Hämeenlinnalaisen Vihervuoren, 54, kanssa keskustellessa voisi luulla, että vastapäätä istuu tietotekniikkaa opiskellut diplomi-insinööri: puheessa vilahtelee maallikolle vaikeita ICT-alan termejä.
ICT-liiketoiminta on Aina Groupin, Vihervuoren nykytyönantajan, toinen oksa. Se toinen on medialiiketoiminta eli ennen muuta ja vanhanaikaisemmin sanottuna Hämeen Sanomien julkaiseminen.
Varmuuden vuoksi. Kirjaimet ICT viittaavat viestintä- ja informaatioteknologiaan.
Isonveljen perässä oikeustieteelliseen
Hämeenlinnan lyseota, maineikasta poikakoulua, käyvä lukiolainen Matti Vihervuori päätti lopulta, siinä 1970-luvun alussa, pyrkiä lukemaan lakia.
– Merkitystä oli sillä, että veli jo oli oikeustieteellisessä, Vihervuori muistelee opiskelualan valintaansa. Kolme vuotta vanhempi Pekka Vihervuorihan työskentelee nyt KHO:n jäsenenä. Suvussa ja sen lähipiirissä on ollut muitakin juristeja. ???
Valintaansa ei Vihervuori ole katunut. Juridiikka kehittää ”selkeää päätöksentekotaitoa ja loogisuutta”. Ja sitä kautta ”pääsee eri aloihin kiinni”.
Helsingin yliopiston oikeustieteellisen opettajista Vihervuori muistaa yli muiden Matti Ylöstalon, siviilioikeuden professorin.
Kerran oli Vihervuori suullisessa tentissä arvon professorin luona hänen Ritarikadun-kodissaan. Suivaantuneena heti ensimmäisen yrittäjän huonosta osaamisesta Ylöstalo ajoi koko tenttijäryhmän ulos, eikä Vihervuori ehtinyt edes yrittää.
– Hän huusi vielä rappukäytävään, että sen Palmgren & Olssonin minä kyllä kuulustelen teiltä vielä kannesta kanteen. Tuo kirja oli kauppaoikeutta.
– Siihen aikaan oli yliopistolla vielä persoonallisuuksia.
Opiskelijakavereista Vihervuori muistaa mm. Heikki Halilan, Risto Airikkalan ja Kyösti Vihermaan. Itse hän oli osallistuja jo opiskeluaikanaan, pääfoorumeina Pykälä ja Hämäläis-osakunnan juristikerho.
Oikeustieteen kandidaatiksi valmistuttuaan Vihervuori halusi vielä auskultoida, mikä tapahtui Hauhon tuomiokunnassa, Hämeenlinnassa.
– Tiettyä johtamiskoulutustahan se on. Auskultointi antoi valmiuksia liike-elämäänkin, hän arvioi. Viitaten siihen, että käräjiä istuessaan nuori juristi joutuu tekemään itsenäisiä ratkaisuja.
Auskultointi-ajaltaan, joka osui 1979- ja 1980-luvun taitteeseen, Vihervuori muistaa käräjätuomari Kalervo Sukuran. Hänen kanssaan käydyt keskustelut kartuttivat nuoren juristin elämänviisautta.
Pankkiala veti juristeja
Työelämässä Vihervuori suunnisti kuitenkin pankkialalle.
– Totesin, että ainakaan tutkijaa minusta ei tule.
Hän valitsi tietoisesti Kansallispankin, KOP:n, joka sittemmin sulautui kilpailijansa SYP:n kanssa Meritaksi, joka taas kasvoi nyky-Nordeaksi. Isä-Aimo, yksi Hämeenlinnan ykkösvaikuttajia, kun oli säästöpankkimiehiä.
Matti Vihervuoresta oli parempi näyttää itselle ja muille, että pärjää omin avuin.
Kansallispankissa Vihervuori ehti työskennellä esimiesharjoittelijana Hämeenlinnassa, työsuhdeasiain konsulttina pääkonttorissa Helsingissä ja konttorin apulaisjohtajana Turussa.
– Pankkiala oli silloin erittäin suosittu juristien ja ekonomien keskuudessa.
Esikoinen oli perheeseen syntynyt jo perheenpään auskultointiaikana. Nuoren perheen muuttokuorma lastensänkyineen kulki kaupungista toiseen.
– Mutta tiesin, että pankinjohtajan ura on tällaista.
Sitten, vuonna 1987, Vihervuorelle tarjoutui mahdollisuus vaihtaa pankkialalta lehtialalle: siirtyä takaisin koulukaupunki Hämeenlinnaan ja aloittaa Hämeen Sanomien hallintojohtajana. Talossa, jonka toimitusjohtajana oma isä oli toiminut lähemmäs neljännesvuosisadan.
Kaverit pankkimaailmassa päivittelivät Vihervuoren loikkaa, sillä ala tuntui 1980-luvun jälkipuoliskon kiihkeän kasvun vuosina tosi tukevalle oksalle.
1990-luvun alussa sitten nähtiin, ettei tuo oksa ollutkaan niin tukeva.
– Minä pääsin nyt kysymään, että miltäs nyt kuuluu.
Pankkimaailman myllerryksiä Vihervuori pitää, taloushistoriaankin viitaten, vain ”normaalina yritystoiminnan kehityksenä”.
Sanomalehtitalon johtaminen taitolaji
Pankkimaailmassa saattaa Vihervuoren mielestä uhata näkökentän kaventuminen.
– Siihen ajatusmaailmaan kuuluu, että maailmassa on vain pankkiasiat.
Itse hän sanoo olevansa ”aina utelias uusille asioille”. Ja niin hän löysi itsensä keskisuuresta maakunnallisesta lehtitalosta. Maan vanhimmasta samalla nimellä ilmestyvästä suomenkielisestä sanomalehdestä, kuten Hämeen Sanomien legendaarinen päätoimittaja Allan Liuhala mielellään lausui.
Lehtitalolla oli ehkä sotien jälkeen hieman uneliaitakin vuosia. Mutta viimeistään 1970-luvulta on HäSa ollut ”kärkijoukossa omaksumassa uusia tekniikoita”.
– Tulin aika uuteen maailmaan, Vihervuori muistelee. Kotonakaan ei ollut hirveän paljon Hämeen Sanomien sisäisistä asioista puhuttu.
Hän kiistää joskus liikkeellä olleen luulon, että Vihervuoret olisivat olleet Hämeen Sanomien suuromistajia ja lehti milteipä heidän perheyrityksensä. Ammattijohtajana hän lehdessä koki työskennelleensä ensin hallintojohtajana vuoteen 2001 ja sitten viisi vuotta toimitusjohtajana.
– Omistuksemme oli aika marginaalinen.
Pankkialalta tullut mies ymmärsi pian sanomalehtialan ominaispiirteet.
– Siellä työskennellään toisaalta teollisuus- ja ja toisaalta palveluyrityksessä.
Voi tulla törmäyksiäkin, mikäli esimerkiksi tärkeästä ilmoitusasiakkaasta kirjoitetaan kriittisesti. Noinkin täytyy tarvittaessa tehdä: sananvapaus ja toimituksen itsenäisyys sitä edellyttävät.
Vihervuori toteaa, että sananvapauden ja aidosti kriittisen journalismin vaaliminen on edullista liiketoiminnallekin.
– Jotta lehden uskottavuus ja lukijoiden luottamus lehteen säilyy.
”On taitolaji” löytää tasapaino ilmoitusmarkkojen tärkeimmän tulonlähteen hankinnan ja journalismin harjoittamisen välille.
Kovat korvausvaateet tulossa meillekin?
1990-luvun laman seurauksena Hämeen Sanomat pantiin laihdutuskuurille käytännössä kaikkien maakuntalehtien tavoin. Tämä merkitsi vaikkapa sitä, että varhaisjakelun piirissä olevan alueen rajoja vedettiin sisään.
Hämeen Sanomistakin tuli selkeästi kahdeksan kantahämäläisen kunnan lehti.
Prosessia uudistettiin Kajamäenkin lehtitalossa niin, että esimerkiksi ilmoituspuolella myynti ja ilmoitusten tekninen valmistus liitettiin yhteen.
– Ilmoitusmyyjästä ja ilmoitusten valmistajasta tuli työpari.
Uusi tekniikkaakin auttoi: 1990-luvulla tulivat Mac-taittopäätteet niin ilmoitusmyynnin kuin toimituksen puolelle.
Varatuomari Vihervuori päätyikin tekemisiin tekniikan kanssa enemmän kuin juridiikan.
– Olen irrottautunut vuosien mittaan niin paljon lain soveltamisesta, että käytän mielelläni tarvittaessa ulkopuolisia asiantuntijoita, Vihervuori tunnustaa. Juridista apua on nopeasti saatavissa puhelimella, kun on oma verkosto.
Esimerkiksi sananvapauslain vaikutuksia Vihervuori toki on ehtinyt tarkkailla. Hänestä tuo vuoden 2004 laki ”selkeytti vastuukysymyksiä”.
Vihervuorella on myös näkemys siitä, olisiko Suomeen rantautumassa amerikkalaistyylinen rajujen korvausvaateiden kulttuuri silloin, kun mediassa kriittisesti käsitelty henkilö näkee rahastamisen mahdollisuuden.
– Uskon, että meidän oikeusjärjestelmässä ja lainkäytössä pidetään pää kyllä kylmänä. Taloudellisista intresseistä ei saa tulla ohjaava tekijä.
Esimerkiksi Hämeen Sanomien päätoimittajan on Vihervuoren mukaan tarvinnut perin harvoin vierailla haastettuna oikeussalissa. Enemmänkin on tullut eteen vaikkapa väittelynpoikasia ilmoitusasiakkaan kanssa siitä, missä määrin julkaisematta jääneen ilmoituksen aiheuttamat menetykset olisi korvattava.
– Lehtitalot ovat vetäneet tällaisissa tapauksissa tiukkaa linjaa, Vihervuori viestittää. Hänellä on Sanomalehtien Liiton hallituksen jäsenenä oiva kurkistuspaikka koko maankin lehdistöön.
Lähiympäristössä älyllistä askartelemista on tarvittu erinäisissä yhtiöjärjestelyissäkin. Hämeen Sanomien kyljessä sijaitseva lehtipaino yhtiöitettiin, ja sitten sen osake-enemmistö myytiin nykyiselle Suomen Lehtiyhtymälle, jonka omistaa Eero Lehti.
Myös lehden jakelu yhtiöitettiin.
Monimediakonserni ja virtuaalioperaattori
Kolmannen työurapolkunsa Vihervuori katsoo aloittaneensa 2006 Aina Groupissa, emokonsernissa, jonka pääkonttori sijaitsee Kajamäen lehtitalossa. Toimitiloja on myös Espoossa.
Ainan juuret juontuvat 1990-luvun loppuvuosiin, jolloin Hämeen Sanomat ja Hämeen Puhelin, paikallinen puhelinyhtiö, alkoivat lähentyä toisiaan.
– Hämeen Sanomat ryhtyi julkisella ostotarjouksella hankkimaan Hämeen Puhelimen osakkeita, Vihervuori muistelee yhtä konkreettista ensi askelta.
– Ymmärrettiin, että printtiviestin tarvitsee sähköisiä kanavia, ja sähköiset kanavat sisältöä. Toisaalta voimien keräämisellä haluttiin varmistaa, että omistus säilyy Kanta-Hämeessä.
Tätä kautta syntyi maakuntaportaalia ylläpitänyt Aina Oy. Nimi viittaa Vihervuoren mukaan siihen, että ”ollaan aina läsnä”.
Esikuvia ei juuri ollut.
– Emme löytäneet vastaavaa konvergenssiyhtiötä koko Euroopastakaan.
Uudessa olomuodossaan, konsernina, Aina on monimediakonserni. ????????????
– On hienoa olla kehittämässä uusia palvelukonsepteja ja liiketoimintamuotoja, Vihervuori sanoo. Vaikka pääsi hän jo Hämeen Sanomien aikoinaan johtamaan päätoimen ohella niin paikallisradiota kuin paikallis- ja kaupunkilehtiä ynnä luomaan maakuntaportaalia.
Vihervuori toimii Aina Group Oyj:ssä liiketoiminnan kehittämisestä ja tietohallinnosta vastaavana johtajana.
– Ei välttämättä juristin paikka, hän toteaa. Lisäten sitten, että tässäkin johtotehtävässä on ”kyettävä vetämään johtopäätöksiä”, ja siinä auttaa se juristin peruskoulutus.
Monen muun ohella Aina tai tarkemmin AinaCom Oy on niin sanottu virtuaalioperaattori. Siis operaattori, jolla ei ole omaa verkkoa, vaan joka vuokraa tätä nykyä DNA:n verkkoa.
– Yleistä Euroopassa, Vihervuori mainitsee järjestelystä.
– Meillä on hyviä substanssiosaajia. Parempi, etten minä sekaannu asioihin bittitasolla.
– Olemme huomattavasti joustavampi kuin kolme suurta, Vihervuori väittää viitaten Elisaan, Soneraan ja DNA:han.
Aina Groupin liikevaihto on satakunta miljoonaa euroa vuodessa, ja työntekijöitä löytyy runsaat 600. Suurin omistaja on Eläke-Fennia.
Onko lainsäädäntö pysynyt viestintätekniikan kehityksen kelkassa?
– Olen huono arvioimaan, Vihervuori sanoo. Lisäten sitten, että lainsäädäntö on nopeasti kehittyvällä alueella ”pakostakin reaktiivista”.
– Toivoisin siihen enemmän proaktiivisuutta.
Isä ja poika samassa valtuustossa
Vihervuorelle ei ole kuitenkaan riittänyt pelkkä leipätyö. Hän on ollut myös kunnallispolitiikan vaikuttaja: vuosikaudet Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen. Nämä postit ovat ”poikineet”, kuten mies ilmaisee, suuren joukon muita luottamustehtäviä.
1990-luvun alussa Matti Vihervuori istui kokoomuslaisena valtuutettuna isänsä kanssa peräti samassa valtuustossa. Isän valtuustovuosien määrä on Hämeenlinnan kaikkien aikojen suurin.
– Meitä yhdistää halu olla mukana päättämässä asioista, Vihervuori sanoo agronomi-isäänsä viitaten.
Matti Vihervuori kertoo taannoin kyllästyneensä eräiden työkaverien ainaiseen valitukseen kunnallisten päättäjien surkeudesta.
– Päätin, että tuohon kuoroon en lähde.
Vihervuori päätti itse pyrkiä vaaleissa kunnalliseksi päättäjäksi. Ja pääsi.
Hänen sosiaalinen osallistumisensa Hämeenlinnassa alkoi kyllä 1980-luvun jälkipuoliskon paluumuuton jälkeen oikeastaan HPK:sta, jonka taustajoukkoihin hän heittäytyi mukaan. Vihervuori oli myös perustamassa noihin aikoihin Hämeenlinnaan gourmet-klubia.
– Syntyi sidoksia, Vihervuori kuvaa. Ja tämä on taas vaikuttanut siihen, ettei ole isommin haluttanut enää havitella Hämeenlinnasta muualle.
Vihervuori on istunut HPK-edustusjääkiekko ry:n hallituksessa vuodesta 1988.
– Kyseessä on 2000-luvun menestynein suomalainen jääkiekkoseura, mies kehaisee.
HPK:n on pärjättävä pienemmällä budjetilla kuin eräiden muiden seurojen. Tämä on pakottanut käyttämään aivoja. Pelaajarekrytoinneissa eivät ratkaise Suuret Nimet. Vaan:
– Me hankitaan tietty roolipelaaja tietylle paikalle.
Vihervuoren liikuntaharrastus ei rajoitu HPK:n kotiottelujen uskolliseen seuraamiseen sikakatsomostaan kuulussa Rinkelinmäen jäähallissa. Mies pelaa itse leppoisaa seniorikiekkoa, seuranaan Sibelius Park Rangers. Talvella varatuomari myös hiihtää.
Kesäisin vetää golf.
– En ole golf-harrastuksen antanut kuitenkaan ryöstäytyä, se on pysynyt aisoissa, energinen bisnesjuristi myhäilee.
Musiikkikin kuuluu harrastuspiiriin. Yksi rakas lapsi on 1960-luvun populaarimusiikki, levynkeräilyineen kaikkineen.
– Sillä vuosikymmenellä tehtiin maailman parhaat kevyen musiikin kappaleet.
Viimeksi Vihervuori ilahtui löydettyään käsiinsä Hollies-yhtyeen levyharvinaisuuden.