Kun Juha-Pekka Konttinen tuoreena ylioppilaana vammautui ja joutui pyörätuoliin, se merkitsi hänelle samalla ratkaisua uran valinnassa. Töölön sairaalassa hän tapasi tunnetun lakimiehen, joka oli tullut sinne lonkkaleikkaukseen ja pitkät keskustelut tämän lakimiehen kanssa saivat Konttisen vakuuttuneeksi: myös hänestä tulee juristi.
– Pyysin isääni hankkimaan oikeustieteellisen pääsykoekirjat. Aloin lukea niitä jo ollessani Käpylän kuntoutuskeskuksessa hoidettavana.
– Sitten sain havaita, ettei oikikseen niin vain mennä. Vasta kolmannella yrittämällä pääsin sisälle. Loppututkinnon suorittamiseen ei sitten mennyt kuin neljä vuotta.
Nykyään Juha-Pekka Konttisen aika kuluu vammaisten oikeuksien puolustamisessa. Hän työskentelee perus- ja ihmisoikeusjärjestö Kynnyksen lakimiehenä, ja erityisenä tehtävänään hän pitää YK:n vammaissopimuksen ratifioinnin edistämistä.
Kohtalokas onnettomuus
Juha-Pekka Konttinen on aina pitänyt vauhdista. Nuorena miehenä hän ajoi innokkaasti motocrossia, eivätkä edes toistuvat onnettomuudet saaneet häntä lopettamaan rakasta harrastusta.
Samana vuonna kun Konttinen kirjoitti ylioppilaaksi, hän oli jo ehtinyt voittaa kaksi Suomen mestaruutta. Syksyllä vuorossa olivat aika-ajot, jotka päättyivät ikävään kaatumiseen. Sen seurauksena syntyi pysyvä selkäydinvamma.
Pyörätuoliin joutuminen merkitsi nuorelle miehelle suurta elämänmuutosta. Vauhdikas, moottoriurheilun täyttämä elämä vaihtui kuntoutumisjaksoihin. Pyörätuolilla eteneminen oli jotain vallan muuta kuin moottoripyörällä päristely. Opinnot oikeustieteellisessä tiedekunnassa toivat hänelle kuitenkin uuden sisällön elämään.
– Opiskeluaikanani sain paljon tukea professori Antti Kivivuorelta, ja olen hänelle tästä tuesta edelleen kiitollinen. Kivivuori ohjasi lopputyötäni hienosti ja muun muassa leikkasi minulle lopputyöni aihetta koskevia lehtileikkeitä ja postitti niitä kotiini.
Konttisen lopputyön teemana oli virhe auton korjauksessa. Hän oli saanut tuntumaa aiheeseen jo työskennellessään opiskeluaikana virkamiesharjoittelijana kuluttajavalituslautakunnassa. Siellä hän painiskeli autoja koskevien sopimusasioiden kanssa, ja nämä ongelmat osoittautuivat paitsi visaisiksi, myös mielenkiintoisiksi. Myöhemmin Konttinen työskenteli kuluttajavalituslautakunnassa esittelijänä ja näki työssään autokorjaamobisneksen nurjan puolen.
Eräänä kauniina sunnuntaipäivänä Konttinen näki Helsingin Sanomissa Kynnys ry:n ilmoituksen, jossa järjestö etsi itselleen lakimiestä. Hän laittoi paperit sisään ja tuli valituksi – noin kymmenen hakijan joukosta.
– Vaikka Kynnys on vammaisten etujärjestö, ei lakimieheltä itseltään tietenkään edellytetty vammaisuutta. Ehkä tässä työssä on kuitenkin etua siitä, että olen omassa elämässäni joutunut kamppailemaan monien vammaisia koskevien epäkohtien kanssa, hän pohdiskelee.
YK:n vammaissopimus ratifioitava
Juha-Pekka Konttinen työskenteli aluksi Kynnyksen juridisessa neuvonnassa. Hän konsultoi niin Kynnyksen jäseniä kuin viranomaisiakin pääasiassa vammaispalvelulain soveltamisessa. Neuvontaa annettiin sekä puhelimitse että sähköpostitse.
Konttisen tehtäviin kuului myös oikaisuvaatimusten ja valitusten laatiminen. Niitä lähetettiin kuntiin, hallinto-oikeuteen ja aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti. Nykyisin Kynnyksen lakimieskunta on laajentunut jo neljä juristia käsittäväksi oikeudelliseksi osastoksi.
Pari vuotta sitten Konttisen toimenkuva muuttui, ja hän ryhtyi käyttämään osan ajastaan erityiseen VIKE-projektiin. Kysymyksessä on Kynnyksen ja Invalidiliiton yhteinen projekti, jota RAY rahoittaa. Asiantuntijajäsenenä projektissa on Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutti.
– VIKE-projekti pyrkii vauhdittamaan YK:n hyväksymän vammaissopimuksen ratifioimista Suomessa. Periaatteessa Suomi haluaa ratifioida sopimuksen, mutta jotta se voitaisiin tehdä, Suomen lainsäädäntö pitää saattaa yhteensopivaksi kyseisen sopimuksen kanssa. Allekirjoittamalla yleissopimuksen Suomi on sitoutunut edistämään aktiivisesti ratifointia eikä sopimuksen vastaisia lakeja voida enää allekirjoituksen jälkeen säätää.
Konttinen on edistänyt sopimuksen ratifioimista käymällä ulkoministeri
Alexander Stubbin puheilla, ja tämä lupasi olla asiasta yhteydessä sosiaali- ja terveysministeriöön. Myös eri puolueiden edustajia on tavattu ja heitä on informoitu lainsäädännön muuttamistarpeesta.
– Esimerkiksi kotikuntalaki on ristiriidassa YK:n vammaissopimuksen kanssa. Henkilö ei lain mukaan voi vaihtaa kotikuntaa, jos hän asuu laitoksessa tai palveluasunnossa.
– Samaten pakkokeinolainsäädäntöä pitää muuttaa, ennen kuin YK:n sopimuksen ratifiointi on mahdollista. Sopimuksessa sanotaan selkeästi, ettei vammaisuus saa olla vapauden riiston syy, mutta Suomen lainsäädäntö antaa mahdollisuuden riistää kehitysvammaiselta vapaus. Hänet voidaan siirtää suljettujen ovien taa, panna lepositeisiin, rauhoittaa lääkityksellä tai käyttää jopa pakkopaitaa.
Valvontaviranomainen tarpeen
Lakimies Juha-Pekka Konttinen näkee ongelmia myös suomalaisessa oikeuksien valvontajärjestelmässä.
– Jos vammaista syrjitään, voidaan asiasta tehdä poliisille tutkintapyyntö. Tämä on aika raskas proseduuri. Tarvittaisiin jokin kevyempi väylä, jossa valituksia voitaisiin käsitellä, siis syrjintälautakunnan tapainen elin. Poliisille päätyisivät tällöin vain kaikkein räikeimmät tapaukset.
– YK:n vammaissopimuksen voidaan katsoa edellyttävän kansallisen ihmisoikeusinstituution perustamista.
Työssään Kynnys ry:n lakimiehenä Juha-Pekka Konttinen on paneutunut perin pohjin myös vammaispalvelulakiin ja sen antamiin mahdollisuuksiin. Hän on selvitellyt vammaisten henkilökohtaisen avustamisen ongelmia ja pyrkinyt opastamaan vammaisia, jotta nämä osaisivat hakea lain mahdollistamaa henkilökohtaista avustajaa.
– Nykyäänhän kuntien pitäisi järjestää vammaisille henkilökohtaisia avustajia, mutta kunnissa ei oikein tiedetä, miten asiassa tulisi toimia.
Konttinen on ehtinyt mietiskellä myös vammaisten oikeuksia filosofiselta kannalta. Hän muistuttaa, että ennen vammaisia haluttiin ”hoitaa” ja he olivat eräällä tapaa hyväntekeväisyyden kohteina.
– Nykyään haluaisin korostaa, että vammaisille kuuluvat samat oikeudet kuin muille. Meidän olisi vain opittava paremmin vaatimaan oikeuksien toteutumista.
Työtään Kynnys ry:n lakimiehenä Konttinen pitää antoisana ja kiehtovana. Hän tuntee olevansa oikealla asialla puolustaessaan vammaisten oikeuksia ja opastaessaan näitä peräämään oikeuksiaan.
– Tämä työ on paljolti myös lobbaamista. Pyrimme vaikuttamaan kuntien ja valtion virkamiehiin sekä poliitikkoihin ja mediaan, jotta sitä kautta asiamme saisi myönteistä vastakaikua.
Konttinen käyttää suuren osan ajastaan vammaisten ja heidän järjestöjensä sekä kuntien sosiaalitoimen väen kouluttamiseen.
– Pyrimme laajentamaan koulutusta poliisin ja tuomioistuimen puolelle, mutta siellä ei aina välttämättä olla kovin innostuneita meidän tarjoamamme koulutuksen vastaanottamisesta. Kukaties siinä taustalla on jotain arvovaltakysymyksiä.
Entä onko lakimies Konttinen unohtanut ennen niin rakkaan harrastuksensa, moottoriurheilun?
– Ei suinkaan. Käyn edelleen katsomassa motocross-kilpailuja ja kuulun lajin tuomaririitoja käsittelevään vetoomusistuimeen. Sieltä asiat viedään edelleen urheilun oikeusturvalautakuntaan.
Konttisen motocrossharrastus on siis saanut juridisen lisämausteen.
