Varatuomari, YLE:n ohjelmatoimen johtaja Atte Jääskeläinen:
Viestinnässä käynnissä suuri mullistus
Viestinnän digitalisaatio muuttaa alan perusrakenteita perusteellisesti. Internetin rooli nopeana uutisvälittäjänä korostuu. Viestinnän eri toimijat panostavat palveluihin, joissa yhdistyvät perinteiset sanomalehdistön sekä sähköisen viestinnän toimintamallit ja sisältöelementit. Markkinoiden väliset rajat hämärtyvät.
Nyt kun internet valtaa asemia mediana ja uutisvälineenä, rauhoitellaan, että eiväthän uudet keksinnöt ole ennenkään vanhoja medioita tappaneet. Sanomalehti säilyi radion keksimisen jälkeen. Vastaavasti radio ei kuollut TV:n syntymän myötä. Nyt rauhoittelu on kuitenkin osittain valheellista. Olemme viestinnässä suuremman mullistuksen keskellä, kuin itse nyt oivallammekaan. Se tulee vaikuttamaan kansallisen viestinnän toimintalogiikkaan ja rakenteisiin hyvin perusteellisesti.
Uutisen arvon romahtaminen ja agenttitalous
On ammattitoimittajia, joille maksetaan uutisten teosta kuukausipalkkaa. Heidän kanssaan tiedon tuottajina kilpailevat vapaaehtoiset, usein jopa ammattijournalisteja paremmin asiaan perehtyneet. He ovat jopa valmiita maksamaan siitä, että saavat julki sanottavansa.
On siirrytty sisällön niukkuudesta sisällön ylitarjontaan. Niukkuustekijäksi on vaihtunut kulutus ja kysyntä. Se merkitsee perusteellista muutosta siihen ”ekosysteemiin”, joka säätelee median sisältöjä ja journalistista työtä. Uutisen arvo myytävänä hyödykkeenä on romahtanut.
Internetiä imuroivat nyt hakukoneet, jotka pystyvät määritelmän mukaan tarjoamaan linkkikokoelmana kattavamman uutispalvelun kuin yksikään itse toimitustyönsä rahoittava media. Monissa maissa nämä toimijat ovat jo ottaneet internetissä johtavien uutispalveluiden aseman. Uutinen on annettu välikäsille, agenteille, kaupattavaksi ja kaupallisesti hyödynnettäväksi.
Yhdysvalloissa noin puolet internetin uutiskäytöstä kohdistuu sellaisiin palveluihin, joilla ei ole palveluksessaan juuri lainkaan toimittajia. Lehdistön perinteinen levikki laskee romahdusmaisesti, sanomalehtipaperin kulutus on pudonnut vuodessa kymmenen prosenttia.
Uutiset muuttuvat yhteiskunnassa käyttäjille ilmaisiksi. Uutiskanavasta televisiossa tai radiossa tuskin haluttaisiin maksaa. Ilmaisjakelulehdetkin ovat muuttuneet laadukkaammiksi. Testataanpa parissa maassa jo ilmaista kotiin kannettavaa laatulehteäkin.
Uutisia tuotetaan entistä harvemmissa paikoissa, yleensä vain kerran, koska ne vaeltavat tietoverkoissa paikasta toiseen salamannopeasti. Uutisen kaupallisen arvon suojaaminen vain tekijälle on käytännössä mahdotonta.
On näkemättä, mitä lopulta seuraa siitä, että ammattitoimittajan työn tuloksia ei voida tai edes haluta suojata internet-maailmassa tehokkaasti. On todennäköistä, että viestinnän rakenteet ehtivät peruuttamattomasti muuttua, ennen kuin tämän yhteiskunnalliset vaikutukset tulevat esiin. Kansainvälinen immateriaalioikeusjärjestelmä ei mitenkään pysy tämän muutoksen vauhdissa mukana.
Median perinteiset rahoitustavat joutuvat kyseenalaisiksi. Seurauksina ovat ammattijournalistien irtisanomiset perinteisessä mediassa. Mutta Google raportoi kymmenien prosenttien liikevoitosta. Google on media, maailman arvokkain brändi ja yksi maailman arvokkaimmista yrityksistä.
Kuluttaja on kuningas
Kehitys synnyttää vääjäämättä internetiin ja myös muihin medioihin itsepalvelumedian: kuluttaja on kuningas. Hän tuottaa itse sisältöjä, mutta myös määrää valinnoillaan ja teoillaan, mitä, missä ja miten mediaa käytetään.
Ja kun median käyttö muuttuu, muuttuvat myös sisällöt. Se aikakausi, jossa lehdistö ja pari keskeistä sähköistä toimijaa ylläpitivät yhtenäistä kansallista laatu- ja etiikkakäsitystä, on jo päättynyt.
Aiemmin alueellisesti jaetut yleisöt heimoutuvat internetissä uusin perustein, vähän samaan tapaan kuin aikakauslehdille on tapahtunut.
Omille mielipiteille ja asenteille haetaan kaikupohjaa samankaltaisesti ajattelevien keskuudesta maailmanlaajuisesti. Pahimmillaan tämä voi johtaa keskustelun katoamiseen, silmien ja korvien sulkemiseen vaihtoehtoisilta näkökulmilta ja oman maailmankatsomuksen kanssa ristiriidassa olevilta tosiasioilta.
Uutistoiminnan kellotaajuus tiivistyy. Uutistieto kerrotaan kaikille heti. Se ehditään syventää jo illan uutislähetyksessä ja internet-palveluissa ennen seuraavaa aamua. Silloin pöytä katetaan jo seuraavan päivän uutisille.
Uutisjournalismin vaatimukset toimittajille kasvavat. Vahvistettu perustieto ei enää riitä. Suoritus, johon joku muukin yltäisi, ei riitä. Rahaa toimittamiseen on käytössä todennäköisesti entistä vähemmän. Arvo yleisölle on luotava asioilla, jotka eroavat valtavirrasta, ovat poikkeuksellisia.
Tiedon hankinnan tilalle ja sitä täydentämään tulevat ymmärrys ja taito, asioiden yhteydet, esittämisen muoto ja medianomaisuus. Kutsuttakoon sitä tässä yhteydessä vaikkapa laaduksi: jotain suurempaa, jotain sellaista jolla on vaikutusta!
Internet on niin henkilökohtainen väline, että siellä tämä myös takana ollut sisältö on saatavilla ilmaiseksi. Toisaalta: Monia merkittäviä kokemuksia on viety maksukortin taakse, jolloin voittajia ovat olleet yleensä arvokkaan yksinoikeuden haltijat.
Markkinoihin ei pidä luottaa sokeasti
Internet vahvistaa myös Suomessa vahvimpien toimijoiden asemaa. Se tuo markkinalle uusia toimijoita, joilla on vahva kansainvälinen teknologinen perusta.
Se merkitsee perinteisten mediatoimijoiden kiihtyvää kilpajuoksua markkinalle, jossa sanomalehdistön, television ja radion perinteisten toimijoiden perustyökalut ja jakelutekniikat ovat samat: teksti, kuva, video, ääni ja näiden yhdisteleminen IP-protokollan mukaiseen jakeluun.
Yhä edelleen televisio, radio ja tekstitelevisio ovat päivittäisten kontaktien ja päivittäisen keskittyneen käytön määrillä merkittävästi suurempia medioita kuin internet. Mutta suunta ja sen vauhti ovat ilmeisiä: Tulevaisuuden uutiskilpailu käydään internetissä. Sen voittajan ratkaisevat yleisöt päivittäisillä valinnoillaan.
Viestinnässä kansallisten etujen turvaamisessa tarvitaan myös näkemyksellistä kansallista itsekkyyttä, joka turvaa kansallisen kulttuurin ja riippumattoman ja luotettavan tiedonvälityksen kehityksen.
Kun Yleisradion roolia tässä maailmassa määritellään, varoitan pitkäaikaisena taloustoimittajana suhtautumasta markkinoiden hyvään ohjaavaan voimaan viestinnässä sokean uskonnollisesti tai naiivin hyväuskoisesti.
