Venäjä elää muutosten aikaa

Vaikka Venäjää arvostellaankin paljon, Venäjän lainsäädännön tilanne pitäisi muistaa suhteuttaa historiaan. Esimerkiksi yksityisomaisuuden käsite, joka on meille itsestään selvyys, on tuotu juridisena määritelmänä Venäjälle vasta vuonna 1991.
Venäläinen juridinen ajattelu perustuu asianajotoimisto Castrén & Snellmanin asianajajan Heidi Paalanen-Koevin mukaan yleiseurooppalaiseen oikeudelliseen perinteeseen. Toisaalta venäläiset ovat taitavia neuvottelijoita ja osaavat myös käyttää hyväkseen maahansa kohdistuvia eksoottisia ennakkoluuloja.

– Jos suomalainen toimija törmää asioihin, jotka tuntuvat hänestä omituisilta tai epäoikeudenmukaisilta, silloin on hyvä selvittää, onko kyse jostain Venäjän erityissäännöksistä vai yrittääkö neuvottelukumppani vain vedättää, Paalanen-Koev sanoo.

Venäläinen tuomioistuinlaitos jakautuu kahteen haaraan, joista toinen on yritysten välisiin kiistoihin keskittyvä arbitraatiotuomioistuimet ja toinen yleiset alioikeudet. Asioiden erottamisella eri kanaviin on tavoiteltu tehokkuutta vähän samaan tapaan kuin meillä tekeillä olevassa käräjäoikeusuudistuksessa, jossa osa käräjäoikeuksista keskittyy liikejuridiikkaan.

Alioikeuksista nopeita päätöksiä

– Vaikka onkin tosiasia, että venäläisen tuomioistuinlaitoksen toimintaan liittyy tiettyä tehottomuutta, käsittelyajat ovat erittäin nopeita verrattuina esimerkiksi meikäläiseen prosessiin. Tästä kertoo se, että Suomessa eräänkin kiistan käsittelyn aikana kollegani onnistui saamaan kaksi lasta kenenkään huomaamatta…, Paalanen-Koev sanoo.

Venäjän oikeusjärjestelmä on alioikeuksista lähtien valitusmahdollisuuksineen kolmiportainen. Joku on todennut, että se mitä tulee alioikeuksista, on aikamoista arpapeliä, mutta toisaalta oikeusvarmuus paranee ylemmissä tuomioistuimissa.
Riidoissa on myös kyse siitä, kuinka rohkeasti tuomioistuimet uskaltavat ottaa roolin asianratkaisijana. Riippumattomuus luo uskoa oikeusjärjestelmän toimintaan. Erityisesti isommissa kaupungeissa tuomioistuimet ovat ottaneet roolinsa, mutta pienemmissä kaupungeissa ne toimivat edelleen hallinnon jatkeena.

Uuden lainsäädännön vakiintuminen ottaa aikansa

Korruptio on saanut paljon palstatilaa, mutta Paalanen-Koev sanoo nähneensä, että asiassa on menty paljon eteenpäin. Tähän vaikuttaa osaltaan se, että bisneksen edellytykset Venäjällä ovat muuttuneet paljon.

Muutoksista huolimatta strategiset toimialat, kuten energia- ja kaivannaisteollisuus, ovat valtion kontrollissa eikä niillä voi tehdä mitään sopimatta valtion kanssa. Pääosa teollisuudesta ja kauppa ovat sen sijaan vapaata pelikenttää.

– Venäjällä on saatu luoduksi paljon uutta lainsäädäntöä, mutta menee aikaa ennen kuin se saadaan käytännössä testatuksi ja oikeudellista ajattelua ja läpinäkyvyyttä juurrutetuksi. Ongelmallisimpia alueita ovat varmasti verotus ja tullaus, joissa säännökset ovat lakiteknisesti hankalia ja tulkinnanvaraisuuksia on edelleen, vaikka niitä yritetäänkin karsia.

Venäläisissä lakipalveluissa suuri hintahaitari

Venäläiset asianajomarkkinat voidaan Paalanen-Koevin mukaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään. Markkinoilla toimii monia monikansallisia, usein amerikkalais- tai englantilaispohjaisia toimistoja. Mukana on myös kansallisia toimistoja.

Eniten Venäjän markkinoilla on venäläisiä toimistoja. Venäläisten yritysten kasvun myötä yritykset ovat alkaneet käyttää ulkopuolisia lakipalveluita. Vanhastaan venäläisyrityksissä on käytetty omia juristeja eikä ulkopuoliseen apuun ole niinkään turvauduttu. Johtamiskulttuurissa on vieras ajatus, että strategisesti merkittävistä asioista keskusteltaisiin jonkun ulkopuolisen kanssa.

Ulkomaisten toimistojen hintataso on jonkin verran korkeampi kuin venäläisten, mutta toisaalta venäläisten toimistojen hintahaitari on suuri. Huipputoimistojen juristit ovat monesti opiskelleet amerikkalaisissa, englantilaisissa tai muissa eurooppalaisissa yliopistoissa ja he ovat kielitaitoisia. Juridiikka on venäläisissä yliopistoissa yksi suosituimmista oppialoista.

Venäjän kiivaasti kehittyvän lainsäädännön seuraamiseksi on välttämätöntä seurata nettipohjaisia lakitietokantoja. Toisen kilpailevan lakitietokannan logona on kuvaavasti pelastusrengas, joka pitää ammattilaista pinnalla.

Paalanen-Koevin mukaan on tavallista, että juristit Venäjälläkin erikoistuvat esimerkiksi rikosasioihin tai perhe- ja perintöasioihin tai liikejuridisiin kysymyksiin. Venäjällä on paljon yhden hengen toimistoja, joiden perustaja on aiemmin usein toiminut viranomaisena ja jolla on näin ollen hyvät suhteet ja tuntemus siitä, miten asiat hänen alallaan toimivat.

Pääjohtajalla on Venäjällä suuri vastuu

– Venäjällä yritys henkilöityy pääjohtajaansa, generalnij direktor. Tämä tulee monelle suomalaiselle aikamoisena järkytyksenä, sillä meillä päätöksenteko on hallitusvetoista. Pääjohtaja edustaa yksin yritystä ja on paljon vartijana, Paalanen-Koev sanoo.

Yksi keskeisiä kysymyksiä suomalaisille yrityksille on usein, miten venäläisen tytäryhtiön johtajan valtuuksia voidaan rajoittaa. Tämä ei Paalanen-Koevin mukaan ole helppoa, mutta paras tulos saadaan yhtiöjärjestyksen määräyksin ja niiden kanssa linjassa olevin johtajasopimuksin.

Paalanen-Koev muistuttaa, että yritysten tulee pohtia, mitä ne haluavat venäläisiltä pääjohtajiltaan. Onko tarkoitus, että johtaja on osa pääkonttorin turvallisuusjärjestelmää? Tällainen henkilö on erilainen kuin mitä aggressiivista kasvua tavoiteltaessa tarvitaan ja ominaisuuksia on vaikeata saada yhdessä persoonassa.

– Henkilön kanssa pitää olla yhteisymmärrys toimista ennen kuin rajoituksiin ryhdytään. Vaikka venäläiset ovat laiskoja raportoimaan, on edellytettävä, että sovittua raportointijärjestelmää noudatetaan, Paalanen-Koev neuvoo.
Palkkajohtajuus muuttaa johtamiskulttuuria

Palkkajohtajat ovat vasta tulossa yksityissektorille, mikä merkitsee, että monet asiat muuttuvat. Aikaisemmin omistajuus ja johtajuus ovat olleet yhteisiä, mutta ulkopuolisen palkkajohtajan edellytetään myös raportoivan kehityksestä.

Venäjällä yrityksen pääjohtaja on vastuussa kaikista asioista hallinnollisista asioista ja työoikeudesta tavaramerkkirikkomuksiin. Toisaalta vastuu omistajaa kohtaan on vielä lapsenkengissä, mutta Paalanen-Koev uskoo yleistyvän palkkajohtajuuden korjaavan tätäkin puolta.

– Venäjälle leimallista on se, että erilaisia lupaprosesseja hoitamaan käytetään juristeja. Suomalaisesta näkökulmasta asiat voisi osittain tehdä hallintohenkilöstön avulla, mutta Venäjällä tittelit ovat tärkeitä. Tavallaan juristien käyttö on perusteltua, sillä he tuntevat lupien pohjana olevan lainsäädännön.

Venäläisyritysten toiminta kasvaa

Venäjällä yritystoiminta on kehittynyt ja kasvanut siinä määrin, että markkinoille on syntynyt paikallisesti tunnettuja brandeja. Ulkomaisella yrityksellä onkin vaihtoehtona green field -projektin sijasta ostaa paikallinen yritys.

Se, käyttävätkö yritykset suomalaisen toimiston vai venäläisen toimiston palveluita, riippuu Paalanen-Koevin mukaan siitä, kuinka kauan yritys on toiminut Venäjällä. Jos markkinoille ollaan vasta menossa, ensisijainen yhteys on Helsingin päässä. Sen sijaan jo vakiintuneessa bisneksessä ei ole mitenkään tavatonta, että asiat hoidetaan vallan Venäjän toimistoissa.

– On viime kädessä asiakkaan päätös, haluaako hän käyttää meidän Helsingin vai Venäjän toimistoamme. Suomalainen toimisto voi hoitaa asioita joustavasti kotimaassa, mikä vähentää asiakkaan matkustamistarvetta.

Paalanen-Koev näkee toisaalta myös, että venäläiset yritykset ovat kasvava asiakaspotentiaali myös ulkomaisille asianajotoimistoille. Venäläiset yritykset ovat ostaneet yrityksiä myös Suomesta, mihin tarvitaan suomalaista asiantuntemusta.

Leimabyrokratia takaa näytön

Niin kauan kuin toimitaan ei-strategisten toimialojen ulkopuolella, maan poliittisella ilmapiirillä ei Paalanen-Koevin mielestä ole suurempaa vaikutusta liiketoimintaan. Venäläiset asettavat hänen mukaansa vakauden arvossa hyvin korkealle. Sen säilyttämisen nimissä siedetään jopa perusoikeuksien rajoittamista.

Kasvava liiketoiminta näkyy muun muassa työoikeudellisissa asioissa ja sopimusasioissa. Koska yksi liiketoiminnan pullonkauloja on hyvä henkilökunta, siitä taistellaan ja pidetään kiinni kynsin hampain. Tämä näkyy myös esimerkiksi työsopimusasioissa, työsuhteen päättämisissä ja bonusjärjestelmissä.

Toinen pullonkaula Venäjällä ovat hyvät liiketilat, jotka käsitetään Venäjällä osaksi kiinteää omaisuutta, minkä vuoksi niihin liittyy enemmän paperisotaa. Leima ja allekirjoitus tarvitaan papereihin aina, myös muissa asioissa, eikä sähköpostisopimuksia tehdä, sillä tarvitaan näyttöä siitä, mitä on sovittu.