Viharikokset yleistyvät

Poliisin tietoon tulleiden viharikosten määrä kasvoi viime vuonna lähes viidenneksen. Poliisiammattikorkeakoulun tekemän vuosiselvityksen mukaan poliisille ilmoitettiin vuonna 2009 yli tuhat viharikosta, kun vuonna 2008 tapauksia oli alle yhdeksänsataa. Suurimmassa osassa rikosilmoituksia tapaus sisälsi rasistisia piirteitä, ja yleisin rikosnimike oli edellisvuosien tapaan pahoinpitely.

Viharikoksilla tarkoitetaan rikoksia, joissa tekijän motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin edustamaa kansanryhmää kohtaan.

– Viharikoksen käsite kattaa rasistisen rikollisuuden. Etnisen tai kansallisen taustan lisäksi viharikoksen motiivina voi olla uhrin oletettu tai todellinen uskonnollinen vakaumus tai elämänkatsomus, seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti, sukupuolen ilmaisu tai vammaisuus, selvityksen tehnyt tutkija Laura Peutere kertoo.

Rasistista rikollisuutta on seurattu Suomessa jo yli kymmenen vuoden ajan, mutta vuonna 2008 seurantaa kehitettiin laajemmaksi viharikosten tilastoinniksi.

Valtaosassa viime vuonna ilmoitetuista viharikosepäilyistä oli rasistisia piirteitä. Eniten rasistisia rikosepäilyjä kirjattiin Helsingissä ja epäilty oli tyypillisesti 15–24 -vuotias suomalainen mies. Rikoksen uhreista valtaosa oli Suomen kansalaisia, muun muassa romaneja ja toisen polven maahanmuuttajia. Muut kuin etnisyyteen tai kansallisuuteen perustuvat viharikokset ovat poliisin rekisterissä harvinaisia.

Suomen rikoslaki ei tällä hetkellä tunne rikosnimikkeitä ”rasistinen rikos” tai ”viharikos”, mutta teon rasistinen motiivi voi silti olla rangaistuksen koventamisen peruste. Lainsäädännön koventamisperusteita on ehdotettu muutettavaksi niin, että niissä mainittaisiin rasistisen motiivin lisäksi myös muut viharikoksien motiivit kuten esimerkiksi uhrin uskonto tai sukupuolinen suuntautuminen.

Viharikollisuuden määritelmät vaihtelevat yhteiskunnan, kulttuurisen ja sosiaalisen ympäristön mukaan. Toisaalla hyväksytty käytös saatetaan jossain muualla lukea viharikollisuudeksi. Viharikoksia yhdistää kuitenkin se, että ne kohdistuvat yksittäisen uhrin kautta koko yksilön edustamaan ryhmään.

– Viharikokset ovat hyökkäys yksilöä, hänen edustamaansa väestöryhmää sekä oikeusvaltiota kohtaan. Syrjimättömyys on perustuslaillinen perusoikeus, jota viranomaisten tulee turvata, sisäasianministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen korostaa.