Toimittaja Susanna Reinboth julkaisi Lakimiesuutiset-lehden numerossa 3/2010 kirjoituksen, jossa hän arvosteli Valtakunnansyyttäjänviraston (VKSV) toimintaa (Uusi laki, Lex Oinonen). Kirjoitus vaatii eräiden tasapainottavien näkökohtien esiintuomista.
VKSV:ssä ei ole tehty päätöstä asiassa. Toimittaja lähestyi apulaisvaltakunnansyyttäjää haastattelupyynnöllä ja toimitti siihen liittyen eräitä esitutkinta-asiakirjoja tutustuttavaksi. Haastattelun teemana oli kysymyksessä olevan kansanedustajan syyllistyminen perättömään lausumaan viranomaismenettelyssä. Esimieheni pyynnöstä kävin asiakirjat lävitse ja ilmoitin mielipiteeni hänelle. Mielipiteeni on, että asiakirjat eivät osoita rikoksen tapahtuneen. Mielipiteeni on myös, että vastuuvapautta merkitsevä oikaiseminen oli joka tapauksessa täyttynyt. Tämä johtuu siitä, että poliisi lähetti sanotun esitutkinnan puitteissa lausumapyynnön kysymyksessä olevalle kansanedustajalle, jossa hänelle annettiin mahdollisuus lausua saaduista lisätiedoista. Tämä lausumapyyntö ja vastauksen antaminen siihen on esitutkintaan sisältyvä kuulustelu. Esitutkintaa voidaan jatkaa kirjallisessakin muodossa. Jos kuuleminen ei ole yhtäjaksoista, voi oikaiseminen tapahtua jossakin myöhemmässäkin tilaisuudessa. Vasta kuulemisen päättyminen siinä menettelyssä, jossa on annettu väärä tieto tai salattu jotakin, aiheuttaa sen, että perätön lausuma rikoksena täyttyy (HE 6/1997 vp). Muunlainen tulkinta on mielestäni vastoin rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vaatimuksia.
Lopuksi totean, että toimittajan artikkelinsa lopussa esittämä esimerkkitapaus on epämääräinen. Jos kuultava kuulustelussa perättömästi ilmiantaa jonkun pahoinpitelystä, syyllistyy kuultava rikoslain 15 luvun 6 §:ssä säädettyyn väärään ilmiantoon. Tämä on aivan toinen rikos kuin se, mihin toimittaja epäilee kansanedustajan syyllistyneen. Tähän säännökseen ei liity sellaista vastuunrajoitussäännöstä, josta on kysymys rikoslain 15 luvun 13 §:ssä.
Mika Illman
Valtionsyyttäjä
