Lakimiesliiton sijoittumistutkimus tehdään kolmen vuoden välein aina edellisen kolmen vuoden aikana valmistuneista juristeista. Tutkimuksen toteutti Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö OTUS, joka on erikoistunut koulutusjärjestelmään ja sen toimintaan, koulutukseen sekä opiskelijoiden asemaan ja elämäntapaan kohdistuvaan tutkimukseen. Tutkimuksessa selvitettiin vuosina 2007–2009 ylemmän oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon suorittaneiden sijoittumista työelämään sekä opintojen kestoa ja opintojen aikaista työntekoa. Kysely toteutettiin pääosin sähköisessä muodossa maalis-huhtikuussa 2010. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 630 näinä vuosina valmistunutta juristia. Edellisen kerran tutkimus toteutettiin vuonna 2007, jolloin tutkimusjoukkona olivat vuosina 2004–2006 valmistuneet oikeustieteilijät.
Opintojen kesto pidentynyt, työssäkäynti viivästyttää opintoja
Oikeustieteilijöiden opiskeluajoissa on tapahtunut lievää nousua 5,8 vuodesta 6,2 vuoteen. Opintoaikojen piteneminen selittynee pitkälti tutkinnonuudistuksella, joka kannusti pitkään opiskelleita ja jo työelämässä olevia suorittamaan opintonsa loppuun. Vaikka keskimääräiset opiskeluajat ovat nousseet, on kokemus opintojen viivästymisestä hieman harvinaisempaa kuin aiemmin. Vastaajista 61 prosenttia katsoo opintojensa viivästyneen, kun vastaava osuus oli aiemmin 64 prosenttia. Viivästymisen kokemus luonnollisesti yleistyy opintojen pitkittyessä. Alle neljässä vuodessa valmistuneista 31 prosenttia koki opintojensa viivästyneen. Viralliseen viiden vuoden tavoiteaikaan verrattaessa monella oikeustieteilijällä näyttäisi siis olevan sitäkin kovemmat tavoitteet. Neljästä kuuteen vuotta opiskelleista puolet on sitä mieltä, että heidän opintonsa ovat viivästyneet ja yli kuusi vuotta opiskelleista näin ajattelevat lähes kaikki (91 prosenttia).
Opintojen aikainen työskentely nähtiin yleisimmin syynä opintojen viivästymiseen. Muita vaikuttaneita tekijöitä olivat tutkielman viivästyminen ja opiskelumotivaation puute.
Töihin opiskeluaikaisella työkokemuksella
Opintojen aikainen työssäkäynti on jatkanut kasvuaan. Koko tai lähes koko opiskeluaikansa lukukausienkin aikana työskennelleiden osuus on noussut 42 prosenttiin. Vastaavat osuudet olivat 37 ja 30 prosenttia vuosina 2007 ja 2004. Myös osan opiskeluajastaan lukukausienkin aikana työskennelleiden osuus on kasvanut. Vastaavasti ainoastaan kesäisin tai satunnaisesti lukukausien aikana työskenneltiin nyt aiempaa vähemmän. Opiskeluaikainen työnteko onkin nyt säännöllisempää kuin edellisissä selvityksissä. Vuoden 2007 selvityksen tapaan lähes tai koko opiskeluajan kestävä säännöllinen työskentely oli yleisempää naisilla kuin miehillä.
Oman alan työkokemusta opiskeluaikana kertyi valtaosalle (87 prosenttia) vastaajista. Sekä oman alan kokopäivätöissä (73 prosenttia) että osa-aikatöissä (42 prosenttia) olleiden osuudet olivat kasvaneet. Koulutusta vastaavan kokopäivätyön määrällinen kasvu näkyy myös, kun tarkastellaan opiskeluaikaisen oman alan työkokemuksen pituutta. Kokopäiväiseen työntekoon käytetty keskimääräinen aika nousi 13,8 kuukaudesta 15,4 kuukauteen. Nousu selittyy kuitenkin sillä, että vastaajien joukossa on muutamia huomattavan pitkään työskennelleitä, sillä työntekoon käytetyn ajan mediaani on pysynyt 10 kuukaudessa, samana kuin edellisessä selvityksessä.
Opintojen aikaisessa oman alan työnteossa on huomattavia yliopistojen välisiä eroja. Helsingin yliopistosta valmistuneilla keskiarvo on 18,5 kuukautta, kun Turusta ja Lapista valmistuneilla kokemusta on keskimäärin 12,4 kuukautta. Lapissa, jossa työnsaanti on perinteisesti ollut muita maakuntia vaikeampaa, työnteon määrä oli noussut jopa neljällä kuukaudella.
Opiskeluaikaisella, minkä tahansa alan työkokemuksella on suuri vaikutus valmistumisen jälkeiselle työllistymiselle. Merkitys näkyy esimerkiksi siinä, että useampi kuin joka kolmas vastaaja oli saanut ensimmäisen työpaikkansa työnantajalta, jonka palveluksessa oli työskennellyt jo opiskeluaikanaan. Työkokemus vaikutti myös työllistymisen nopeuteen valmistumisen jälkeen. Kun tarkastellaan sitä, kuinka moni sai töitä heti valmistuttuaan, nähdään selkeitä eroja: säännöllisesti lähes tai koko opiskeluajan työskennelleistä 79 prosenttia ja osan opiskeluajasta säännöllisesti työskennelleistä 66 prosenttia sai töitä heti valmistuttuaan. Vastaavasti opiskeluaikanaan satunnaisesti työskennelleissä heti työllistyneiden osuus laskee jo 30 prosenttiin ja ilman opiskeluaikaista työkokemusta olevilla 27 prosenttiin.
Kaiken kaikkiaan oikeustieteilijät työllistyivät nyt aiempaa nopeammin. 70 prosenttia sai töitä heti valmistumisen jälkeen, kun vastaava luku oli kolme vuotta aiemmin 57 prosenttia. Muutos johtunee siitä, että tutkinnonuudistuksen myötä valmistuneiden joukossa oli aiempaa runsaammin niitä, joille oli kertynyt oman alan työkokemusta jo opiskeluaikana tai jotka olivat jo valmistuessaan työsuhteessa.
Työllistymisen laatu
Vastavalmistuneiden lakimiesten työllistyminen on selvityksen perusteella varsin hyvää. Kokonaan ilman työpaikkaa vastaajista valmistumisen jälkeen oli jäänyt vain kaksi prosenttia, mikä on sama osuus kuin edellisessä selvityksessä.
Työllistyneistä 81 prosenttia koki ensimmäisen työpaikkansa vastaavan koulutustaan, kun vastaava osuus edellisessä selvityksessä oli 84 prosenttia. Lähes puolet (46 prosenttia) vastaajista työllistyy edelleen määräaikaisiin, kokoaikaisiin ja koulutusta vastaaviin töihin (vuonna 2007: 43 prosenttia). Vastaavasti pysyviin, kokoaikaisiin ja koulutusta vastaaviin töihin työllistyvien osuus on 32 prosenttia, joka on noussut viidellä prosenttiyksiköllä. Osa-aikaisten, koulutusta vastaaviin tehtäviin työllistyneiden osuus pysyi pienenä (3 prosenttia) ja lähes samana kuin edellisellä selvityskerralla. Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että työsuhteet ovat nyt hieman aiempaa pysyvämpiä.
Sukupuolten välillä on eroja laadullisessa työllistymisessä, sillä miehet työllistyvät naisia useammin pysyviin työtehtäviin. Edellisessä selvityksessä havaittu sukupuolten välinen ero laadullisessa työllistymisessä oli kuitenkin nyt kaventunut. Naisilla pysyviin, kokoaikaisiin koulutusta vastaaviin tehtäviin työllistyneiden osuus (27 prosenttia) oli hieman kasvanut ja miehillä vastaavasti laskenut (32 prosenttia). Määräaikaisiin, kokoaikaisiin koulutusta vastaaviin työtehtäviin työllistyneiden osuus oli laskenut sekä naisilla (49 prosenttia) että miehillä (46 prosenttia). Sukupuolten välillä oli eroja myös siinä, missä määrin vastaajat työskentelivät lakimiestehtävissä ensimmäisessä valmistumisen jälkeisessä työsuhteessaan. Miehistä suurempi osa työskenteli lakimiestehtävissä kuin naisista, ja tilanne on tässä suhteessa säilynyt ennallaan.
Suurin osa vastaajista koki työskentelevänsä nykyisissä työtehtävissään koulutusalallaan. Kaikista vastaajista 31 prosenttia koki työtehtäviensä vastaavan koulutusalaa jokseenkin hyvin ja 64 prosenttia täysin. Edelliseen selvitykseen verrattuna valmistumisvuosien välille oli kuitenkin syntynyt huomattavia eroja, sillä kolme vuotta työmarkkinoilla olleista selvästi suurempi osuus koki työskentelevänsä täysin koulutusalaa vastaavissa tehtävissä kuin aiemmin. Sen sijaan vuoden ja kaksi vuotta työmarkkinoilla olleiden joukossa koettiin nyt aiempaa useammin, että nykyiset työtehtävät vastaavat koulutusalaa vain jokseenkin hyvin. Vuonna 2008 voimaan tullut tutkinnonuudistus ja sen myötä noussut vastavalmistuneiden oikeustieteilijöiden määrä näyttävät siis vaikuttaneen siten, että tuolloin ja sen jälkeen valmistuneilla on ollut aiempaa useammin vaikeuksia löytää koulutusalaa vastaavia töitä. Myös talouden matalasuhdanne on saattanut vaikeuttaa työnsaantia omalla koulutusalalla.
Vastavalmistuneiden palkkataso on noussut
Ensimmäisen kokoaikaisen työpaikan keskiarvopalkka vastavalmistuneilla oli 2 890 euroa ja mediaanipalkka 2 900 euroa. Mediaanipalkka samoin kuin keskiarvopalkka ovat nousseet edellisestä selvityksestä 19 prosenttia, mikä kertoo siitä, että palkat ovat nousseet keskiarvon molemmin puolin. Vuodesta 2004 vuoteen 2007 mediaanipalkka oli noussut keskiarvopalkkaa kahdeksan prosenttiyksikköä enemmän eli aiemmin palkankorotukset kohdistuivat keskimääräistä hyvätuloisemmille.
Puolet vastaajista sai palkkaa 1 800–2 911 euroa kuukaudessa. Naisten keskipalkka oli 2 821 euroa mediaanin ollessa 2 800 euroa ja miehillä keskipalkka oli 3 039 euroa ja mediaani 3 000 euroa. Koko 2000-lukua tarkastellessa nähdään, että Lakimiesliiton suosituksen mukaista palkkaa saaneiden osuudet ovat vuosituhannen jälkipuoliskolla kasvaneet. Yksittäisten vuosien välistä vertailua hankaloittaa kyselyn toteutus kolmen vuoden välein, mutta tämä yleisempi nouseva trendi on selvästi nähtävissä. Palkkasuosituksen mukaista palkkaa vuosina 2007–2009 valmistuneista juristeista sai kuitenkin edelleen vain 24 prosenttia.
Työsuhteen tyypin mukaan tarkasteltuna määräaikaisissa, koulutusta vastaavissa kokopäivätöissä olevien palkat olivat nousseet pysyviä, koulutusta vastaavia kokoaikatöitä enemmän. Työnantajan mukaan tarkasteltuna valtiolla työskentelevien palkkojen kehitys oli ollut muita sektoreita suurempaa, joskin palkat valtiolla ovat edelleen alle keskitason. Aineiston perusteella on havaittu, että valtiolla määräaikaisia työntekijöitä on suhteellisen paljon ja valtio on suuri työllistäjä. Valtiolle työllistyy jopa reilun kolmannes vastavalmistuneista oikeustieteilijöistä, joten oletettavaa on, että valtion palkankorotukset selittävät myös määräaikaisten palkkojen nousua. Asianajotoimistoissa toimivat puolestaan olivat useammin pysyvissä, koulutusta vastaavissa kokopäivätöissä ja heidän palkkansa ensimmäisessä työpaikassa oli keskimääräistä korkeampi.
Lakimiesten tulevaisuudennäkymät
Valmistuneet oikeustieteilijät olivat avoimia erilaisille uravaihtoehdoille. Yli puolet suunnitteli vaihtavansa työpaikkaa, mikä onkin luonnollista, sillä suurin osa myös työskenteli määräaikaisissa tehtävissä. Reilu kolmannes piti mahdollisena uraa asianajosektorilla, tuomioistuinlaitoksessa tai työskentelyä ulkomailla. Vajaa neljännes pohti toisen tutkinnon suorittamista ja reilu neljännes oikeustieteellisiä jatko-opintoja. Uraa syyttäjälaitoksessa tai alan vaihtoa sen sijaan harkitsi vajaa viidennes.
Tiedot perustuvat Lakimiesliiton 2000-luvulla teettämiin vastavalmistuneiden oikeustieteilijöiden sijoittumisselvityksiin sekä Opetus- ja kulttuuriministeriön KOTA-tietokantaan.
Kiinnostus auskultointiin kasvanut
Auskultoineiden sekä parhaillaan auskultoimassa olevien määrät olivat laskeneet edellisestä selvityksestä.
Auskultoineiden tai auskultoimassa olevien määrä on nyt 18 prosenttia, missä on huomattava lasku aiempiin kyselyihin verrattuna (2007: 29 prosenttia ja 2004: 31 prosenttia). Tarkemmin tarkasteltuna nyt vastaajista 11 prosenttia (2007: 17 prosenttia) on auskultoinut ja 7 prosenttia (2007: 12 prosenttia) oli auskultoimassa kyselyhetkellä. Auskultointi on lähes yhtä yleistä naisilla kuin miehillä.
Kiinnostus auskultointia kohtaan on kyselyn perusteella kuitenkin kolmessa vuodessa kasvanut 47 prosentista 56 prosenttiin, joskin samalla on huomioitava, että myös ei-kiinnostuneiden osuus oli noussut kahdella prosenttiyksiköllä. Ilmiön taustalla lienee auskultointipaikkojen vähentyminen: vuonna 2005 auskultointipaikkoja oli yli 200, mutta vuoteen 2009 mennessä määrä on laskenut runsaaseen 150:een. Kehitys näkyy jo nyt siinä, että auskultointipaikkoja ei riitä kaikille halukkaille. Odotettavaa on, että paikkojen vähennys vaikuttaa jatkossa vielä enemmän, kun kiinnostusta kasautuu useammille ikäryhmille. Onkin merkillepantavaa, että jo nyt nuorilla juristeilla auskultointi on vähentynyt suhteellisesti enemmän kuin auskultointipaikkoja on vähennetty. Vaikuttaisi siltä, että auskultointi jää paikkojen vähetessä paitsi monelta tekemättä myös myöhäisempään vaiheeseen uraa, mikä korostaa nuorten lakimiesten vaikeuksia saada auskultointipaikka.
