Teksti: Ritva Juntunen
Urho Kekkosen omat muistelmat jäivät kesken, mutta ehkäpä juuri siksi Kekkonen on edelleenkin niin monien kirjojen, tutkimusten, dokumenttien, näytelmän sekä jopa oopperan aiheena. Onpa hänestä on tehty rakkausromaanikin. Kekkonen näkyy taide- ja dokumenttifilmeissä, television mainoksissa, pankkikorteissa ja jopa lohileipien kääreissä.
Mutta kuka ja minkälainen Kekkonen oikein oli? Siitä piirtyy kaiken edellä mainitun aineiston pohjalta aika ristiriitainen kuva.
Kekkonen kulissien takana
Kekkosen syntymäpäivänä 3.9.2014 eli tasan 114 vuotta Kekkosen syntymän jälkeen julkistettiin Tamminiemessä taas uusi kirja. Nyt näkökulma oli erilainen kuin ennen.
Everstiluutnantti evp, valtiotieteiden tohtori Esa Seppäsen toimittamassa teoksessa ”Kuka Kekkonen?” presidentin lähellä olleet ihmiset piirtävät Kekkosesta kuvan kulissien takana. Seppänen itse on toiminut Tasavallan presidentin 2. Adjutanttina vuosina 1969–1971.
Kirjaa on ollut tekemässä yhteensä 19 Kekkosta lähellä ollutta henkilöä sekä museon oppaita ja Etelä-Tapiolan lukion oppilaita. Kolme heistä toimi peräjälkeen Kekkosen kansliapäällikköinä vuosina 1970–1981. He ovat oikeustieteen tohtorit Antero Jyränki, Kauko Sipponen ja Juhani Perttunen. Jyränki on julkaissut omat muistelmansa vuonna 1990 nimeltä “Kolme vuotta linnassa”.
Juristeista julkistamistilaisuudessa oli läsnä Kauko Sipponen. Hän kuvasi Kekkosen pitäneen hirtehishuumorista ja henkisestä ”miekkailusta”. Sipposen mukaan Kekkonen kesti vastoin yleistä kuvaa myös vastaväitteitä. Kekkonen oli Sipposen mukaan hyvin altis antamaan myös kiitosta ja myönteistä palautetta.
Työtä ilman työjärjestystä
Kirjassa on oma lukunsa nimeltä “Syvä jälki”, jossa nämä kolme lakimiestä ja kansliapäällikköä yhdessä erityisavustaja Jaakko Kalelan kanssa muistelevat työtään ja Kekkosta esimiehenään.
Ennen kuin Kekkosesta tuli presidentti, oli presidentin kansliapäällikön virka ollut perinteisesti yleensä karriääridiplomaattien hallussa. Varatuomari Albin Ewald Rautawaara oli tosin kansliapäällikkönä vuosina 1931–1941. Kansliapäällikön työtä ei ollut aikaisemmin mitenkään säännelty. Ainoa työtä ohjaava säännös oli asetus vuodelta 1919, jolloin Presidentinlinnassa oli toiminut siviilikanslia ja sotilaskanslia.
Ohjeiden epämääräisyydestä seurasi, että kukin kansliapäällikkö ja adjutantti joutui itse ratkaisemaan miten avustaa presidenttiä ilman kirjallista työjärjestystä. 1970-luvun loppupuolella tähän asiantilaan saatiin muutos, kun Perttusen aloitteesta annettiin asetus ja sen pohjalta työjärjestys Tasavallan presidentin kanslian keskeisimpien henkilöiden asemasta ja tehtävistä.
Vuonna 1987 säädettiin ensimmäinen laki tasavallan presidentin kansliasta. Nykyinen vastaava laki on vuodelta 2012.
Vallankäyttöä yli juridiikan
Mukaansa tempaavasta kirjasta jäi mieltä askarruttamaan Antero Jyrängin toteamus, jonka mukaan Kekkosella oli lakikirjan ylittävää vaikutusvaltaa, “vallankäyttöä yli juridiikan”.
Olisiko sittenkin vielä yhden Kekkos-kirjan paikka? Millainen Kekkonen oli lakimiehenä ja millainen oli hänen suhteensa Suomen Lakimiesliittoon? Siinäpä haastetta Kekkosta lähellä olleille lakimiehille.
