Verohallinto ylläpitää verovelvolliskohtaista, verotileistä muodostuvaa verotilijärjestelmää, jota se käyttää valvoessaan verojen ilmoittamista ja maksamista. Järjestelmän avulla verohallinto kokoaa tiedot verovelvollisen hyväksi luettavista hyvityksistä ja verovelvollisen maksettavista velvoitteista, käyttää hyvitykset velvoitteiden suorituksiksi sekä tarvittaessa ilmoittaa verovelvolliselle suorittamatta jääneistä veroista tai maksuista tai palauttaa käyttämättä jääneet hyvitykset.
Verotilin perusajatuksena on, että kausiveroilmoituksella ilmoitetut ja maksetut veronmaksut kohtaavat verotilillä. Verotilimenettelyn tavoitteina pidetään oma-aloitteisten verojen ilmoittamis-, maksamis- ja palauttamismenettelyiden yksinkertaistumista, edestakaisen rahaliikenteen vähenemistä verovelvollisen ja verohallinnon välillä, reaaliaikaisemman kokonaiskuvan tarjoamista vero- ja maksutilanteesta verovelvolliselle ja verohallinnolle sekä verohallinnon prosessien automatisointia. Täten kyse on myös tuottavuuden paranemisesta.
Sekä verohallinnon että verovelvollisten katsotaan hyötyvän pitkällä aikavälillä verotilimenettelyyn siirtymisestä menettelyn yksinkertaistumisen ja automatisoitumisen myötä. Alkuvaiheessa uuteen menettelyyn perehtyminen ja mahdolliset epätietoisuudesta johtuvat ilmoitusten ja maksujen myöhästymiset voivat tosin aiheuttaa verovelvolliselle ylimääräisiä kustannuksia.
Verotilimenettelyyn on tarkoitus siirtää myöhemmin – niin sanotussa verotilijärjestelmän kakkosvaiheessa – myös muut verohallinnon kantamat verot. Tämä tarkoittaisi sitä, että myös palkansaajat saisivat verotilit. Myöhemmin verotilijärjestelmän piirissä olisi myös verojen perintämenettely.
Soveltamisala
Verotilimenettelyä sovelletaan muutamin poikkeuksin seuraavien lakien nojalla kannettaviin veroihin ja maksuihin:
1. arvonlisäverolaki,
Lisäksi menettelyä sovelletaan rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetussa laissa säädettyyn lähdeveroon sekä verotusmenettelystä annetussa laissa säädettyyn tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin johdosta määrättävään laiminlyöntimaksuun. Samoin menettelyä sovelletaan edellä mainittujen verojen, maksujen ja maksajan pidättämien määrien maksamisen tai muun niitä koskevan laissa säädetyn velvollisuuden laiminlyönnin johdosta määrättyihin maksuihin.
Verotilille suoritettavat maksut
Verovelvollinen voi maksaa kaikki samaan aikaan erääntyvät verotilille maksettavat verot yhdellä kertaa. Maksetuilla veroilla ei siis ole enää korvamerkintää, vaan kohdistus eri veroille ja maksuille tapahtuu laissa säädetyn järjestyksen mukaan, joka on ensisijaisesti ikäjärjestys ja saman eräpäivän sisällä pääosin nykyistä kuittausjärjestystä vastaava järjestys. Halutessaan verovelvollinen voi toki maksaa eri verot samaa viitenumeroa käyttäen erikseen.
Maksu verotilille tehdään verohallinnon verotilimaksujen pankkitilille, joita on yksi kussakin valtion tilipankissa. Verotilille tehtävien maksujen yhteydessä käytetään pysyvää viitenumeroa. Viitenumero ohjaa maksun oikean verovelvollisen verotilille, eikä maksun yhteydessä tarvitse antaa viestitietoja.
Verotilimenettelyssä verolajikohtaiset ilmoittamisajankohdat yhtenäistetään, ja verotilimaksujen yleinen eräpäivä on kunkin kuukauden 12. päivä. Tätä eräpäivää sovelletaan, mikäli kausiveroilmoitus tehdään sähköisesti. Paperilla annetun kausiveroilmoituksen tulee olla perillä kuukauden 7. päivä. Poikkeus edellä esitettyyn sääntöön on kalenterivuosimenettelyssä olevien verovelvollisten arvonlisäveron eräpäivä, joka on 28.2. sekä sähköisille että paperimuotoisille ilmoituksille.
Pienillä yrityksillä, joiden liikevaihto on enintään 50 000 euroa ja joilla ei ole verojen maksun laiminlyöntejä tai arvioverotuksia, on mahdollisuus siirtyä verotilin käyttöönoton yhteydessä pidennettyihin ilmoitus- ja maksujaksoihin. Pidennetty ilmoitus- ja maksujakso on yrityksen koosta riippuen joko neljännesvuosi sekä arvolisäverotuksessa että työnantajasuorituksissa tai kaikkein pienimmillä yrityksillä kalenterivuosi arvonlisäverotuksessa ja neljännesvuosi työnantajasuorituksissa.
Verovelvolliselle lähetetään kuukausittain verotiliote, josta käyvät ilmi muun muassa tiliotejakson tilitapahtumat ja tilin saldo täsmäytyspäivänä.
Arvonlisäveron palautukset
Verotilimenettelyyn siirtyminen tuo merkittävän muutoksen arvonlisäveropalautusten osalta, sillä palautukset tehdään jo tilikauden aikana. Verotilin myötä arvonlisäveron ennakko- ja tilikausipalautukset poistuvat. Uudessa menettelyssä palautukseen oikeuttava arvonlisävero palautetaan kausiveroilmoituksen perusteella, eikä erillistä hakemusta enää tarvitse tehdä. Verovelvollinen voi itse vähentää ennen verojen maksua negatiivisen arvonlisäveron muista verotilille maksettavista veroista, kuten työnantajasuorituksista.
Jos muiden verotilille maksettavien verojen kattamisen jälkeen verotilin saldo jää positiiviseksi, palautus maksetaan verovelvolliselle. Verotilin positiiviseen saldoon sisältyvät veronpalautukset ja hyvityskorot palautetaan viivytyksettä. Sen sijaan positiiviseen saldoon sisältyvät maksut säilytetään tilillä ja käytetään myöhemmin erääntyvien velvoitteiden maksamiseksi.
Halutessaan verovelvollinen voi määrittää verotililleen palautusrajan, jolloin verotililtä palautetaan vain rajan ylittävä määrä käyttämättä olevista veronpalautuksista ja hyvityskoroista. Palautusrajan osoittama määrä pysyy tällöin verotilillä, ja sitä tullaan käyttämään myöhemmin erääntyvien velvoitteiden maksamiseen. Verotilillä säilytettävälle määrälle maksetaan hyvityskorkoa, joka on korkolain mukainen viitekorko vähennettynä kahdella prosenttiyksiköllä. Viimeaikaisella korkotasolla hyvityskorkoa ei tulisi maksettavaksi lainkaan, ja eduskunnassa onkin tätä artikkelia kirjoitettaessa vireillä hyvityskorkoa koskeva lainmuutos, jonka seurauksena hyvityskorko olisi aina vähintään puoli prosenttiyksikköä.
Mikäli palautettavien verojen yhteismäärä on alle 20 euroa, summaa ei palauteta, vaan se säilytetään verotilillä ja käytetään myöhemmin erääntyviin veroihin. Jos määrä nousee 20 euroon, se palautetaan kokonaisuudessaan verovelvolliselle.
Mikäli verovelvollinen on jättänyt kausiveroilmoituksen antamatta tai on antanut sen olennaisesti puutteellisena, verotilillä olevat palautukset maksetaan vasta, kun kausiveroilmoitus tai muu veron määrästä tarvittava selvitys on saatu. Myös muuta kuin verotilimenettelyssä olevaa veroa koskevan veroilmoituksen puuttuminen tai epäselvyys voi estää palauttamisen.
Siirtymäsäännökset
Verotilimenettelyä aletaan siis soveltaa ensi vuoden alusta lähtien. Pääsääntö uuteen menettelyyn siirryttäessä on, että vuoden 2009 veroja ilmoitettaessa ja maksettaessa sovelletaan vanhoja säännöksiä ja menettelyitä, kun taas tammikuun 2010 ja sen jälkeisiä veroja ilmoitettaessa ja maksettaessa sovelletaan uusia säännöksiä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että oma-aloitteiset verot vuodelta 2009, joiden ilmoituspäivä on vuoden 2010 puolella, ilmoitetaan vanhan menettelyn mukaisesti ja nämä verot myös maksetaan vanhojen säännösten mukaisina eräpäivinä ja vanhojen maksuohjeiden mukaisesti.
Ensimmäiset uuden verotilimenettelyn mukaiset ilmoitukset tehdään siis tammikuusta 2010 alkaen. Tällöin kausiveroilmoitus korvaa vanhan menettelyn mukaiset arvonlisäveron ja työnantajasuoritusten valvontailmoitukset sekä alkutuottajan arvonlisäveroilmoituksen ja vakuutusmaksuveroilmoituksen. Tammikuun 2010 oma-aloitteisten verojen verotilimaksut maksetaan pysyvää verotilin viitenumeroa käyttäen yhdellä kertaa verohallinnon verotilimaksujen pankkitilille.
Miksi verotili?
– Verotilin tavoitteena on vähentää yrityksille verojen ilmoittamisesta, maksamisesta ja palautusten hakemisesta aiheutuvaa työtä ja kustannuksia. Yhteydenottotarvetta pyritään vähentämään tarjoamalla tiliotteella ja verotilin verkkopalvelussa kokonaiskuva yrityksen tilanteesta, ylitarkastaja Eija Lönnroth Verohallinnon Verotuskeskuksesta perustelee.
Helpotusta nykyiseen veroilmoitusruljanssiin tuo Lönnrothin mukaan se, että kaikki oma-aloitteiset verot ilmoitetaan kausiveroilmoituksella ja ne voi maksaa yhdellä kertaa samalla verotiliviitteellä.
– Myös eräpäivät yhtenäistyvät ja virhemahdollisuudet vähenevät. Edestakainen rahaliikenne yritysten ja Verohallinnon välillä vähenee, sillä negatiivisen arvonlisäveron ja mahdolliset muut palautukseen oikeuttavat erät voi vähentää muista veroista ennen maksamista. Pienimmille yrityksille tarjoutuu huomattava maksuaikaetu, kun käyttöön otetaan neljännesvuoden ja kalenterivuoden pituiset ilmoitus- ja maksujaksot.
Verohallinnossa menettelyn yksinkertaistaminen mahdollistaa automaation lisäämisen ja rutiinitöiden vähentämisen.
Eija Lönnroth muistuttaa, että verotiliuudistus merkitsee muutoksia ilmoittamisen ohjelmistoihin. Se edellyttää myös yritysten tunnistautumiseen tarvittavien Katso-roolien päivittämistä ajan tasalle. Toiminta alkuvuonna vaatii tarkkuutta, kun samaan aikaan annetaan valvontailmoituksia loppuvuodelta 2009 ja kausiveroilmoituksia alkuvuodelta 2010. Uuden ja vanhan menettelyn mukaiset maksut on myös pidettävä erillään.
Mitä mieltä?
Kokonaisuudessaan verotili on yrittäjien kannattama hanke, jonka käyttöönotosta Suomen Yrittäjät tekivät vuosituhannen vaihteessa aloitteen.
– Hyvää verotilissä on ilmoitusten määrän väheneminen ja verojen maksutapahtumien väheneminen. Nämä vähentävät selkesti yritysten hallinnollista rasitusta, veroasiantuntija Satu Grekin Suomen Yrittäjistä kertoo ja jatkaa:
– Hyvää on lisäksi mahdollisuus valita pidennetty maksu- ja ilmoitusjakso. Olisimme suoneet, että liikevaihtorajat olisivat olleet ainakin kaksinkertaiset valittuihin verattuna.
Grekin korostaa myös verotilin verkkopalvelun merkitystä.
– Suosittelemme, että jokainen yritys tutustuisi verkkopalveluun, sillä tulevaisuudessa se on ainoa paikka nähdä ajoissa, oletko velkaa verottajalle.
Yrittäjien kannalta eräpäivän sijoittuminen kuun 12. päivään lisää Grekinin mukaan virheiden mahdollisuutta ilmoituksissa.
– Laskuttavien yrityksien maksuvalmiuden turvaamiseksi 15. päivä olisi pk-yrityksille ystävällisempi. Valitsemalla 12. päivä haluttiin palvella isojen vientiyritysten ja ennen muuta Verohallinnon tarpeita.
Pyyhkeitä saa myös liian automaattinen ja korkea myöhästymismaksu.
– Yrityksen pyörittämisen arjessa on inhimillistä; virheitä ja viipeitä sattuu. Jos sanktioita jatkossa huojennetaan vain force majeure -tilanteissa, on se kohtuutonta, Satu Grekin toteaa.
