Inspektorn på Siltala herätti ilmestyessään vuonna 1903 runsaasti huomiota. Teoksen ensimmäinen ruotsinkielinen painos myytiin loppuun parissa kuukaudessa.
Kuka olisi osannut tuolloin kuvitella, että kirjasta tehdään kaksi elokuvaa ja sitä esitetään vielä vuonna 2013 näytelmänä?
Isä aateloitu juristi ja poliitikko
Werner August Örn (1853–1913) syntyi Viipurissa, missä hänen isänsä toimi oikeuspormestarina.
Wernerin isä, Robert Isidor Örn (1824–1885) suoritti tuomarintutkinnon 1847 ja sai varatuomarin arvon 1849. Hän toimi Viipurin raastuvanoikeuden oikeusneuvosmiehenä viiden vuoden ajan ennen kuin hänet valittiin pormestariksi.
Robert Örn jatkoi edeltäjänsä aloittamaa Viipurin kehittämistä. Kaupunki valaistiin ja kauppa lisääntyi nopeasti Saimaan kanavan avauduttua 1856. Krimin sodan aikana hän onnistuneesti jakoi kaupungin porvareita koskevan sotilasmajoitusrasituksen. Viipurin porvarit olivatkin sangen tyytyväisiä Örniin ja lahjoittivat hänelle kiitokseksi 3 000 hopearuplaa 1861.
Örn edusti Viipuria porvarissäädyssä valtiopäivillä 1863–1864 toimien säädyn puheenjohtajana. Vuonna 1865 Örn siirtyi Viipurin pormestarin virasta kenraalikuvernöörin kanslian johtajaksi ja sieltä Senaatin oikeusosaston varapuheenjohtajaksi.
Robert Örn sai salaneuvoksen arvon 1874 ja hänet aateloitiin 1876. Urakehitys katkesi halvaantumiseen vuonna 1877.
Kaksoisrooli: juristi ja kirjailija
Myös poika Werner Örn päätyi opiskelemaan lakia ja eteni isänsä jalanjäljissä Viipurin kaupungin oikeuspormestariksi 1898–1907. Hän suoritti oikeustutkinnon 1880 ja sai varatuomarin arvon 1883.
Werner Örn kirjoitti kaksi romaania, molemmat salanimellä Harald Selmer-Geeth. Ensimmäinen oli edellä mainittu Inspektorn på Siltala (1903), toinen Min första bragd (1904). Kirjat kirjoitettuaan Werner Örn siirtyi Salmin tuomiokunnan tuomariksi 1907 ja toimi tehtävässä kuolemaansa saakka.
On arveltu, ettei Werner Örnin olisi enää kihlakunnan tuomarina voinut kirjoittaa edes salanimellä. Tarkkaa syytä kirjoittamisen lopettamiseen ei tosin tiedetä.
Esikoisromaani sai hyvän vastaanoton ja kohosi nopeasti aikansa merkkiteokseksi. Tekijää arvuuteltiin kovasti ja kirjoittajan uskottiin olevan joku kokenut kirjailija, sillä esikoisromaaniksi sitä pidettin liian hyvänä. Salaisuus säilyi kuitenkin vuoteen 1812 saakka.
Aarni Kouta suomensi teoksen 1912 nimellä Siltalan pehtoori. Samana vuonna tuli myös saksankielinen käännös Der Inspektor auf Siltala. Teoksesta julkaistiin seitsemäs suomenkielinen painos 1994.
Örnin toista romaania Min första bragd pidetään ensimmäisenä suomalaisena salapoliisiromaanina. Siitä otettiin vain yksi painos eikä teosta ole suomennettu. Siitä ilmestyi näköispainos 2003.
Kirja elää elokuvina ja näytelmänä
Siltalan pehtoori -teoksesta muodostui hyvin suosittu myös teatterisovituksena.
Se nähtiin ensimmäisen kerran ruotsinkielisenä alkuperäisversiona Helsingin Svenska Teaternissa. Ensi-ilta oli 13. tammikuuta 1913. Romaanin sovitti näytelmäksi runoilija Hjalmar Procopé. Werner Örn kuoli 4. syyskuuta 1913, joten periaatteessa hän olisi voinut olla esityksessä läsnä. Asiasta ei kuitenkaan ole tietoa.
Näytelmän ensimmäinen suomenkielinen esitys on vuodelta 1914. Sittemmin näytelmää on esitetty aina näihin päiviin asti. Siltalan pehtoori -romaanin tuorein dramatisointi on Arto Seppälän vuodelta 2003. Näytelmän viimeisin ensi-ilta oli 2012 Valkeakosken kaupunginteatterissa.
Romaanista tehtiin 1934 elokuva Siltalan pehtoori, jonka ohjasi Risto Orko. Hilja Jorman ja Olli Nuorron käsikirjoittama elokuva kuitenkin poikkesi alkuperäisteoksesta, mikä aiheutti närää etenkin suomenruotsalaisessa lehdistössä. Mutta elokuva teki alkuperäisteosta tunnetummaksi ja kirjan myyntiluvut kasvoivat. Suomi-Filmi tuotti 1953 romaanista toisen, Valentin Vaalan ohjaaman filmiversion Siltalan pehtoori. Molempia elokuvia esitetään vielä silloin tällöin televisiossa.
