtia Nykyisin budjettiriihi on lyhyt, intensiivinen istunto, kun se takavuosina kesti viikon ja joskus poikkeuksellisesti sitäkin kauemmin. Rauhio myöntää, että taustalla on tehokas valmistelu. Kehysbudjetoinnin ansiosta poliittiset ryhmät ja ministeriöt ovat perillä valtiontalouden rajoista jo keväällä. Lisäksi poliittisella tasolla käydään ennakolta neuvonpitoa asioista, joista saattaisi tulla ongelmia. – Budjettiriihen aamuna on päivän käsikirjoitus jo hiottu. Tämä ei tarkoita sitä, että omista hallinnoistaan vastaavat ministerit olisivat valtiovarainministerin käskettävissä. On vain tullut tavaksi käydä asiat huolella läpi ja välttää puheiden pitämistä budjettiriihessä. – Myös poliittisen elämän vakiintuminen auttaa asiaa. Olemme pitkälti varmoja siitä, että vaalikauden alussa aloittava hallitus menee yhdessä ja pääosin samassa kokoonpanossa seuraaviin vaaleihin. Draaman luominen budjettiriihen yhteydessä olisi ylinäyttelemistä. Budjetin saamaan palautteeseen järjestöiltä on Rauhion mukaan syytä olla tyytyväinen. Kritiikki on ollut asiallista ja rakentavaa. Hallitusta ei ole syytetty virheratkaisuista. Mediassa on näkynyt arvioita, että budjettia on sanottu keskeneräiseksi. Sitä budjetti Rauhion mielestä todella on niin kauan, kunnes eduskunta sen hyväksyy. Lopulliset päätökset tehdään siellä, ei budjettiriihessä. Siirrettiinkö kansantalouden suurten ongelmien ratkaisuyrityksiä tämänkin budjetinteon osalta? – Ei suinkaan, katsotaanpa asiaa oikeassa järjestyksessä. Työmarkkinakierrosten mukaiset tes:it päättyisivät oikeastaan vasta ensi vuoden alussa. Nyt valtiovarainministeri ja pääministeri ovat tietoisesti käynnistäneet uuden sopimuksen selvittämisen budjettiaikataulun mukaisesti. Valtiolta löytyy näköalapaikkoja Juristikoulutus antaa varatuomariksi vuonna 1991 valmistuneen Rauhion mielestä hyvän valmiuden oivaltaa, millä tavalla yhteiskunta oikeasti toimii. – Se sisältää opin yhteiskuntakoneen käytöstä: loppujen lopuksi poliittisia päätöksiä toimeenpanevat virkamiehet ja päätöksiin sopeutuvat kansalaiset ja organisaatiot toimivat normien varassa, normien ohjaamana. – Oikeusvaltiossa näiden normien ydinosa on lainsäädäntöä. Muissa yhteiskuntatieteissä voidaan ansiokkaasti pohtia sitä, mitä pitäisi tapahtua. Juridiikassa sitä, mitä tapahtuu. Juristilla täytyy hänen mukaansa olla ajattelussaan toinenkin taso: oikeuspoliittisen harkinnan pitää perustua jollekin yhteiskuntatieteen, muun kuin juridiikan, ajattelumallille. – Itse pidän taloustieteen tavasta tarkastella ihmisten käyttäytymistä. Juristien traditio on nähdäkseni kuitenkin painottunut sosiologian näkökulmaan. Mitä ajatuksia herättää juristikoulutuksen lisääminen? – Ei minulla ole näkemystä juristien oikeasta lukumäärästä. Sen sijaan siitä on mielipide, että oikeustieteellisten tiedekuntien tulee olla kohtuullisen suuria ja riittävän isojen yliopistojen yhteydessä. Minusta se ei ole oikea tie, että perustetaan lakimieskouluja maakunnan virkamiestarpeisiin. Miten Rauhio arvioi juristina valtionhallintoa työpaikkana? – Valtion tehtävät varsinkin keskushallinnossa antavat laajempia näköaloja kuin useimmat yksityisen sektorin työt. Lisäksi valtionhallinnossa hankitun osaamispääoman voi halujensa ja kykyjensä mukaan kyllä muuttaa myös muiden työnantajasektoreiden voimavaraksi. Mitä tulee valtion palkkakilpailukykyyn, Rauhion näkemyksen mukaan tulevaisuudessa joudutaan ottamaan käyttöön enenevässä määrin sopimuspalkkajärjestelmiä koulutetuimpien ja kokeneempien osaajien pitämiseksi valtionhallinnossa. – Yleensäkin luotan valtiotyönantajan järkiperäisyyteen. Kun työvoimaa tarvitaan, kyllä sille maksetaan. Toistaiseksi kato julkisen sektorin työpaikoista ei ole käsistä riistäytynyt ongelma. Rauhio on Lakimiesliiton jäsen. – Perittyyn arvomaailmaani kuuluu jäsenyys ammatillisessa organisaatiossa, hän korostaa.
|