Helsinkiläinen taidegraafikko ja taidemaalari Kuutti Lavonen (1960–) sai vuonna 2005 Vammalan, nykyisen Sastamalan seurakunnalta taiteilijauransa suurimman ja vaativimman tilauksen kuvittaa Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon Jeesuksen kärsimyshistoria. Keskiajalta peräisin oleva kirkko tuhopoltettiin vuonna 1997, ja se otettiin uudelleen puuvalmiina käyttöön 2003. Lavonen toteutti kirkkomaalaukset yhdessä nykytaiteilija Osmo Rauhalan kanssa. Taiteilijat maalasivat kirkkoon viisi vuotta kestäneen luomisprosessin aikana yhteensä 101 taidekuvaa, joista Lavonen 29. Taiteilija maalasi apostolien, evankelistojen, viimeisen tuomion ja Kristuksen ristintien kuvat lehtereiden kaidepeileihin. Rauhala toteutti alttarin alueen ja saarnastuolin kuvat. Maalaukset valmistuivat vuonna 2009.
Lavosen tuotanto koostuu lähes poikkeuksetta ihmiskuvista sekä pyhien henkilöiden ja enkeleiden hahmoista. Hänen taiteensa juuret ovat Italiassa ja Ranskassa, kristillisissä legendoissa ja kreikkalaisessa mytologiassa, klassismin henkisissä arvoissa ja kauneusihanteissa. Taiteilija kunnioittaa renessanssin ja barokin täysplastista ilmaisua, mutta nykytaiteilijana hän käyttää kuitenkin ekspressiivisempää kädenjälkeä. Kaiken keskellä viivojen pyörteet, roiskeet ja valumat ovat hänelle tyypillisiä.
Kirkkomaalausten kirjallisessa suunnitelmassaan Lavonen esitteli kirkkoneuvostolle 21.6.2005 muun muassa seuraavaa:
• Kun kirkkomaalla käyskentelee ja havainnoi, vastakkaisen lammastarhan karitsat kertovat samaa kahden tuhannen vuoden tarinaa kuin Kristuksen kärsimysnäytelmä, Via Crucis. Lammashaka, lammas, karitsa ja musta lammas, siinä symbolisesti ajatuksen ydin tämän ristintien yleisestä sisällöstä.
• Jeesus kulki Kristukseksi Jerusalemin Öljymäen askelmat kantaen kohtaloaan. Hänen sanansa löytyvät kirjoitettuina tamperelaisen runoilijan Kari Aronpuron vuonna 1994 ilmestyneestä kirjasta Pietas, ja sen osasta Kuolema, Vapahtajamme seitsemän viimeistä sanaa ristillä.
• Aronpuro kirjoittaa runoissaan orkesteriteoksen libreton käännöksessä: "Isä anna heille anteeksi. He eivät tiedä mitä tekevät. Hän kuoli Golgatalla perjantaina, hietatuulen aikaan kun sotilaat olivat jakaneet keskenään hänen vaatteensa, heittäneet paidasta arpaa."
Viimeinen tuomio oli taiteilijalle sisällöllisesti vaikein ja puhuttelevin työ. Se sijaitsee aivan keskikäytävän kohdalla, johon kirkosta lähtijän katse viimeiseksi osuu. Aiheesta hän valmisti kaikkiaan kolme luonnosta, joista heijastuu taiteilijan syvä tutkimuksellinen ote aiheen teologiseen tulkintaan. Luonnos luonnokselta taiteilija on hionut ja kypsyttänyt näkemystään viimeisestä tuomiosta ja käsitystään oikeudesta.
Työt pohjautuvat rikkaaseen kirkolliseen kuvasymboliikkaan, mutta myös oikeuden kuvatraditioon. Vaaka/lilja-teema esiintyy kaikissa luonnoksissa ja lopullisessa paneelissa. Ensimmäisessä luonnoksessa on vielä arkinen, tavallinen apteekkivaaka, mutta siihenkin on lisätty lilja-aihe. Kirkollisessa symboliikassa vaaka yhdistetään tavallisesti viimeiseen tuomioon, kuten Lavosen maalauksessa. Se on kristillisen uskon ja myös monen muun uskonnon keskeinen teema. Uuden testamentin mukaan kuoleman jälkeen ihminen joutuu tuomiolle teoistaan. Monissa sielujen punnituksen kuvauksissa Kristus seisoo maailmantuomarina miekan, palmunoksan tai liljan ja vaa'an kanssa. Myös arkkienkeli Mikael esiintyy Kristuksen ohella sielujen punnitsijana ja vaakakupin haltijana. Mikaelin ja Kristuksen kädessä olevaa vaakaa voidaan pitää kohtalon tai oikeudenmukaisuuden vaakana.
Oikeudenjumalatar sielujen punnitsijana
Vaaka kuvaa myös lakia ja oikeutta. Sen tähden se on monissa kulttuureissa oikeudenjumalattaren tunnus. Joissakin kuvauksissa oikeudenjumalatar toimii myös henkilökohtaisesti sielujen punnitsijana. Viimeisen tuomion toisessa luonnoksessa Gratia iustitia est "Armo on oikeutta" esiintyykin naisfiguuri toisessa kädessään lilja ja toisessa punnitseva vaaka. Vaakakupit muodostavat aavistuksenomaisessa perspektiivissä makaavan kahdeksikon, joka on taiteilijan mukaan ikuisuuden symboli. Figuurin kädessä oleva lilja symboloi puhtautta, viattomuutta ja neitseellisyyttä. Kirkollisessa symboliikassa lilja on lisäksi uudelleen syntymisen tunnus ja kuvaa siten Jeesuksen paluuta maan päälle. Lilja tunnetaan myös oikeuden tunnuksena muun muassa rauhan ja armon symbolina. Kuvan molemmin puolin runsaudensarvilta vaikuttavat hennot lyijykynän viivat kuvaavat yhteyttä taivasten valtakuntaan, jota kohden naishahmokin on kohottanut katseensa.
Lopullisessa Viimeinen tuomio -maalauksessa ei ole enää kuvattuna ihmisfiguuria oikeuden jakajana, mutta läsnä on itse tuomio. Taiteilija itse kokee, että "lilja edustaa vaa'an keskipylväänä flooraa ja vaa'an selälle laskeutunut kyyhkynen faunaa. Varsinaisen viimeisen tuomion ihmiselle julistaakin hänen oma ekoympäristönsä, mitä vastaan hän mittautuu. Kuva viestittää tämän hetken maailmasta ja niistä oikeuden ja läsnäolon ongelmista, jotka me kaikki tällä hetkellä kohtaamme." Kyyhkynen on Pyhän Hengen symboli, koska sen paino ei ole saanut vaa'an selkää painumaan, joten voidaan ajatella, että lintu kuvaa immateriaalista Pyhää Henkeä. Tavallaan linnun hahmo näin miellettynä on yksi harvoja surrealistisia elementtejä Lavosen kuvissa.
Kuutti Lavosen herkkä ja kaunis Viimeinen tuomio -maalaus puhuttelee vahvalla kuvallisella symbolikielellään. Se viestii näkemystä viimeisestä tuomiosta ja oikeudesta. Taiteilija toteaa: "Jos on rehellinen, ei voi olla rehellisempi kuin toisetkaan."
