Lakimiesuutisissa 1/2011 kerrotaan, että hovioikeus joutui Talvisodan vuoksi luopumaan Viipurin toimitiloista ja pelastautumaan nopeasti palavasta kaupungista. Hovioikeuden kalustosta saatiin pelastetuksi vain vähän.
Tuon evakuoinnin suoritti silloinen hovioikeuden viskaali Hannes Hartikainen, joka ukkotuomarina Kymin tuomiokunnassa auskultoidessani kertoi asiasta. Kerron tässä, mitä 45 vuoden kuluttua muistan hänen 25 vuoden takaa muistamastaan.
Armeija antoi käyttöön 16 kuorma-autoa. Hartikainen lastautti ensin niihin vireillä olevien juttujen asiakirjat.
Tuohon aikaan alioikeuksilla ei ollut luotettavia, palovarmoja arkistointitiloja. Siksi lainhuudoista lähetettiin hovioikeuteen kaksois- eli renovointikappaleet. Ne kuormattiin autoihin.
Tämä Hartikaisen päätös teki mahdolliseksi siirtolaisten korvauslain asianmukaisen toteuttamisen. Kaikki eivät Karjalasta lähtiessään saaneet otetuksi lainhuutojaan mukaansa tai olivat ne matkalla hukanneet. He saivat hovioikeudesta uuden pöytäkirjan otteen, jolla saattoivat osoittaa menetyksensä.
Virkatovereiltaan Hartikainen sai haukut, kun nämä joutuivat tekemään paljon ylimääräistä työtä. Lainhuutorekisteriä oli tuolloin pidetty vasta seitsemän vuoden ajan, joten kunkin lainhuudon löytämisessä käräjäpöytäkirjoista oli iso työ.
Hovioikeuden presidenttien muotokuvien pelastaminen oli Hartikaisen omavaltaisuutta. Hänet oli määrätty evakuoimaan vain pöytäkirjoja. Mutta Hartikainen toi muotokuvat, kyllä kulttuuriakin on pelastettava. Moitteet tuli siitäkin: mikset tuonut hovioikeuden sinettiä?
Kuopion Isänmaallinen Seura on julkaissut aiheesta kirjan Viipurin hovioikeuden lähtö Viipurista ja toiminta Heinolassa ja Kuopiossa sotavuosina 1939-1944. Teoksen on kirjoittanut Wäinö Kannel.
