Oikeustiede on jatkuvasti ollut niiden alojen joukossa, joihin on vaikeinta päästä opiskelemaan. Pääsykokeiden läpäisy vaatii edelleen satoja tunteja kovaa työtä ja onnistumista pääsykoehetkellä.
Kaksi kolmasosaa valmistuneista oli kuitenkin päässyt opiskelemaan jo ensimmäisellä hakukerralla, ja vain alle 10 prosenttia pääsi sisään vasta kolmannella tai sen jälkeisellä hakukerralla. Kaikki opiskelemaan päässeet eivät vastoin yleistä käsitystä käy valmennuskurssia. Kurssin käyneiden osuus oli silti suuri, 71 prosenttia.
Valinta siitä, mihin yksikköön oikeustiedettä haluttiin opiskelemaan, perustui suurella osalla hakijoista yksikön sijaintiin. Opiskelijaksi pyrkivät halusivat pysyä kotipaikkakunnallaan, heillä oli muita siteitä tulevaan opiskelukaupunkiin tai kaupunki vaikutti muuten kiinnostavalta paikkakunnalta. Yllättäen monet mainitsivat opiskeluyksikön valintaperusteeksi valmennuskurssien sijainnin. Opiskelijaksi haluavalla oli mahdollisuus osallistua vain yhteen yliopistoon tähtäävälle valmennuskurssille ja tämä määritti lopulta opiskelupaikkakunnan valinnan. Lapin yliopistoon päässeiden vastauksessa korostui valintakriteerinä muita selvemmin se, että opiskelija katsoi mahdollisuutensa päästä opiskelemaan hyväksi.
Uuden juristin heikkoudet ja vahvuudet
Vaikka Lakimiesliitto on tutkinut vastavalmistuneiden sijoittumista työelämään jo yli kymmenen vuoden ajan, on tutkimuksen osana vasta toista kertaa kysytty valmistuneiden kokemuksia opinnoista ja sen antamista valmiuksista.
Oikeustieteen opetukseen suhtauduttiin varsin kriittisesti, ja valmistuneet näkivät nykyisessä tutkinnossa monia ongelmakohtia. Opintoja kritisoitiin erityisesti liiasta massaluentopainotteisuudesta sekä siitä, että omaa suullista ja kirjallista juridista argumentaatiotaitoa pääsee kehittämään aivan liian vähän. Vastauksissa oli myös paljon sisäistä vaihtelua: useat kaipasivat enemmän lähiopetusta, mutta iso osa myös suurempaa vapautta tehdä opintoja itsenäisesti täysin omassa tahdissa tenttimällä.
Maisterit arvioivat koulutuksen antamat työelämään liittyvät valmiudet hyviksi perinteisissä juridiikkaan liittyvissä substanssiasioissa, mutta varsin heikoiksi monissa viestintään ja muihin työelämätaitoihin liittyvillä aloilla. Juristikoulutus kehittää hyvin tiedonhaku- ja ongelmanratkaisutaitoja, mutta vähäiset ryhmätyöt ja esiintymistä vaativat opintojaksot jättävät puutteita ihmistaitoihin.
Puutteelliset yrittäjyysvalmiudet niin tiedollisella kuin asenteellisella puolella näkyivät tutkimuksessa selvästi. Vaikka lakimiestutkinto on käytännössä ainoa vaihtoehto lakialan yrittäjäksi ryhtyvälle, ei koulutus juuri valmista yrittäjyyteen. Useissa vastauksissa toivottiin, että juuri yrittäjyydestä kiinnostuneille löytyisi oma, esimerkiksi lakitoimiston perustamiseen ja pyörittämiseen liittyvä valinnainen opintojakso. Esimerkiksi Asianajajaliitto on ollut huolissaan maakuntien asianajotoimistojen tulevaisuudesta, kun yhä useampi juristi työskentelee kasvukeskuksissa. Nuorille lakimiesyrittäjille löytyisi tulevaisuudessa töitä, mutta koulutuksen tulisi tarjota tähän paremmat valmiudet.
Työtä aiempaa vaikeampi löytää
Heikko taloudellinen tilanne näkyy myös valmistuneiden työllistymisessä. Vuonna 2013 valmistuneista maistereista 35 prosenttia oli ollut työttömänä valmistumisen jälkeen. Luvussa on kymmenyksen kasvu edelliseen vuoteen verrattuna. Erityisen hankala tilanne oli niillä, jotka eivät olleet hankkineet oman alan työkokemusta opiskeluaikanaan.
Kokemus vaikuttaa työllistymiseen
Opiskeluaikana hankittu oman alan työkokemus vaikutti merkittävästi valmistumisen jälkeiseen työn saantiin ja työllistymisen laatuun. Lakimiestehtäviin työllistyneillä oli opiskeluajalta keskimäärin 17 kuukautta osa-aikaista ja 8 kuukautta täyspäiväistä työkokemusta. Niillä, jotka eivät työllistyneet lakimiestehtäviin, oli keskimäärin vain viisi kuukautta työkokemusta ja niillä, jotka eivät olleet työelämässä, vain kolme kuukautta osa-aikaista oman alan työkokemusta.
Opintojen aikainen työskentely on yleistynyt huomattavasti viime vuosina, ja nyt valmistuneilla on kaksinkertainen määrä työkokemusta oman alan tehtävistä verrattuna kymmenen vuotta sitten valmistuneisiin. Opiskelijat olivat keskenään varsin erilaisessa asemassa työkokemuksen hankkimisen suhteen. Opiskeluaikaiset työt ovat keskittyneet vahvasti Helsinkiin, ja näin ollen kokemuksen hankkiminen on helpointa Helsingin yliopistossa opiskelevilla.
Eri toimialojen työllistävyys on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävästi. Asianajoala on kasvanut suurimmaksi yksittäiseksi toimialaksi työllistäen yhden kolmasosan vastavalmistuneista juristeista. Samaan aikaan valtion osuus on pudonnut lähes puolesta noin alle kolmasosaan. Muilla toimialoilla työllistävyyden vaihtelu on ollut vähäisempää.
Lupalakimiesjärjestelmä tyrmätään
Suuri yksittäinen erityisesti uusia juristeja koskeva uudistus oli laki luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista. Vuonna 2013 valmistuneet olivat ensimmäinen ikäluokka, joka ei voinut toimia oikeudenkäyntiavustajana lain tarkoittamissa tehtävissä suoraan valmistumisen jälkeen. 2013 alusta lähtien monissa työpaikkailmoituksissa alettiin hakea nimenomaan oikeudenkäyntiasiamieskelpoisuuden omaavia juristeja. Vastavalmistuneista juristeista 40 prosenttia koki järjestelmän vaikeuttaneen omaa työllistymistään, ja palaute sitä kohtaan oli tyrmäävää.
Teksti: Oikeuspoliittinen asiamies Eero Blåfield
