Mikäli sattuu työskentelemään lakimiehenä ortodoksisen kirkon palveluksessa, täytyy maallisen ja kirkollisen oikeuden lisäksi ymmärtää perusteellisesti myös kanonista oikeutta. Siinä korostuvat perinteet, joita ortodoksiseen uskontoon perehtymättömän ja sitoutumattoman on vaikea ymmärtää. Kanoninen oikeus on vanhin edelleen käytössä oleva oikeusjärjestelmä läntisessä maailmassa.
Ortodoksisen kirkon palvelukeskuksen lakimies, varatuomari Jari Rantala on perillä niin kaanoneista kuin ortodoksien elämästä ja perinteistä ylipäätäänkin. Ortodoksisen uskonnon hän on perinyt molemmilta vanhemmiltaan.
Kanoninen oikeus herättää maallikoissa toisinaan ihmetystä. Eikö pappien poliittisen aktiivisuuden ja naispappeuden kieltäminen ole ristiriidassa maallisten lakien kanssa?
– Ortodoksisella kirkolla on virallisesti oikeus noudattaa kanonista oikeutta, se on osa järjestelmäämme. Kaikki kirkon palvelukseen tulevat tietävät tämän etukäteen ja sitoutuvat siihen, sanoo Rantala.
Ei enää konkursseja
Rantala kiinnostui lakiopinnoista lukioaikana. Lapin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan ovet avautuivat toisella yrityksellä vuonna 1982. Siihenastisen elämänsä hän oli viettänyt Pohjois-Karjalan Nurmeksessa. Auskultoimaan hän palasi heti valmistuttuaan Pielisjärven tuomiokuntaan.
Ennen pestiään ortodoksisen kirkon parissa Rantala ehti tehdä yli 20-vuotisen uran osakkaana ja asianajajana rovaniemeläisessä Asianajotoimisto Laki-Forum Oy:ssä. Hän hoiti kaikenlaisia siviilioikeudellisia asioita lupa-asioista siviiliriitoihin, mutta aivan erityisesti häntä työllistivät konkurssi- ja saneerausasiat. Ja niitä 1990-luvun Suomessa piisasi. Yritysten konkursseja hän arvioi hoitaneensa noin 150 kappaletta.
– Tämänhetkinen taloudellinen kriisi ei ole lähelläkään samoissa mittapuissa kuin 1990-luvun lama aikanaan. Sitä lamaa siivottiin koko 90-luku vielä 2000-luvun puolelle asti.
Pitkät työpäivät ja kuusipäiväiset viikot kuuluivat Rantalan elämään kymmenen vuoden ajan.
– Voin sanoa, että tuli tehtyä töitä. Tahti oli uuvuttava niin fyysisesti kuin henkisesti.
Lopulta Rantala päätyi myymään osuutensa toimistosta nuorimmalle osakkaalle.
Sen jälkeen hän lomaili.
Eräänä päivänä tuli puhelinsoitto ystävältä, joka kysyi, että olihan Rantala huomannut, että Kuopiossa olisi ortodoksisen kirkon palvelukseen juristin paikka auki. Rantala päätti hakea paikkaa, vaikka asuikin vaimoineen Rovaniemellä.
– Tavoitteena oli päästä mahdollisimman toisenlaiseen työhön. En voinut kuvitella meneväni esimerkiksi tuomioistuimen tai syyttäjänlaitoksen palvelukseen työnkuvan lähekkäisyydestä johtuen, Rantala muistelee.
Sopivan kokoinen työmaa
– Täällä työilmapiiri on ihan erilainen, mihin aikaisemmassa elämässäni olin tottunut. Työhön liittyy paitsi eettiset ja moraaliset normit, myös pehmeyttä ja ymmärrystä, mitä ei löydy taloudellisten arvojen maailmasta.
Suomen ortodoksinen kirkko on Rantalan mukaan sopivan kokoinen työmaa. Keskushallinnon ja 24 seurakunnan asioiden hoitoon yhden juristin rahkeet riittävät vielä tällä hetkellä. Rantalan tehtäviin kuuluu muun muassa osallistuminen lakimiehenä kirkon keskushallinnon valvontatehtäviin seurakunnissa ja luostareissa. Niinpä hän seuraa, että myös Valamon ja Lintulan luostarit toimivat lakien mukaan ja noudattavat sääntöjä. Väärinkäytöksiin lakimiehen ei ole tarvinnut puuttua koskaan, vaan työ kohdentuu lähinnä ohjaukseen ja neuvontaan.
Rantala tekee usein myös yhteistyötä luterilaisessa kirkossa työskentelevien kollegojen kanssa.
– Olemme molemmat julkisyhteisöjä. Meillä on samat taloudelliset ja kiinteistönhoidolliset haasteet. Myös verotukselliset kysymykset ovat yhteisiä.
Talvisin elämä keskittyy työntekoon Kuopiossa, mutta kesäisin Rantala viettää paljon aikaa vaimonsa kanssa mökkeillen ja golfaten.
–Ajelemme triangelia Kustavin mökin, Pielisen mökin ja kotikaupunkimme Rovaniemen väliä.
Seurakunta kasvaa
Tällä hetkellä haasteita tuo kirkkoa koskeva hallintouudistus ja siihen liittyen hiippakuntien ja seurakuntien tulevaisuuden arviointi. Taloudelliset haasteet on otettava vakavasti, jotta pahoilta seuraamuksilta säästyttäisiin. Ortodoksisen kirkon kiinteistöistä suurin osa on rakennettu sodan jälkeisellä jälleenrakennuskaudella. Niitä on paljon etenkin Savossa, Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Lapissa, joissa seurakuntalaisia ei enää ole vanhaan malliin. Tällä hetkellä jo puolet kirkon jäsenistöstä kuuluu Helsingin hiippakuntaan.
– Nyt joudutaan vakavasti miettimään, mitä muuttotappioalueitten kirkollisille rakennuksille tulevaisuudessa tapahtuu.
Henkilöstökulut ovat myös merkittävä tekijä ortodoksisen kirkon menoissa. Mutta onneksi jäsenrintamalta kuuluu hyvää.
– Meillä kirkosta eroaminen ei ole ongelma. Päinvastoin: jäsenmäärä on kasvussa, Rantala iloitsee.
Teksti: Minna Huuhka
Kuvat: Sami Tirkkonen
