Weinsteinit ja weinsteinien juristit

Elokuvamoguli Harvey Weinstein. Muotiguru Peter Nygård. Liikemies Jeffrey Epstein. Miljardööri Mohamed al-Fayed.

Siinä neljä miestä, jotka ovat viime vuosina nousseet julkiseen keskusteluun epäiltyjen seksuaalirikosten takia. Eivätkä pelkästään parista epäselvästä tilanteesta, vaan kaikkia on syytetty vuosikymmeniä jatkuneista systemaattisista seksuaalirikoksista

Nyt Weinstein ja Nygård ovat saaneet tuomion muutamista rikoksista. Epstein ja al-Fayed eivät tuomiota saa, sillä molemmat ovat kuolleet. Epstein kuoli tutkintavankeudessa vuonna 2019, al-Fayed viime vuonna 94-vuotiaana, ennen kuin epäillyt seksuaalirikokset nousivat julkisuuteen.

Yhdysvalloissa ja Britanniassa rahakkaat voivat ostaa itselleen vapaudu vankilasta -kortin.

Miten on mahdollista, että miesten toiminta on saattanut jatkua vuosikymmeniä ilman, että siihen on puututtu?

Kyse näyttää olevan ennen kaikkea systeemivirheestä. Yhdysvalloissa ja Britanniassa rahakkaat voivat ostaa itselleen vapaudu vankilasta -kortin.

Kun rikoksesta on kiusallisen paljon näyttöä, uhri yksinkertaisesti hiljennetään. Rahanippu käteen, vaitiolosopimukseen puumerkki ja voilà, ikävä välikohtaus on hoidettu historiaan. Sitten voikin siirtyä uuden uhrin kimppuun, askel kevyenä ja maine puhtoisena.

(Mikä onni, että vakavat seksuaalirikokset ovat Suomessa nykyisin virallisen syytteen alaisia!)

Uhreja on paitsi ostettu, myös peloteltu hiljaiseksi. Kun Peter Nygårdin uhriksi joutunut suomalaisviulisti Linda Lampenius varoitti pari vuosikymmentä sitten mediahaastattelussa nuoria naisia muotigurusta, juristit pelottelivat hänet allekirjoittamaan vaitiolosopimuksen ja ostamaan kalliin lehti-ilmoituksen, jossa viulisi nöyrästi pyysi Nygårdilta anteeksi ikäviä sanojaan.

Uhrien hiljentäminen ei onnistuisi ilman yhtä ammattikuntaa, juristeja.

Mohamed al-Fayedin seksuaalinen häirintä, seksuaalinen väkivalta, alaikäisten seksuaalinen hyväksikäyttö ja raiskaukset olivat yleisradioyhtiö BBC:n mukaan yleisessä tiedossa miljardöörin tuolloin omistamassa Harrods-tavaratalossa. Yhtiön johto ei puuttunut epäiltyihin rikoksiin, vaan al-Fayedia autettiin syytösten peittelyssä, BBC kertoo.

Uhrien hiljentäminen ei onnistuisi ilman yhtä ammattikuntaa, juristeja. Näillä äärettömän rikkailla miehillä on ollut käytössä juristiarmeija, jonka tehtävä oli hiljentää uhrit.

Millaisella moraalikompassilla varustettu juristi voi auttaa päämiestään peittelemään vakavia rikosepäilyjä, joissa on uhreja?

Eikö omatunto inahda edes silloin, kun samanlainen ongelma pitäisi saada katoamaan kahdeksannen kerran? Siinä vaiheessa juristi varmasti tietää, että ennen pitkää pöydälle tulee myös yhdeksäs ja kymmenes kerta.

Eikö omatunto inahda edes silloin, kun samanlainen ongelma pitäisi saada katoamaan kahdeksannen kerran?

Voisivatko suomalaiset asianajajat toimia näin?

Advokaatti kirjoitti hiljattain (3/2024) asianajajista, jotka voivat päätyä edistämään rikollista toimintaa, usein tietämättään tai piittaamattomuuttaan. Juttu keskittyi talousrikoksiin, mutta voiko myös muiden oikeuksista piittaamattoman päämiehen maineen varjelemisessa mennä liian pitkälle?

Asianajajien on oltava lojaaleja asiakkailleen, mutta Asianajajaliiton tapaohjeiden mukaan heidän on toiminnassaan otettava huomioon myös asiakkaidensa vastapuolet. Vastapuolia on kohdeltava asiallisesti ja heidän laillisia oikeuksiaan on kunnioitettava.

Asianajaja ei myöskään saa sopimattomasti painostaa vastapuolta. Luvatonta on esimerkiksi tehdä tai edes uhata tehdä asiaton rikosilmoitus taikka uhata levittää vastapuolesta häpäiseviä tietoja.

Toisaalta asianajajan pitää arvioida mahdollisuutta sovinnolliseen ratkaisuun tai vaihtoehtoisiin riidanratkaisumenetelmiin.

Voiko päämiehen maineen varjelemisessa mennä liian pitkälle?

Asianajalta edellytetään tapaohjeissa myös kunniallisuutta. Hänen on vältettävä kaikkea, mikä saattaa alentaa luottamusta asianajajakuntaan.

Silmiini ei ole osunut, että valvontalautakunta olisi käsitellyt tapauksia, joissa asianajaja olisi varjellut päämiehensä mainetta tapaohjeiden rajoja hipoen.

Johtuuko se siitä, ettei Suomessa ole weinsteineja ja nygårdeja? Vai johtuuko se siitä, ettemme ole vielä kuulleet heistä?

Kirjoittaja on oikeustoimittaja, Helsingin Sanomat, susanna.reinboth@hs.fi