Vanhat laulut, tutut sävelet
Koulupoikana voitin varsin usein Linnanmäen huvipuiston pomminpudotuspelissä äänilevyjä, pääasiassa saksalaisia Elite Specialin niin sanottuja savikiekkoja, ja niitä soittelin veljeni veivattavalla gramofonilla. Yhden kappaleen nimi oli Alte Lieder, bekannte Melodien. Vanhat laulut, tutut sävelet.
Laulu tuli mieleeni porusta, mikä syntyi turvapaikanhakijoiden oikeusturvasta, kun lakimiesten palkkioita ja tehtäviä rajoitettiin, jätettiin aikaveloituskin pois.
Oikeusturva on vahva sana. Siihen on ollut aina helppo vedota, kun rahaa on saatava. Vaikka raha ei ole olennainen osa tehtävää, tai ei ainakaan pitäisi olla. Tätä kaikki asianosaiset noudattakoon.
Elettiinpä ennenkin. Oikeusturvakin toteutui nähdäkseni hyvin. Avustettiin vaikka ei olisi saanut avustajanmääräystä, eli ei saanut sitten penniäkään. Todettiin vain, että Pelastusarmeijalle meni juttu. Kymmenet vuodet näin jatkettiin ja asianajajat tyytyivät hovioikeuksien ja korkeimman oikeuden valituksissa pieniin “könttäsummiin”, jotka kuitenkin tulivat varmasti teitpä sitä tai tätä. Alioikeuksissa laskuja puolitettiinkin. Asia kuitattiin olankohautuksella ja hommat hoidettiin.
Tuntipalkkiot merkitsivät oikeusturvan auringonnousua, ikuista kesäaikaa ja valoisien iltojen myötä pidempiä työpäiviä.
Lakiasianajaja Benjamin Pantier sanoi Spoon River Antologiassa viisaasti: “Jatka hälinääsi, hullu maailma”. Yhdyn edellisen puhujan sanoihin.
