Verojohtaja kieltäytyy kiireestä

Kuten nimikin antaa ounastella, Pertti Purosen, 57, uusimmasta kirjasta on turha etsiä tietoa lahja- tai perintöverotuksesta. Irti kiireestä houkuttelee pohtimaan nykyelämämme kiireisyyden taustalla olevia arvoja. Se esittelee myös yleisellä ja yksilötasolla keinoja kiireestä irtautumiseen.

– Taustalla on tietenkin se, että kiirettä on pitänyt. Olen ollut jonkin sortin työ-narkomaani. Pahimpaan aikaan painoin töitä verojohtajana, opetin yliopistossa, kirjoitin kirjoja, rakensin omakotitaloa…, Pertti Puronen kertoo.

Kiireinen mies sai kymmenisen vuotta sitten tyttäreltään ajanhallintaoppaan.

– Mutta eihän se toiminut. Ajanhallintaoppaissa annetaan vain vinkkejä siitä, miten voimme tehdä vieläkin enemmän.

Varsinaisena herättäjä toimi kuitenkin aviopariviikonloppu, jonne Pertti Puronen suostui osallistumaan vaimonsa aloitteesta kohtuullisen ”kun on niin kiire” -viivytystaistelun jälkeen. Osallistujista itsestään tuli sittemmin avioparikurssien vetäjiä.

– Kokemukset pysäyttivät ja saivat miettimään asioita aivan uudella tavalla. Huomasin myös sen, kuinka yleistä on, että me miehet vetoamme siihen, että on niin kiire, on niin kiire…

Kiire jää päälle

Irti kiireestä -kirjassa korostetaan, että suurin kiireen ongelma on se, että me pidämme siitä.

– Kiire on statussymboli. Se on jotain, joka saa meidät tuntemaan itsemme tärkeiksi.

Purosen mukaan kiireen kevyt muoto on tunne kiireestä. Sillä voi olla positiivisiakin vaikutuksia, se saa meidät venymään, kun töitä on tilapäisesti paljon. Kiire voi kuitenkin jäädä päälle, jolloin kyse on asenteesta, joka sulkee mahdollisuuksia ja kaventaa elämää. Vapaa-aikakin sullotaan pakonomaisesti täyteen erilaista tekemistä ja lepoon tarkoitetuille lomamatkoille laaditaan minuuttiaikatauluja mahdollisimman monen elämyksen haalimiseksi.

Jokainen meistä on varmasti lukenut lehdistä merkkihenkilöiden syntymäpäivähaastatteluja. Se tavallinen tarina on, että jutussa käydään läpi henkilön loistava työkarriaari, mutta lopussa päivänsankari pahoittelee, että elämässä on jäänyt niin vähän aikaa omalle perheelle…

– Samat virheet minäkin olen tietenkin tehnyt. Olen ollut kotona, mutta en ole ollut läsnä, vaan esimerkiksi omien kirjaprojektieni parissa. Lastenlasten kohdalla en enää halua tehdä samaa virhettä – haluan, että minulla on aikaa pötkötellä selälläni takkahuoneen lattialla ja todellakin leikkiä heidän kanssaan.

– Uskon, että tällaiset ajatukset tulevat luonnollisesti mieleen joskus viidenkymmenen iässä, kun ihmiset ymmärtävät, että suurin osa elämästä on jo takanapäin. Olisi hienoa, jos minun kirjani pystyisi herättämään jonkun ajattelemaan asioita vaikka jo kymmenen vuotta aikaisemmin…

Elämän peruskysymysten äärelle

Miten kiireestä sitten pääsee irti? Ensimmäinen askel on nähdä joutilaisuus hyvänä asiana. Filosofi Martin Heideggerin sanoin: ”maailma tapahtuu koko ajan ilman että teemme mitään”.

– Minä esimerkiksi kirjasin perinteiseen tapaan ylös paperille, mitä kaikkea teen, mikä on tärkeää, mikä vähemmän tärkeää ja mistä voisin kokonaan luopua. Täytyy olla vain tarkkana, että aukkokohtia ei täytä taas uudella tekemisellä.

– Itselläni listan kärkipäähän menivät perhe ja muut läheiset, oman työn hoitaminen, avioparityö ja työssä jaksamisen edistäminen. Mutta karsin kovalla kädellä esimerkiksi erilaisia asiantuntijuustehtäviä ja turhia kissanristiäisiä. Pasuunansoittokin siinä jäi, harmi.

Pertti Puronen korostaa, että kiireestä irtautuminen tarkoittaa vaativalle matkalle lähtemistä:

– Siihen liittyy elämän isoja kysymyksiä. Sellaisia kuin kuka minä olen ja minne olen matkalla. Ja miten käytän rajallisen aikani elämässä.

Hyvän matkaoppaan tapaan Irti kiireestä pitää sisällään konkreettisia vinkkejä etenemistavoista, reitinvalinnoista ja levähdyskohteista:

– Voi tehdä paljon, mutta silti ei tarvitse tuntea kiirettä. Pitkälle pääsee jo luopumalla koko sanasta – kun lakkaa hokemasta, että ’on kiire’, ’on kiire’. Tuollaisella hokemisella vain suggestoi itsensä kiireiseksi ja ahdistuneeksi.

– Toisaalta kannattaa muistaa, että tunteet tarttuvat. Kannattaa varoa, että ei anna toisten kiireen tarttua itseen – tai tartuttaa omaa kiirettään toisiin.

Kuinka hyvin Pertti Puronen on sitten päässyt irti omasta kiireestään?

– No, kiire on vähentynyt, mutta enhän minä ole tietenkään siitä kokonaan päässyt eroon. Yhtenä päivänä juoksin taas käytävällä ja kollega huusi perään: ’muistas kirjas’.

– Mutta konkreettinen ero entiseen on se, että en enää nauti kiireestä. Kiireestä ei ehkä kannatakaan hankkiutua kovalla kiireellä vaan asteittain.

Filosofiaa ja juridiikkaa

Irti kiireestä on omakohtainen, helposti lähestyttävä teos, jonka taustalla näkyy kuitenkin tekijän laaja filosofian tuntemus. Juristi ja filosofi ei ole ihan tavallinen tapaus. Pertti Purosen mielestä filosofia tuo juridiikkaan kuitenkin aivan uuden ulottuvuuden.

– Modernissa mannermaisessa filosofiassa korostetaan esimerkiksi sitä, että sanat ja tekstit eivät voi tarkoittaa vain yhtä asiaa, vaan eri tulkitsijat antavat niille eri merkityksiä.

– Nykyisessä juridiikassa kuvitellaan, että sanat voisivat olla eksakteja. Juridiikka on kuitenkin aina sidoksissa ihmisiin, jotka ratkaisuja tekevät.

Saattaa olla, että myös Pertti Purosen taannoinen toiminta Lakimiesliiton oikeuspoliittisessa valiokunnassa on vaikuttanut hänen mielenkiintonsa kohteisiin:

– Verojuristina olen ollut kapean erikoisalan juristi. Lakimiesliitossa toimiminen laajensi näkökulmaani juridiikasta. Ehkä se on osaltaan vaikuttanut myös siihen olen niin kiinnostunut filosofiasta ja oikeusfilosofiasta, Pertti Puronen kertoo.