Vauhdikkaan varatuomarin askel ei paina

Pari viime vuotta varatuomari Jukka Kauppila oli rasitusvammojen vuoksi pois juoksu­kisoista.

Kilpailukuntoon palattuaan hän voitti tämän vuoden maaliskuussa yleisurheiluveteraanien SM-halleissa 55-vuotiaiden 1 500 metriä ajalla 4.33,47. Sillä sijoittuu maailmassa kymmenen parhaan joukkoon. Muutama vuosi sitten Kauppila oli ikäluokkansa Suomen mestari kestävyysjuoksuissa kaikilla sileillä matkoilla 1 500 metristä maratoniin.

Veronkantoyksikön ylijohtajana varatuomari Kauppila aloitti tänä vuonna. Veronkantoyksikkö on verohallinnon valta­kunnallinen yksikkö, joka vastaa verojen maksamisen ja ilmoittamisen valvonnasta, maksuliikenteestä, perinnästä ja verovarojen kirjanpidosta sekä verovarojen tilittämisestä veronsaajille.

Veronkantoyksikön viisi alueyksikköä sekä Helsingissä sijaitseva ohjaus- ja ­kehittämisyksikkö työllistävät puolentuhatta suomalaista.

Ylijohtajan kalenteri täyttyy lähinnä kokouksista, ja niistä pääosa on vero­hallinnon johdon ja veronkantoyksikön neuvotteluja. Kymmentuntiset työpäivät eivät ole harvinaisia.

Stubbia sopii siteerata

Kestävyyslajit vaativat aina harjoittelua, mutta määrän ei tarvitse olla tolkuton. Kauppila laskee, että on viime vuosina juossut, pyöräillyt tai hiihtänyt keskimäärin 6,5 tuntia viikossa.

– Juoksu sopii kiireiselle ihmiselle, sillä sen voi järjestää tehokkaasti. Lenkille pääsee ulko-ovelta.

Kauppila kiittääkin Alexander Stubbia, joka on jossakin haastattelussa sanonut urheilevansa kahdeksan viikkotuntia. Eurooppaministeriä voi siteerata, kun kysytään, miten aika riittää juoksemiseen.

Juoksu on tehokas tapa huolehtia kunnosta. Kauppila kehuu myös juoksun sosiaalisuutta, sillä pitkät lenkit on mukava juosta tuttujen kanssa. Silloin pääkoppa tuulettuu.

– Lisäksi meissä kaikissa piilee kilpailuvietti, Kauppila jatkaa.

Hän yhdistää myös matkailun juoksuharrastukseen.

Vapaa-ajallaan Kauppila toimii myös kansainvälisen hiihtoliiton eli FIS:n teknisenä tarkkailijana. Yleisurheilun järjestö- ja seuratoiminnasta Kauppila on paljolti luopunut työkiireidensä vuoksi – ja urheiluhallinto muistuttaa liiaksi työtä.

– Olen alkanut itsekkääksi: vain urheilen.

Järjestötyötä haittaisi myös se, että Kauppilan virkahuone on Helsingissä ja koti Oulussa.

Uravalinta sattuman kauppaa

Jukka Kauppila syntyi Ylitorniolla 55 vuotta sitten ja kävi koulunsa Oulussa ja yliopiston Helsingissä.

Kauppila päättelee, että elämässä paljon tapahtuu sattumalta, myös hänen opiskeluvalintansa.

– Koulukaverin isä kehotti menemään kansalaisopistoon oikeustieteellisen valmennuskurssille. Siihen mennessä olin oppinut rakennuksilla ja konepajalla apumiehenä, että tälle ruumiinrakenteelle sopivat sisätyöt.

Kauppilaa saaneekin luonnehtia linnun­luiseksi: 183-senttinen mies painaa 62 kiloa.

Kauppila valmistui neljässä vuodessa oikeustieteiden kandidaatiksi. Jo opiskelu­vuosinaan hän teki alan töitä, mutta niin sanottu opiskelijaelämäkään ei jäänyt vieraaksi. Sattuma saneli myös Kauppilan suuntautumisen opinnoissa. Kun hän auskultoi käräjillä, tulevana urana siinsi poliisihallinto.

– Kerran lounaspöydässä pari kokenutta lakimiestä sanoi, että jos olisivat nuoria, menisivät verohallintoon. Ihmettelin, että eihän juristi verotuksesta mitään ymmärrä. Nämä vanhemmat sanoivat, että ei sinun tarvitsekaan, kyllä ne naiset osaavat. Tämä on pitänyt paikkansa.

Verohallinnon kehittäjä

Kauppila kutsuu verohallintoa dynaamiseksi toimijaksi ja pitää juridiikkaa mielenkiintoisena.

– Lakimies kohtaa elämän koko kirjon, ja verojuridiikka käsittelee elämän ilmiöitä laidasta laitaan. Verotus on kiinteä osa yhteiskunnan ja ihmisten toimintaa.

Hän täsmentää, että ei nykytyössään ole niinkään juristi, ei ainakaan syvällinen asiantuntija verojuridiikassa.

– Hallintoylilääkärinkään ei enää pidä tarttua leikkausveitseen.

Varatuomari luonnehtii suomalaisten suhtautuvan yhteiskuntaan ja sen asettamiin velvollisuuksiin myönteisesti. Verotus yhteiskunnan toiminnan ja rahoitushuollon kannalta ymmärretään ja hyväksytään yleisesti.

Kauppila on ollut kehittämässä verohallinnon rakenteita. Samankaltaista tehostamista hän on jo vuosikymmenet odottanut kuntakentältä.

Jos aikaa riittäisi töiltä ja juoksulta, Kauppila lukisi mieluusti. Toistaiseksi laji on ollut historia. Sotahistorian väkivaltaisuus on alkanut miestä tympiä, mutta ­organisaatiokuvaukset kiinnostavat. Ruotsalaisen Peter Eklundin tuotannon hän on lukenut likimain kokonaan, osan alku­kielellä.

– Vaimoni suosituksesta olen alkanut lukea kotimaista nykykirjallisuutta, kuten Rosa Liksomin Hytti nro 6 ja Sofi Oksasta. Molempien maailmat puhuttelevat.

Keski-iässä kilpakentille

Jukka Kauppilan juoksu-ura katkesi toistuviin hengitystiesairauksiin jo 16-vuotiaana. Sittemmin hän kehitti luontaisesti hyvää hapenottokykyään hölkkäämällä pari, kolme kertaa viikossa.

Ensimmäisen maratoninsa Kauppila juoksi 1981, Helsinki City Marathonin.

Lakimiesliiton SM-maratonkisasta hänellä on hopea vuodelta 2005 ja kulta vuodelta 2006.

Juuri tuolloin – eli vasta 49-vuotiaana – Kauppilan harrastus muuttui juoksuharjoitteluksi. Vuodesta 2006 hän on aktiivisesti kilpailut yleisurheilun veteraanikisoissa.

– Esimerkiksi golf ei ole minun juttuni. On minulla green card, mutta golfia harrastan vain sosiaalisena lajina harvakseltaan, en edes vuosittain, hän vertaa.

Urheilijan on tasapainoiltava treenin ja palautumisen kanssa. Kauppila sanookin olleensa vammojensa takia haastava asiakas monelle lääkärille ja fysioterapeutille.

Mies ei varsinaisesti keräile maratoneja, vaikka niitä onkin kertynyt jo noin 40. Ulkomailla hän on juossut maratonin Berliinissä, Budapestissä, Lanzarotella ja Tukholmassa.

– Tyydytän kilpailuviettini nykyisin lyhyillä matkoilla. Jos juoksee maratonin tosissaan, palautuminen vie kuukauden.

Viimeksi Kauppila juoksi Oulussa Terwamaratonin 26. toukokuuta. Se oli hänelle vauhtikestävyysharjoitus, kun mies toimi kolmen tunnin maratonjäniksenä (2.58.47). Samana päivänä veteraanien SM-maratonilla Valkeakoskella M55-sarjan voittoaika oli 3.11.25.

Seuraavaksi Kauppila aikoo juosta maratonin Kankaanpäässä, 20. lokakuuta.