Suomessa oikeudellinen sääntely perustuu säädöksiin, joita on vähän ja jotka ovat yleislakeja. Venäjällä sen sijaan siviilikoodeksi sisältää vastaukset kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin. Koodeksiin on sisällytetty paljon sellaisia asioita (yleisiä periaatteita ja yleissäännöksiä), jotka esimerkiksi Suomessa kuuluvat doktriiniin. Venäjällä vetoaminen tällaisiin seikkoihin on hyödytöntä, jolleivät ne sisälly lakiin.
– Virallisesti oikeuskäytäntö ei Venäjällä kuulu oikeuslähteisiin, vaikka toisenkinlaisia käsityksiä on esitetty. Oikeuskäytännöllä on kuitenkin todellisuudessa suuri merkitys. Esimerkiksi korkeimman oikeuden päätöksillä ei olisi vaikutusta, jos alempi tuomioistuin tuomitsisi aina toisin kuin korkeimmassa oikeudessa on aiemmin harkittu, Lappeenrannan teknillisen yliopiston yritysjuridiikan professori Vladimir Orlov sanoo.
Orlovin oikeustieteellinen ura on varsin poikkeuksellinen. Hän rohkeneekin väittää koulutuspohjaansa ainutlaatuiseksi Suomessa.
– Olen suorittanut Neuvostoliitossa juristintutkinnon vuonna 1970 ja työskennellyt Neuvostoliitossa juristina. Suomessa pääsin vuonna 1977 oikeustieteelliseen tiedekuntaan, jossa opiskelin suomalaista oikeustiedettä alusta loppuun: perustutkinnosta tohtoriksi, Orlov sanoo.
Orlov toimii Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa yritysjuridiikan professorina ja lisäksi Helsingin yliopistossa kansainvälisen sopimusoikeuden dosenttina.
Siviilioikeuden systematiikka pitää tuntea
Orlovin mielestä suomalaisten pitäisi tuntea venäläistä lainsäädäntöä paremmin. Hänen mukaansa Suomessa on paljon Venäjän oikeuden asiantuntijoita, jotka eivät osaa venäjän kieltä. Kielen ja kulttuurin tuntemus ovat hänestä tärkeitä taitoja kokonaisuuden ymmärtämiseksi.
– Venäjän siviilioikeus on hyvin systemaattista. Tätä systematiikkaa pitää tuntea, tai voi tehdä vääriä johtopäätöksiä. Esimerkiksi siviilikoodeksin ensimmäinen osa sisältää yleissäännökset, toinen osa eri sopimustyyppejä koskevia säännöksiä, kauppaa, urakkaa, vuokraa ja niin edelleen. Jos ei tunne ensimmäisen osan sääntöjä, ei pysty ymmärtämään toista osaa, koska siinä sääntöä on joko yksityiskohtaistettu tai siihen on tehty poikkeus.
Orlov kertoo tyrmistyneenä lukeneensa suomalaisen kauppa- ja teollisuusministeriön tilaamaa tutkimusta venäläisistä julkisista hankinnoista. Tutkimuksessa oli todettu, että Venäjällä ei ole säännöksiä, jotka koskevat sopimuksen tekoa. Hän toteaa, että tutkimuksen tekijä ei ollut juristi.
Tuomareilla rajallinen harkintavalta
Venäjällä tuomareiden oikeudellinen harkinta on hyvin rajoitettu. He voivat soveltaa harkintaa vain muutamassa tapauksessa. Venäjän oikeus perustuu pitkälti yhden ainoan oikean ratkaisun malliin, ja käytännössä toimitaan sen mukaisesti.
Suomessa tuomarilla on Venäjään verrattuna suuri harkintavalta. Suomen järjestelmä voidaan Orlovin mielestä jopa rinnastaa anglosaksiseen Common Law -järjestelmään.
Siitä, mitä lakiin on kirjoitettu, ei voida Venäjällä poiketa, kun taas suomalainen tuomari voi tarvittaessa poiketa lain tekstistäkin.
– Lakipositivistinen lähestyminen eli se, että lain tekstiä on seurattava tarkalleen, pätee Venäjän kaikissa oikeusasteissa. Vain perustuslakituomioistuimella on harkintavaltaa, ja vain se voi antaa toisenlaisia tulkintoja.
Siviilioikeus uudistettiin romanttisessa hengessä
Kun vanhat Neuvostoliiton aikaiset lait kumottiin, Venäjällä elettiin aikaa, jolloin ei ollut voimassa olevia lakeja. Tätä vaihetta ei kestänyt kauan, ja vanha lainsäädäntö toimi monin kohdin uuden lainsäädännön pohjana. Orlov huomauttaa, että jo Neuvostoliiton siviililaki perustui tsaarinvallan aikana Venäjällä käyttöön otettavaksi tarkoitettuun lainsäädäntöön.
Neuvostoliiton jälkeen Venäjällä on säädetty lakeja uudestaan. Laajaan siviilikoodeksiin sisältyy suurin osa säännöksistä. Lisäksi on säädetty joitain erillislakeja, mutta ne ovat suht harvalukuisia. Niissä on yksityiskohtaistettu siviililain asioita. Esimerkiksi yhtiölaki ja laki julkisista?hankinnoista ovat tällaisia.
Orlov näkee, että siviilikoodeksissa on toisaalta kyse romanttishenkisestä lainsäädännöstä ja toisaalta vakavasta hankkeesta yhdistää siviilioikeudellinen sääntely.
Hän muistuttaakin, että siviilioikeuteen sisältyy paljon sellaisia normeja, jotka helpottavat liiketoimintaa. Jos niitä ei olisi, sopimuksia ei voitaisi tehdä.
Kolme työtä pitää venäläisprofessorin leivässä
– Venäjän postneuvostoliittolaisessa oikeudessa on paljon jäänteitä neuvosto-oikeudesta. Minä en suhtaudu tähän kovinkaan kriittisesti, sillä jos tuotannollista toimintaa harjoitetaan eikä ehtoja täytetä, kokonaisuus ei toimi. Eikä lakeja voi vähän päästä muuttaakaan.
Toisaalta lainsäädännön realisoituminen oikeuskäytäntöön vie aikansa. Laillisuusperiaate toteutuu Orlovin mielestä vähitellen, mutta ongelmia on vielä paljon. Lain vaatimusten ja käytännön välinen kuilu on suuri.
– Lainsäädännölliset uudistushankkeet eivät välttämättä tarkoita sitä, että reaalielämässä saadaan muutoksia aikaan. Toisaalta pitää toivoa, että koulutustaso paranee eli että yrittäjät kouluttautuvat enemmän ja Venäjällä koulutetaan parempia juristeja.
– Opetan myös Venäjällä oikeustieteellisessä tiedekunnassa, ja täytyy sanoa, että toivomisen varaa vielä on. Vaikka suomalaisetkin professorit valittavat palkoistaan, minulla on tapana sanoa, että venäläisen professorin pitää opettaa – tullakseen toimeen – samaan aikaan kolmessa paikassa. Uusiakin opettajia on tullut, mutta edelleen opettamassa on samoja opettajia ja professoreita, jotka toimivat jo Neuvostoliiton aikana.
Toisaalta Orlov toteaa, että Venäjällä on paljon juristeja. Kun palkat eivät ole kovin korkeita, erittäin yksityiskohtainen lainsäädäntö takaa sen, että kaikille riittää töitä.
Neuvosto-oikeus näkyy uudessa laissa
Uutta sopimusoikeuden kirjaa tehdessään Orlov huomasi, että venäläislähteissä viitataan edelleen neuvostokauden aikaisiin teoksiin. Hän pitää tätä myönteisenä, sillä siviilioikeuden sääntely oli toteutettu Neuvostoliitossa huolellisesti.
– Kun näin siviilikoodeksin ensimmäiset osat, totesin, että osan muuttaminen tai poistetaminen olisi riittänyt, mutta käytettäisiin kuitenkin samaa pohjaa. Tässä on hyvä tuoda esille, että Venäjän ja Neuvostoliiton siviililaki on perustunut Saksassa säädettyyn lakiin. Käytäntö esimerkiksi sopimusten tekemisessä on näin ollen yhteinen.
Orlov huomauttaa, että myös suomalainen oikeus käyttää samaa pohjaa, mutta on irtautunut siitä jossain määrin.
Siviilikoodeksin uudistustyö aloitettiin Venäjällä 1990-luvun alussa ja työ valmistui osissa niin, että ensimmäinen osa valmistui 1990-luvun puolivälissä ja viimeinen tuli voimaan tämän vuoden alussa. Työn aikana on tutustuttu muiden maiden oikeuteen. Esimerkiksi Saksan ja Hollannin siviililait ovat olleet malleina. Myös yhtiölaissa näkyy kansainvälinen vaikutus, joskin siinä on myös omia erikoispiirteitä.
Orlov on artikkelituotannossaan tutustunut Venäjän kilpailuoikeuteen ja hänestä sen säännökset vastaavat EU:n kilpailusääntelyä. Laeista löytyy hänen mukaansa jopa suoria lainauksia, ja järjestelmä Venäjällä on melkein sama kuin EU:ssa.
Venäjällä on perustettu niin Antimonopolikomitea kuin kilpailuviranomaisorganisaatio. Orlovin mukaan viranomaiset ovat puuttuneet kartellisopimuksiin ja määränneet sakkoja. Orlovista olemassa onkin merkkejä siitä, että kilpailulainsäädäntö alkaa toimia Venäjällä.
Kirjallista sopimusta edellytetään
Venäläinen ja suomalainen sopimusten määrittely on melkein samanlainen, mutta sisällössä käsitteet ovat erilaisia. Venäläisen sopimusoikeuden pääsääntö on se, että yritysten väliset sopimukset on tehtävä kirjallisina. Orlov huomauttaa, että menettely joustaa jonkin verran esimerkiksi tavarantoimitussopimusten kohdalla, mutta kirjallinen muoto on kuitenkin perusperiaate. Luottamuspelikin toimii, mutta Orlov neuvoo vahvistamaan asiat kirjallisella sopimuksella. Myös muutokset pitää tehdä kirjallisina.
Jos suomalainen yritys tekee sopimuksen venäläisen yrityksen kanssa, mutta sopimus ei ole kirjallinen, se on mitätön. Ilman sopimusta ei muutoinkaan voida toimia, sillä tavarat eivät kulje esimerkiksi tullin läpi ilman asiakirjoja.
– Olen tavannut suomalaisia pienyrittäjiä, joilla on kokemusta Venäjän kaupasta. He kaipasivat akateemisen tason tietoa, mutta tunsivat hyvin rutiinin. Venäjällä taas yrittäjiltä puuttuu rutiinien hallinta, minkä vuoksi tarvitaan enemmän juristeja, Orlov sanoo.
Orlov näkee Venäjällä merkkejä myönteisestä kehityksestä. Opiskelijoiden taso nousee ja yhä useampi opiskelija osaa kieliä. Myös länsimaista oikeutta tuntevia juristeja tulee lisää.
Toistuvista määräaikaisista työsuhteista huolimatta Orlov ei vielä halua siirtyä eläkkeelle. Hän haluaa jatkaa tärkeänä kokemaansa tehtävää venäläisen oikeusjärjestelmän tunnetuksi tekemisessä Suomessa.
Lainsäädännön uudistamisella kansainvälinen pohja
Helsingin yliopiston kansainvälisen talousoikeuden instituutti Katti järjesti kesäkuussa yhdessä Lappeenrannan teknillisen yliopiston kanssa seminaarin Venäjän lain kehityksestä. Seminaarissa esiintynyt oikeushistorian tutkija Tania Borisova Pietarin yliopistosta kertoo, että suomalaistenkin hyvin tuntema tsaari Aleksanteri I antoi 1810-luvulla tehtäväksi Mihail Speranskille 1600-luvulta peräisin olevan Venäjän lainsäädännön uudistamisen. Speranski kirjoitti myös Aleksanterin Porvoon valtiopäivillä pitämät puheet.
Venäjän lainsäädäntöä kehitettiin vastaamaan muun muassa Saksan ja Ranskan lainsäädäntöä, joiden perusta puolestaan oli roomalaisessa oikeudessa. Arvostelijoiden, lähinnä Karamzinin mielestä, yhdenmukaistamisessa mentiin liian pitkälle, kun lakitekstistä löytyi suoria lainauksia napoleaanisesta laista.
Uudistuksissa otettiin käyttöön muun muassa kommandiittiyhtiön käsite. Uudistusten ansiosta venäläinen yläluokka pystyi tekemään liiketoimia, joita he eivät aiemmin voineet laillisesti tehdä.
Neuvostoliiton aikana lait uudistettiin perusteellisesti, mutta pohjana käytettiin edelleen jo roomalaisesta oikeudesta periytyvää länsimaista pohjaa. Myös Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen on tehty merkittäviä lakiuudistuksia. Niissäkin on käytetty länsimaisia esikuvia, mutta neuvostolakejakaan ei ole täysin syrjäytetty.
Hellevig, Klein & Usov kasvaa Venäjän mukana
Vankka asiantuntemus tarpeen
Varatuomari Erika Romberg aloitti tänä keväänä työnsä lakiasiaintoimisto Hellevig, Klein & Usovin Pietarin toimistossa councillorina.
– Pysyvä toimipaikkani on Pietari. Toimin sekä asiakasvastuutehtävissä että ohjaan nuorempien venäläisten juristikollegoideni työtä.
– Asiakkaitamme palvelee hyvin kansainvälinen, kasvava ja osaava tiimi. Partnereista Jon Hellevig on suomalainen, Daniel Klein amerikkalainen ja Artem Usov venäläinen. Muita kansallisuuksia työpaikalta löytyy kymmenkunta.
Toimiston erityisosaamisalueita ovat verotus, työoikeus ja yritysjuridiikka. Näistä aiheista Jon Hellevig ja Artem Usov ovat yhdessä kirjoittaneet teokset ”Avenir Guide to Russian Taxes” sekä ”Avenir Guide to Russian Labor Law and HR Administration”.
Tämän lisäksi Artem Usov valmistelee työnsä ohessa väitöskirjaa yritysverotuksesta.
Lakipalveluiden lisäksi Avenir Group, johon myös Hellevig, Klein & Usov kuuluu, tarjoaa taloushallinnon ratkaisuja, liikkeenjohdon konsultointia sekä henkilöstöpalveluita.
– Ihmiset, jotka eivät tunne Venäjää, kysyvät minulta toisinaan, miksi tarjota juridisia palveluita yhdessä taloushallinnon ja human resources -palveluiden kanssa. Yli kymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa, että Venäjällä tämä konsepti toimii parhaiten, Romberg toteaa.
Venäjällä liiketoiminnan suunnitteluun tarvitaan normaalisti sekä taloushallinnon että juristien asiantuntemusta. Venäjällä ei ole sellaista kirjanpitolautakuntaa tai keskusverolautakuntaa, jolta voisi kysyä apua. Yritystoimintaa koskevat lait ja soveltamisohjeet muuttuvat jatkuvasti. Soveltavia viranomaisia ei kouluteta samalla tavalla kuin Suomessa. Tästä seuraa helposti epävarmuutta ja väärää auktoriteettiuskoa, joiden hälventämiseen tarvitaan juristin tukea.
Muotoseikat korostuvat
– Meillä ei ole varsinaisia kilpailijoita, Erika Romberg pohtii.
– Markkinoilla toimii muutamia suomalaistaustaisia asianajotoimistoja ja tilitoimistoja, mutta kukaan ei tarjoa niin kattavaa palveluvalikoimaa. Meillä on hyvät välit kaikkien toimijoiden kanssa, ja markkinat kasvavat edelleen. Venäjällä on oikeusjärjestelmä, jonka puitteissa yritykset voivat hoitaa liiketoimintansa samalla tavalla kuin maailmalla keskimäärin.
Romberg kuivailee itseään varsin suomalaiseksi, minkä täsmentää helpottavan toimimista asiakkaiden suomalaisten taustavaikuttajien kanssa.
Hellevig, Klein & Usov on sekä kansainvälinen että paikallinen yritys. Siinä yhdistyy venäläisen juridiikan ja käytännön kokemus sekä kansainvälinen osaaminen.
– Venäjältä löytyy loppumattomiin juristeja, jotka kertovat mitä laki sanoo. Tästä ei juuri ole hyötyä liiketoiminnassa, Romberg kärjistää.
– Yleisesti Venäjän oikeuskulttuurin hallitsevana piirteenä on muotoseikkojen korostaminen siten, että varsinainen asia saattaa jäädä toisarvoiseen asemaan. Tästä ei pidä lannistua. Saattaa myös käydä niin, että neuvotteluissa toinen osapuoli esittää uskomuksia faktoina.
Hellevig, Klein & Usovin tehtävänä on täsmällinen kommunikaatio. Se pyrkii esittämään asiakkaalle vaihtoehtoiset lailliset ratkaisumallit ja niihin liittyvat riskit.
– Venäläiset kollegani sanovat, että ammatin omaksuu todellisuudessa työpaikalla, Erika Romberg pohtii ja jatkaa:
– Tämä on totta Suomessakin. Olen itse työskennellyt 1998 maan johtavassa oikeustieteellisessa opinahjossa Moskovan Valtionyliopistossa lisensiaatintyötäni aloittaessani, ja 2006 Pietarin Valtionyliopistossa tehdessäni empiiristä tutkimusta. Näiden kokemusten perusteella voin vertailla juristinkoulutusta Suomessa ja Venäjällä keskenään. Suomalainen yliopistojärjestelmä valmentaa tulevia juristeja paremmin analyyttiseen ajatteluun ja asioiden ilmaisemiseen kirjallisesti.
Venäjällä ollaan yleisesti sitä mieltä, että yliopistolaitos ei vieläkään opeta jäsentämään tietoa ja kommunikoimaan ymmärrettävästi. Lisäksi Venäjällä business lawyerin ammatti nykyisessä muodossaan on 16 viime vuoden kehityksen tulos. Ilman monikulttuurista yhteistä arkea ei asiakkaalle synny lisäarvoa, kun perittyä henkistä pääomaa ja osaamista ei vielä Venäjällä ole omasta takaa.
Akt priema
Pietarin suomalaiset keskustelevat paljon siitä, miten Venäjästä uutisoidaan Suomessa. Uutispimentoon on jäänyt esimerkiksi varsin arkinen, mutta työtä aiheuttava valuuttasäännöstely.
– Olen itse ollut töissä silloisessa Yhdyspankissa, (nykyisin Nordea) , kun Suomessa vielä oli valuuttasäännöstely 1980-luvulla. Siksi Venäjän järjestelmän omaksuminen on ollut minulle vaivatonta. Lisäksi Venäjällä on kaupanteossa Suomeen verrattuna ylimääräinen dokumentti, akt priema eli palvelun vastaanottamisasiakirja.
Tämän mukaan ei siis riitä, että palvelun tai tavaran ostaja saa tilaamansa ja maksaa laskun. On laadittava vielä molempien osapuolten allekirjoittama vastaanottamisasiakirja. Sillä todistetaan, että ostaja sai mitä tilasi.
– Kun ulkomaalaiset puhuvat turhasta byrokratiasta Venäjällä, usein on kysymys tämän tyyppisistä asioista.
Venäjällä yksityissektori tekee pitkiä työpäiviä. Mielikuva mukavuudenhaluisista venäläisistä säilyy varmaan suomalaisissa käsityksissä siksi, että venäläiset lomailevat tammikuun ensimmäisen viikon ortodoksisen kalenterin mukaan Uuden vuoden juhlien merkeissä. Toukokuun ensimmäinen viikko on vapusta II maailmansodan päättymisjuhlaan myös yleinen lomaviikko.
