Korkein oikeus on ottanut tuoreessa ratkaisussa kantaa tahallisuuden alarajaan niin sanotussa venäläinen ruletti -tapauksessa. Lopputulos ei yllätä lain esitöitä ja oikeuskirjallisuutta tuntevia. Sen sijaan ratkaisu herättää kysymyksen siitä, onko tahallisuussääntely kestävällä perustalla.
Tausta
Ratkaisun KKO 2013:82 tapahtumainkulku oli seuraavanlainen: A:lla oli kaasurevolveri, jonka patruunarullassa oli ollut yksi patruuna. Hän oli laukaissut kaksi kertaa revolverin lähietäisyydeltä kohti B:n otsaa. A oli ennen kumpaakin laukaisua pyöräyttänyt sattumanvaraisesti patruunarullaa. Lisäksi hän oli kahden eri pyöräytyksen jälkeen laukaissut aseen osoittaen sillä omaa ohimoaan.
Lopuksi A oli tietoisesti siirtänyt patruunarullaa niin, että patruuna oli ollut iskurin kohdalla, ja osoittanut aseella B:n päähän. A:n laskiessa aseen ja alkaessa vapauttaa iskuria ase oli lauennut ja luoti oli osunut seinään. B:lle oli aiheutunut lievä vamma seinään osuneesta luodista kimmonneesta palasesta.
Kysymyksenasettelu
A:lle vaadittiin rangaistusta tapon yrityksestä. Hänen ei kuitenkaan väitetty tarkoittaneen aiheuttaa B:n kuolema (tarkoitustahallisuus) tai pitäneen B:n kuolemaa tekonsa varmana seurauksena (varmuustahallisuus). Sen sijaan kysymyksenasettelu koski sitä, oliko A pitänyt tekonsa varsin todennäköisenä seurauksena B:n kuolemaa (todennäköisyystahallisuus).
Korkeimman oikeuden vastaus oli kielteinen, ja syyte tapon yrityksestä hylättiin. Sen sijaan hänet tuomittiin laittomasta uhkauksesta ja vaaran aiheuttamisesta sekä käräjäoikeuden hänen syykseen syytekohdissa 1 ja 2 lukemista ampuma-aserikoksesta ja lievästä pahoinpitelystä yhteiseen 1 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistukseen.
Tahallisuusarvio
Korkeimman oikeuden perustelut ovat yllättävän niukat, kun ajatellaan tapauksen rikosoikeudellista kiinnostavuutta. Perusteluiden niukkuutta selittää kuitenkin se, että lopputuloksen kannalta keskeinen näytönarviointi löytyy hovioikeuden perusteluista. Tiivistetysti voidaan todeta hovioikeuden pitäneen uskottavana sitä, että A ei ollut aseen laukaistessaan voinut tietää, missä kohdassa patruunarullaa patruuna oli laukaisuhetkellä ollut.
Tästä näytöllisestä premissistä voidaan perustellusti päätyä siihen, että seurauksen syntyminen eli B:n kuolema olisi ollut epätodennäköisempi vaihtoehto kuin se, että A:n menettely olisi aiheuttanut B:n kuoleman. Korkein oikeus välttää tilastomatemaattisen käsitteistön käyttämisen, mutta voidaan lähteä siitä, että kuoleman todennäköisyys on ollut tällaisella näytöllisellä premissillä 1/6. Tämä seurauksen syntymisen objektiivinen todennäköisyys ei ymmärrettävästi riitä täyttämään todennäköisyystahallisuuden edellyttämää varsin todennäköiseksi mieltämistä: tahallisuus edellyttää sitä, että seurauksen syntymistä eli B:n kuolemaa on pidettävä todennäköisempänä kuin seurauksen syntymättä jäämistä.
OTT, VT Jussi Tapani toimii rikosoikeuden professorina Turun yliopistossa. Tapanin tutkimus kohdistuu laaja-alaisesti rikosoikeuden eri osa-alueille, ja hän on tutkinut muun muassa rikosoikeuden yleisiä oppeja ja talousrikoksia. Jussi Tapani on kirjoittanut useita kirjoja ja artikkeleita rikosoikeuden alalta.
