Virtuaalitodellisuuden (VR) sovellukset ovat hiipineet kuin huomaamatta sekä arkkitehtuuriin, mainontaan, koneiden ja rakennusten suunnitteluun, asuntokauppaan ja leikkaussaleihin. Sen mahdollisuuksia hyödynnetään huoltomiesten ja sotilaiden koulutuksessa, aikuisviihteessä ja pelottavan todentuntuisissa tietokonepeleissä.
Kyseessä on nopeasti kasvava markkina, jonne pyrkii Suomesta toista sataa yritystä. Business Finland arvioi vuonna 2017 alan globaaliksi markkinaksi 5,5 miljardia dollaria eli 4,9 miljardia euroa. Markkinakasvuksi ennustettiin huimia lukemia: 150 miljardiin dollariin eli 132 miljardiin euroon vuonna 2020.
Virtuaalitodellisuuden markkinan on arvioitu kasvavan 132 miljardiin euroon vuodeksi 2020.
Halventuneet VR-lasit ja -ohjaimet, tiedonsiirtonopeuksien vauhdittuminen sekä tietokoneiden alati kasvava prosessointiteho mahdollistavat VR-sovellusten käytön yhä uusilla aloilla. Kehitystä hidastaa se, ettei virtuaalitodellisuuden hyödyntämisessä ole toistaiseksi nähty Facebookin tai Instagramin kaltaista suuren yleisön sovellusta, joka tekisi yhden VR-sovelluksen käytöstä satojen miljoonien ihmisten arkea. Virtuaalilasit ovat edelleen kömpelöitä ja epäergonomisia, mikä hidastaa niiden pitkäaikaista käyttöä.
Tuotekehitystä ja liikenneopetusta
Pari kotimaista esimerkkiä valaisee, mihin virtuaalitodellisuutta hyödynnetään jo nyt.
Ohjelmistoyritys Intopalo on kehittänyt laitteiden prototyyppien suunnittelusovelluksen hammaslääkäriasemien laitteita valmistavalle Planmecalle. Tuotekehitys nopeutuu, kun suunnitteluasteella olevia tuotteita testataan virtuaalisesti hammaslääkärin työympäristössä. Kun säästyy aikaa, säästyy euroja.
Valmet kehittää virtuaalityökaluja, joita käytetään sooda- ja voimalakattiloiden suunnittelun ja ylläpidon tehostamiseen. Huoltomiehiä voidaan kouluttaa virtuaalisen voimalakattilan avulla ilman, että heitä viedään lähellekään laitteita.
Arkisempi sovellus on Leonidas-nimisen ohjelmistoyrityksen Liikenneturvalle pari vuotta sitten tekemä Fillarilla-sovellus, jolla opetetaan virtuaalitodellisuuden avulla lapsille ja nuorille liikennesääntöjä. Virtuaalilasien kanssa voi harjoitella kiperiäkin liikennetilanteita ilman, että on vaara loukkaantua.
VR-sovelluksia yhdistää se, että niitä käyttävä ihminen voi toimia ajasta ja paikasta riippumatta sellaisessa ympäristössä, johon pääsy on vaikeaa tai jota ei edes ole olemassa.
VR-sovelluksia yhdistää se, että niitä käyttävä ihminen voi toimia ajasta ja paikasta riippumatta sellaisessa ympäristössä, johon pääsy on vaikeaa tai jota ei edes ole olemassa. Tämä mahdollistaa teknisesti esimerkiksi yhtiökokousten pitämisen niin, että osapuolet ovat fyysisesti eri puolilla maapalloa mutta tapaavat toisensa virtuaalisesti samassa tilassa.
Arkkitehti, rakennuttaja, suunnittelijat, rakentajat ja tulevat käyttäjät voivat kokoontua tornitalon virtuaalimallin ääressä keskustelemaan, miten rakennuksesta tehdään paras mahdollinen.
Avatar poistaa jännityksen
Virtuaalisovellukset, joissa on yhtä aikaa useita henkilöitä, on toistaiseksi toteutettu avatarien avulla. Tällöin henkilöitä kuvaavat virtuaalisessa tilassa graafiset mielikuvitushahmot, joiden ulkonäön kukin voi valita itselleen sopivaksi.
– Kun hahmot ovat animoituja, niiden vuorovaikutukseen ei liity samanlaisia sosiaalisen kiusaantuneisuuden piirteitä kuin olisi, jos vuorovaikutus olisi fotorealistista, sanoo Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Ville Harjunen.
Hänen tänä keväänä valmistuva väitöskirjansa keskittyy virtuaalitodellisuuden psykologisiin vaikutuksiin.
Esimerkiksi virtuaalisessa sosiaalitoimistossa anonyymi asiakkuus voi olla parempi vaihtoehto kuin Skype- tai videoyhteys.
Esimerkiksi virtuaalisessa sosiaalitoimistossa anonyymi asiakkuus voi olla parempi vaihtoehto kuin Skype- tai videoyhteys.
– Sosiaalisen ahdistuksen väheneminen auttaa monia ihmisiä hakeutumaan vuorovaikutukseen. Toinen puoli asiassa on se, että suuri osa vuorovaikutuksen sosiaalisesta informaatiosta jää saamatta.
Uusia mahdollisuuksia tuomioistuimiin
Lapin käräjäoikeuden käräjätuomari Timo-Juhani Laurila ja korkeimman oikeuden esittelijäneuvos Kaisa Klinga ovat käynnistäneet kokeiluhankkeen, jonka tavoitteena on selvittää, mitä virtuaalitodellisuus voisi tuoda oikeusistuinten avuksi.
Laurila ja Klinga työskentelevät oikeusministeriön AIPA-hanketoimiston erityisasiantuntijoina ja ovat puolen vuoden ajan muun hanketyön ohella kehittäneet konsulttiyhtiö Accenturen kanssa virtuaalitodellisuuden demoympäristöä. AIPA-hanke on syyttäjälaitoksen ja yleisten tuomioistuinten asiain- ja dokumentinhallinnan digitalisointihanke.
– Ajatuksenamme on kokeiluhankkeen aikana ollut se, että lähdemme etunojassa testaamaan virtuaalimallin toimintaa ja soveltuvuutta oikeudenkäyntien aineistona. Haluamme löytää mahdollisuuksia, rajoitteita sekä ongelmakohtia ja niiden ratkaisuja. Näin voimme olla valmiimpia ottamaan tuomioistuimissa vastaan mahdolliset uuden tekniikan mukanaan tuomat todistusaineistot, Laurila sanoo.
Monipuolisempi kuva tapahtumista
Oikeusprosessien suurimmat ongelmat ovat niiden kesto ja kalleus sekä monien oikeustapausten monimutkaisuus, jolloin niiden sanallinen kuvaaminen voi olla vaikeaa.
– Jos voimme visualisoimalla esittää esimerkiksi liikenneonnettomuuden faktat helpommin kuin sanallisesti ja valokuvilla, kannattaa sellaista menetelmää käyttää, Klinga sanoo.
Visualisoinnilla tapahtumien kulku voidaan konkretisoida kaikille osapuolille samanlaiseksi. Virtuaalimalli voi myös tarjota tuomarille uudenlaisen mahdollisuuden korjata ennakkokäsitystä tapahtumista.
Virtuaalimalli voi tarjota tuomarille uudenlaisen mahdollisuuden korjata ennakkokäsitystä tapahtumista.
– Tuomarilla voi olla vahva näkemys esimerkiksi siitä, että liikenneonnettomuudessa ajoneuvon kuljettaja vain selittelee, ettei nähnyt pyöräilijää, kun matkustaja sanoo, että sehän näkyi jo kaukaa. Tämän näkemyksen perusteella tuomari on valmis antamaan tuomion. Kun tuomari sitten näkee virtuaalimallista tapahtumat kuljettajan ja matkustajan silmin, tilanne voikin muuttua: ajoneuvon sivupalkki on pimentänyt kuljettajan näkymän, mutta matkustaja on nähnyt pyöräilijän. Näin tuomari voi lähteä kyseenalaistamaan omaa aiempaa päättelyketjuaan, Laurila sanoo.
Tuomari ymmärtämään uhrin asemaa
Virtuaalimalli voisi Laurilan mukaan auttaa tuomaria ymmärtämään entistä paremmin esimerkiksi raiskauksen uhrin asemaa.
– Perinteisesti on ajateltu, ettei tuomari saa päästä liian syvälle uhrin kokemukseen. Toisaalta tuomari kuitenkin luo mielikuvan tapahtumasta ja perustaa osaltaan siihen käsityksensä esimerkiksi kärsimyskorvauksen määrästä. VR-kuva tapahtumapaikasta voi auttaa ymmärtämään olosuhteita ja tilannetta uudella tavalla sekä antaa uutta selkänojaa päätöksenteolle.
Akateeminen tutkimus virtuaalitodellisuuden vaikutuksista pakottaa miettimään, missä uutta teknologiaa kannattaa soveltaa.
Virtuaalisovellukset ovat erittäin hyviä silloin, kun ihmisiä halutaan totuttaa asioihin, jotka herättävät voimakkaita tunteita.
– Virtuaalisovellukset ovat erittäin hyviä silloin, kun ihmisiä halutaan totuttaa asioihin, jotka herättävät voimakkaita tunteita. Tällainen on esimerkiksi ruumiinavaus tai kuolleen kohtaaminen rikospaikalla. Virtuaalitodellisuus on turvallinen ympäristö, josta on helppo poistua, kun siltä tuntuu, Harjunen sanoo.
Tilanne muuttuu lähes päinvastaiseksi silloin, jos virtuaalimaailman aiheuttaman voimakkaan tunnereaktion perusteella pitäisi tehdä tärkeitä päätöksiä esimerkiksi oikeussalissa.
– Voimakkaat tunteet voivat vinouttaa päätöksentekoa tai tehdä siitä ainakin voimakkaasti tunnepohjaisen. Voi myös käydä niin, että virtuaalinen esitys ei tuo mitään oleellista lisää oikeudelliseen prosessiin, mutta se saattaa johtaa rankempiin johtopäätöksiin ja kovempaan tuomioon.
Harjusen mukaan on syytä kysyä, perustuuko virtuaalitodellisuutta hyödyntävä oikeuden päätös aiempaa totuudellisempaan todistusaineistoon vai ei.
– Kun tiedämme, miten helposti ihminen tekee päätöksiä tunteidensa perusteella, virtuaalitodellisuuden aineiston vaikutus voi olla suuri riski.
Aivan ongelmatonta virtuaalimaailmojen tuonti tuomioistuintyöskentelyyn ei siis ole.
kuinka tarkasti virtuaalimaailman pitää kuvata todellisuutta, jotta sillä on merkitystä oikeudenkäynnin aineistona?
– Olemme miettineet, kenellä on ylipäänsä mahdollisuuksia tuoda virtuaaliaineistoja oikeudenkäyntiin. Toinen asia on, kuinka tarkasti virtuaalimaailman pitää kuvata todellisuutta, jotta sillä on merkitystä oikeudenkäynnin aineistona, Klinga sanoo.
Tilannekuvaa pelimoottorilla
Samalla kun oikeuslaitoksessa vasta kokeillaan 3D-mallinnuksen ja virtuaalitodellisuuden hyödyntämistä oikeudenkäynteihin, poliisi on jo pitkään käyttänyt uusia tekniikoita rikostutkinnassa. Nyt käynnissä oleva Laurilan ja Klingan kokeiluprojekti on hyödyntänyt poliisin saamia kokemuksia.
Poliisi on jo pitkään käyttänyt uusia tekniikoita rikostutkinnassa.
– Kokeilussamme on mukana auton ja polkupyörän nopeuden muuttamisen mahdollistava pelimoottori. Tämän avulla voimme oikeussalissa reagoida muuttuviin kertomuksiin. Jos esimerkiksi vastaaja on esitutkinnassa kertonut ajaneensa onnettomuustilanteeseen 60 kilometrin tuntivauhdilla ja hän muuttaa istunnossa kertomustaan 40 kilometriin tunnissa, oikeudenkäynnissä voidaan VR-materiaalin avulla havainnollistaa, mikä vaikutus muutoksella on. Lisäksi VR-ympäristössä on mahdollista katsella tapahtumia eri näkökulmista, Laurila sanoo.
Oikeudenkäynnissä voidaan pelimoottorin avulla vertailla esimerkiksi 40 kilometrin tuntivauhdin vaikutusta 60 kilometrin tuntivauhtiin liikenneonnettomuudessa.
– Virtuaalimallilla voidaan helposti luoda myös todentuntuinen kuva tapahtumapaikasta, kun eri henkilöiden paikat ja liikkeet nähdään mallista. Osapuolet ja todistajat voivat tämän tukemana kertoa näkemyksensä esimerkiksi baaritappelusta. Näin oikeudenkäynnissä saadaan helpommin hahmotettua tila ja osapuolten liikkeet mahdollisesti sekavassa tapahtumassa, Laurila sanoo.
Visualisointi mahdollistaa myös todistajien luotettavuuden testaamisen: miten he ovat voineet nähdä tapahtumat siitä paikasta, missä ovat olleet.
