Valtuuskunnasta ja vähän muustakin
Minua pyydettiin kirjoittamaan jokunen rivi Lakimiesuutisiin jättäessäni liiton luottamustoimet. Miksei.
Usein kuitenkin tämänkaltaisissa itselaadituissa muistokirjoituksissa minua vaivaa kirjoittajan ihastuminen omaan uraansa, haikailu menneisiin parempiin aikoihin tai viimeisen sanan sanominen jo unohtuneisiin kiistoihin. Selittelystä puhumattakaan.
Yritetään siis välttää niitä. Ja kun tulevaisuutta on vaikea ennustaa, niin jäljelle jäänee nykyisyys.
Tässä hetkessä ja tätä kirjoitettaessa Lakimiesliiton ehkä keskeisin asia on valtuuskunnan vaalien äänestysinnon romahdus: kolmen vuoden takaisesta yli 30 prosentista alle 20 prosenttiin.
Päätelmiä? Syitä voi olla monia: äänestysinnon laskeminen yleensäkin kaikissa vaaleissa, (eräiden SAK-laisten ammattiliittojen luoma?) ammattiliittojen huono maine, liiton ydinviestin hämärtyminen, kärsimättömyys välillisen vaikuttamisen hitauteen, individualismin kasvu, äänestystavan tekninen muutos.
Yksi kuulemani vaihtoehto äänestysinnon laskulle on vaalien värittömyys.
Yksi kuulemani vaihtoehto äänestysinnon laskulle on vaalien värittömyys. Viime ajat ovat olleet niin rauhallisia, ettei (Lakimiesliitonkaan) vaaleissa oikein tiedetä, mistä äänestetään. Ehdokkaatkaan eivät oikein erotu toisistaan. Ollaan niin sopuisia, värittömiä ja mauttomia. Ratkaisuna on esitetty erojen korostamista.
Voi olla. Kuitenkin…
Tullessani kauan sitten lakimiesliittolaiseen toimintaan muistan valtuuskunnan kokouksen, jossa erään ryhmän valtuutetut vaativat kiivaasti toisen ryhmän eli tuomarien ja esittelijöiden asiasta tietävää edustajaa kertomaan 44 valtuutetun plus muiden läsnäolijoiden kuullen, luottamuksella, ne minimiehdot, joilla tuomarit sopisivat vireillä olevan palkkariitansa oikeusministeriön kanssa.
En puhu mitään selkäänpuukottamisesta, yritys oli kelvoton, mutta surullisinta tai hupaisinta oli, että tuo kiista jälkimaininkeineen ei ollut yksityisen ja julkisen sektorin välillä, joka usein jakolinjana liiton sisällä nähdään, vaan julkisen alan sisänen.
Tästä päästiin yli, ja naarmut arpeutuivat aikanaan.
Edellisten kiistojen kanssa osin päällekkäin ja osin jälkeen valtuuskunnassa oli kausi, jossa eräs aktiivinen valtuutettu löysi ja nosti esiin lukuisia epäkohtia Lakimiesliiton toiminnassa yleensä ja hallituksen erityisesti. Kokoukset keskittyivät suurin osin keskusteluun näistä teemoista. Koska muut valtuutetut eivät juurikaan havainneet samoja ongelmia kuin mainittu valtuutettu, ajautui tilanne siihen, ettei leimautumisen pelossa hänen järkevillekään ehdotuksille löytynyt kannatusta.
Mutta keskustelua oli. Kannatusta löytyessä äänestyksiäkin.
Ehkä nykymeno on väritöntä ja mautonta. Ehkä se aiheuttaa äänestysprosentin laskua.
Jos siis aivan viime vuodet valtuuskunnan kokouksissa on ollut liian sopuisalta vaikuttanut kausi, aina niin ei välttämättä ole ollut.
Ehkä nykymeno on väritöntä ja mautonta. Ehkä se aiheuttaa äänestysprosentin laskua.
Niin ei tietysti tarvitse olla. Yhdysvalloissakin on saatu äänestysaktiivisuus nousuun. Marraskuissa välivaaleissa annettiin 114 miljoonaa ääntä. 31 miljoonaa enemmän kuin edellisissä.
Liitolla on opiskelijajärjestöjen ohella 28 jäsenyhdistystä. On itsestäänselvyys, etteivät niiden kaikkien intressit voi olla samoja. On itsestäänselvyys, että tuo tosiasia tarvitsee nostaa esiin vain kun se on välttämätöntä.
Toivon uudelta valtuuskunnalta rakentavan kriittistä otetta työssään.
Toivon uudelta valtuuskunnalta aktiivisuutta ja rakentavan kriittistä otetta työssään. Vastuullisessa työssään kaikki muistavat, että Lakimiesliitosta ei ole tarkoitus tehdä museota, mutta ei sitä ole tarkoitettu kullekin valtuuskunnalle kolmevuotiseksi kokeilulaboratorioksikaan.
Kestävyyttä.
Lue lisää Lakimiesliiton uuden valtuuskunnan kokoonpanosta.
Kirjoittaja on Lakimiesliiton entinen julkisen sektorin jäsen, hallituksen jäsen, koulutuspoliittisen valiokunnan puheenjohtaja, talousvaliokunnan jäsen, hallituksen puheenjohtaja ja liiton puheenjohtaja
