Virkanimitykset mediassa
1960-luvun puolivälissä Suomessa julkaistiin ammattien arvotusta koskeva tutkimus. Luokitelluista ammateista oli ensimmäisellä sijalla korkeimman oikeuden presidentti ja viimeisellä paimen.
Kansalaisten suuri enemmistö tuskin olisi osannut kertoa, että korkeimman oikeuden presidentti on Antti Hannikainen. Niiden joukko olisi ollut todella pieni, jotka olisivat tienneet nimeltä itsenäisyyden ajan kaikki ylimmän tuomioistuinasteen presidentit. Tämä ei kuulunut yleissivistykseen.
Tiedotusvälineissä tuotiin kuitenkin tuolloin ja myöhemminkin asianmukaisesti esiin korkeimmat virkanimitykset usein haastattelujen kera. Radion pääuutisista kuultiin myös Helsingin yliopiston professorinimitykset. Sittemmin ovat tällaiset uutiset vähentyneet. Tohtorinväitöksistä ei enää kerrota johtavissa tiedotusvälineissä, ja promootiotkin saavat väistyä viihdetapahtumien tieltä.
Tuomioistuinnimitykset voivat ylittää uutiskynnyksen, jos niistä haetaan uutisvoittoja. Tällaisia uutisia ei ole usein.
Kaksi esimerkkiä tulkoon tässä mainituksi. Olli Ainola pohti Iltalehdessä vuonna 1993 puoli vuotta ennen KHO:n presidenttinimitystä jo tuolloin varsin tunnetun hallintoneuvos Pekka Hallbergin mahdollisuuksia tulla nimitetyksi ja osuikin oikeaan. Vuonna 2006 Ainola oli saanut etukäteen vainun siitä, että Pauliine Koskelo nimitetään KKO:n presidentiksi, ja hän arvioi YLE:n uutistoimittajana tulevaa presidenttiä pääuutislähetyksessä.
Toukokuun 9. päivänä 2018 tapahtui kaksi merkittävää lakimiesnimitystä. Pekka Timonen nimitettiin oikeusministeriön kansliapäälliköksi ja Kari Kuusiniemi KHO:n presidentiksi. Timosen nimityksestä vaiettiin television uutislähetyksissä, Helsingin Sanomissa ja iltapäivälehdissä.
Kuusiniemen tulevasta nimityksestä oli yhden palstan maininta etukäteen Helsingin Sanomissa, mutta itse nimitysuutista sai mediasta hakea turhaan, niin kuin kuukautta aikaisemmin tapahtuneesta Pekka Pärnäsen nimityksestä työtuomioistuimen presidentiksi.
YLE:n pääuutisissa kerrottiin 18.5.2018 Olli Rehnin nimityksestä Suomen Pankin pääjohtajaksi. Uutisen mukaan tehtävä saattaa hyvinä aikoina vaikuttaa helpolta, mutta vaikeina aikoina saa vaivan palkaksi sentään korkeaa 22 000 euron kuukausipalkkaa. Keskeinen viesti oli palkka: se näkyi ruudulla heti uutispätkän alettua.
Uutistoimittajan viesti oli julkisen palvelun kanavalla yllättävän populistinen: on samantekevää, kuka korkeissa viroissa toimii, mutta niistä maksetaan hyvää palkkaa. Kumpikaan väittämä ei tietenkään pidä paikkaansa.
Tiedotusvälineitä kiinnostavat korkeat juristinimitykset, jos niihin saadaan liittymään dramatiikkaa. Viime vuonna nähtiin oikeuskanslerinimityksessä vastakkainasettelu virkamiesvalmistelijoiden ja nimittäjäportaan välillä, ja ongelmaksi koettiin se, milloin oikeuskansleri ottaa tehtävän vastaan. 1970-luvun alkupuoliskolla oikeusministeriön päällikkönimityksiin liittyi vahvasti politiikkaa, ja siksi niistä spekuloitiin sanomalehdissä.
On myönteistä, kun oikeudellisen elämän korkeisiin nimityksiin ei liity ainakaan merkittäviä jännitteitä toisin kuin Yhdysvalloissa, mutta tämän ei tulisi johtaa niiden sivuuttamiseen mediassa. KHO:n presidentin valinta on tärkeämpi asia kuin tv-kokin siirtyminen uuteen ravintolaan.
