Velkajärjestelyt tuomioistuimissa
Velkajärjestelyn saaneilla velallisilla on vähemmän velkaa ja enemmän velkasuhteita kuin 1990-luvulla. Pääosa velkavastuista koostuu useimmiten kulutusluotoista. Maksukyky on heikentynyt ja yhä useampi velallinen saa kaikki velkansa anteeksi. Enemmistö velallisista on työelämän ulkopuolella.
Muun muassa nämä tiedot sisältyvät Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuun Muttilainen, Vesa: Velkajärjestelyt tuomioistuimissa. Velalliset ja maksuohjelmat vuonna 2005. OPTL:n tutkimustiedonantoja 75.
Tutkimuksessa on tarkasteltu ensi kertaa 2000-luvulla velkajärjestelyn saaneita velallisia ja heille vahvistettuja maksuohjelmia. Asiaa ei siis ole tutkittu sen jälkeen, kun velkajärjestelyyn pääsyä helpotettiin vuonna 2003.
Tutkimus perustuu tietoihin 565 velkajärjestelyasiasta. Aineisto on koottu kaikista maamme käräjäoikeuksista vuoden 2005 lopulla.
Kulutusvelkojen merkitys lisääntynyt
Velkajärjestelyn saaneilla velallisilla on keskimäärin 47 000 euroa velkaa ja 12 velkasuhdetta. Noin 40 prosentissa tapauksista pääosa veloista on kulutusluottoa ja yli neljänneksessä tapauksista yritysvelkaa. Vain neljä prosenttia velallisista on antanut asuntonsa velan vakuudeksi.
Vuosina 1997–2005 velkojen reaalinen määrä lähes puolittui, mutta velkasuhteet lisääntyivät. Vakuudettomien tavallisten velkojen merkitys on kasvanut vakuusvelkojen kustannuksella. Kulutusvelat muodostavat entistä useammin pääosan veloista. Asuntovelallisten ja takaajien osuus velallisista on supistunut.
Vuonna 2005 noin neljänneksellä velallisista oli jotakin varallisuutta velkajärjestelyä hakiessaan. Varallisuuden arvo oli keskimäärin 950 euroa. Velallisten nettotulot olivat keskimäärin 760 euroa ja kokonaismenot 750 euroa kuukaudessa. Varallisuus ja tulot ovat vähentyneet selvästi vuodesta 1997. Menotkin ovat hieman pienentyneet.
Yhä useampi saa velkansa anteeksi
Velallisista 57 prosenttia kykenee maksamaan velkojaan joko tuloillaan tai varallisuuden realisointituotoilla. Velkojaan maksavaa velallista kohden maksukertymä on keskimäärin lähes 6 700 euroa tai 10 prosenttia veloista. Koko tutkimusaineistossa molemmat luvut jäävät selvästi pienemmäksi, koska suuri osa velallisista ei maksa lainkaan velkojaan.
Velkajärjestelyssä velallisen tulot maksuohjelman ajalta ovat tärkein rahan lähde. Tuloillaan velkoja maksavien velallisten maksuvara on keskimäärin 130 euroa kuukaudessa Kaikkia velallisia kohden laskettuna keskimääräinen maksuvara alenee lähelle nollaa. Maksuvara tarkoittaa velkojen lyhentämiseen käytettävää rahasummaa, joka tuloista jää jäljelle menojen vähentämisen jälkeen.
Velallisten maksukyky on heikentynyt selvästi 1990-luvulta 2000-luvulle. Velkojaan maksavien velallisten osuus on vähentynyt ja entistä pienempi osa veloista tulee maksettua. Velkojaan maksamattomien velallisten osuus on lähes kaksinkertaistunut.
Tavallisten velkojen maksuohjelmat kestävät keskimäärin viisi vuotta. Joka kahdeksas ohjelma on vahvistettu alle viideksi vuodeksi. Nykyisin aikaisempaa suurempi osa maksuohjelmista kestää alle viisi vuotta.
Neljä viidesosaa maksuohjelmista on asianajajien tai muiden lakimiesten valmistelemia. Talous- ja velkaneuvojat puolestaan valmistelevat lähes 90 prosenttia velkajärjestelyhakemuksista. Molemmat osuudet ovat kasvaneet vuodesta 1997.
Vain kolmannes velallisista on töissä
Velkajärjestelyssä niukka enemmistö velallisista on miehiä. Keski-ikä on 49 vuotta. Yksinasuvien osuus kohoaa yli puoleen velallisista. Kolmannes velallisista on töissä ja kaksi kolmesta työelämän ulkopuolella. Työttömien osuus on 30 prosenttia. Aikuisväestöön verrattuna velkajärjestelyssä on runsaasti keski-ikäisiä, yksinasuvia ja yksinhuoltajia, heikosti koulutettuja ja työttömiä.
Velallisten rakenne on muuttunut vuosina 1997–2005. Etenkin yksinasuvien ja työelämän ulkopuolella olevien henkilöiden osuus on kasvanut. Velallisten sidokset yritystoimintaan ovat vähentyneet, mutta entisten yrittäjien osuus on pysynyt samana.
Velallisten tilanne velkajärjestelyssä näyttää nykyisin synkemmältä kuin 1990-luvulla. Hakijoiden määrän vähennyttyä jäljelle ovat jääneet vain kaikkein heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevat velalliset. Talouslama 1990-luvulla ajoi velkajärjestelyn hakijoiksi runsaasti myös parempiosaisia velallisia. Nykyisen kaltaisissa taloudellisissa oloissa näiden velallisten velkaongelmat ovat ratkaistavissa yleensä neuvottelemalla velkojien kanssa.
Velkajärjestelyyn yhä vähemmän hakijoita
Yksityishenkilöiden velkaongelmien korjaamiseen tarkoitettu velkajärjestelylaki tuli voimaan vuonna 1993. Tähän mennessä velkajärjestelyä on hakenut noin 90 000 henkilöä.
Vuonna 2006 tuomioistuimiin saapui 3 700 uutta velkajärjestelyhakemusta. Määrä on noin kuudenneksen vähemmän kuin vuonna 2005. Hakemusten vuosittainen määrä oli suurimmillaan 1990-luvun puolivälissä noin 14 000.
Julkaisun voi tilata Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta puh. 010-36 65355
Julkaisu on kokonaisuudessaan laitoksen verkkosivuilla: http://www.optula.om.fi/38700.htm