Virkamiehen vastuu

Oivalsin asian vasta äskettäin. Julkisuutta koskevat riidat ovat muuttuneet detaljitason kiistoista isoiksi periaateriidoiksi.

Ennen me toimittajat valitimme hallinto-oikeuksiin lähinnä asioista, jotka koskivat jonkin yksittäisen tiedon julkisuutta. Näinhän sen pitäisi olla: lailla säädetään isot linjat, ja tuomioistuimien ratkaisuilla tarkennellaan, missä raja menee.

Nyt pöydällä on julkisuusriitoja, joiden ratkaisusta riippuu koko julkisuusperiaatteen tulevaisuus.

Yhdestä tällaisesta Helsingin hallinto-oikeus antoi ratkaisunsa joulun alla. Kiista koski keskusrikospoliisin (krp) päätöstä salata esitutkintapöytäkirjasta rikollisjengin jäsenten nimet. Krp:n tulkinnan mukaan tieto jengijäsenyydestä kuului suojattuun yksityiselämään.

Päätös oli johdonmukaista seurausta Poliisihallituksen puolentoista vuoden takaisesta julkisuuskäsikirjasta, jossa ohjeistettiin tutkinnanjohtajia salaamaan pöytäkirjoista kaikki yksityiselämään liittyvät seikat. Jopa kokonaisia asiaryhmiä, kuten lähisuhdeväkivalta ja sosiaalietuuksien väärinkäytökset, kannustettiin salaamaan kannesta kanteen. Poliisihallituksen linjaus käytännössä romutti esitutkintapöytäkirjojen julkisuuden.

Poliisihallituksen linjaus käytännössä romutti esitutkintapöytäkirjojen julkisuuden.

Helsingin hallinto-oikeus tyrmäsi nyt poliisin tulkinnan ja katsoi, että esitutkintapöytäkirjoista voi salata vain arkaluonteisia yksityiselämään liittyviä tietoja. Kiista jatkuu, sillä krp on valittanut korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Toinen periaatteellisesti iso kiista koskee verottajaa. Puolitoista vuotta sitten verottaja päätti, että suurituloiset voivat pyytää verottajaa poistamaan tietonsa listauksesta, joka lähtee medialle. Viime marraskuun listauksesta oli poistettu jo yli 4 000 ihmisen tiedot.

Asiasta on vireillä useiden tiedotusvälineiden valituksia Helsingin hallinto-oikeudessa. Hesaristakin on kaksi, toinen niistä minun. Oma valitukseni koskee diaaritietojen julkisuutta. Olin pyytänyt diaarilistauksen tietyltä ajanjaksolta, mutta siitä oli poistettu kaikkien poistopyynnön tehneiden ihmisten nimi.

Ratkaisu on erikoinen, sillä lain mukaan viranomainen voi salata vain tietoja, jotka on laissa määrätty salassa pidettäviksi. Nimi yhdessä asian – vastustamisoikeuden käytön – kanssa ei paljasta mitään salaista.

Lain mukaan viranomainen voi salata vain tietoja, jotka on laissa määrätty salassa pidettäviksi.

Keväällä 2020 Helsingin hallinto-oikeus antoi päätöksensä valitukseemme, joka koski Helsingin syyttäjänviraston vastaanhangoittelua tietopyyntöasiassa. Virasto kieltäytyi etsimästä kunnianloukkauksia koskevia syyttämättäjättämispäätöksiä, koska sen mielestä syyttäjien Sakari-järjestelmää ei saa käyttää julkisuuspyyntöjen toteuttamiseen. Lähtökohtaisesti julkisia päätöksiä ei siten pystytty löytymään.

Hallinto-oikeus kumosi päätöksen ja katsoi, että journalistiseen tarkoitukseen näitä tietoja sai etsiä.

Sukua tälle oli Helsingin poliisin päätös kieltäytyä etsimästä tutkinnanlopettamispäätöksiä eräästä henkilöstä sen takia, että poliisin järjestelmiä ei laitoksen mielestä saanut käyttää julkistenkaan päätösten etsimiseen. Poliisi hävisi kiistan hallinto-oikeudessa, ja sain pyytämäni tiedot.

Vanhan Vaasan sairaala puolestaan kieltäytyi luovuttamasta minulle johtavan lääkärin matkalaskuja, jotka sen omankin käsityksen mukaan olivat kyllä julkisia. Kieltäytymisen syy oli se, että laskuista on vireillä esitutkinta.

Vireillä oleva esitutkinta ei muuta julkista asiakirjaa salaiseksi.

Vireillä oleva esitutkinta ei kuitenkaan muuta julkista asiakirjaa salaiseksi. Tästä on Pohjois-Suomen hallinto-oikeudesta päätös aivan identtisessä tapauksessa. Päälle päätteeksi Lapin käräjäoikeus tuomitsi salaamisesta päättäneen virkamiehen sakkoihin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Moni julkisuuskiista liittyy siis tilanteisiin, joissa viranomaisen laintulkinta on tullut aivan puskista. Turhauttavaa on myös se, että samat julkisuustaistelut joutuu käymään moneen kertaan. Virkamies keksii aina syyn sille, ettei aiempaa tuomioistuimen linjausta tarvitse noudattaa.

Ehkä pitääkin siirtyä peräämään virkamiehen henkilökohtaista vastuuta. Kannuste lain noudattamiseen saattaa kummasti lisääntyä, jos tietää, että selvästi väärästä päätöksestä voi joutua syytettyjen penkille.

Kirjoittaja on oikeustoimittaja, Helsingin Sanomat, susanna.reinboth@hs.fi